Arvostelu Jagged Alliance 3 palauttaa legendaariset palkkasoturit takaisin kunniaan

Palkkasoturit voivat viimein lunastaa vuosikymmenten takaiset rästit, sillä klassikkosarja Jagged Alliance on tehnyt paluun.

Julkaisupäivä: 14.7.2023
Studio: Haemimont Games
Julkaisija: THQ Nordic
Saatavilla: PC (Windows)
Ikäraja: 16
Pelaajia: 1-2
Peliä pelattu arviota varten: 57 tuntia

Legendaarinen strategiapelisarja Jagged Alliance tekee monien kaipaaman paluun 24 piinaavan vuoden jälkeen. Rosoista liittoumaa on yritetty kursia kokoon tätä ennenkin, mutta nämä viritykset ovat kariutuneet jo ennen aikojaan. Vanhaa palkkasoturia ei kuitenkaan hevillä tapeta, joten pelisarjan virallinen kolmas osa on nyt viimein täällä.

Jagged Alliance 3 on edeltäjiensä lailla isometrinen taktinen toimintapeli, jossa pelaajat johtavat persoonallisten palkkasotureiden ryhmää. Tavoitteena olisi vapauttaa jälleen yksi diktaattorin hallitsema fiktiivinen valtio, jota vallataan reaaliajassa itselleen strategisessa karttanäkymässä. Varsinaiset välienselvittelyt hoidetaan puolestaan perinteitä kunnioittaen vuoropohjaisesti yksi sektori kerrallaan.

Kokemus on siten tuttu jo alkuperäisestä Jagged Alliancesta vuodelta 1995.

Kuva: © THQ Nordic

Pelisarjan eduksi on kuitenkin todettava, ettei genreä ole liioin hyödynnetty pelien saralla, joten lähestymistapa ei ole turhan nähty. Lajityypin ystäville luvassa onkin ilahduttava paluu kultaiselle 90-luvulle niin hyvässä kuin pahassa. Pelisarjan vahvuudesta kertoo paljon, kuinka hyvin monet vuosikymmenten takaiset mekaniikat onnistuvat edelleen vetoamaan. Toki parannuksia on tehty ympäriinsä, mutta kokemus jää silti melko uskolliseksi alkuperäistuotoksille.

Oman palkkasoturin arki käynnistyy tällä erää Grand Chienin valtiosta, jonne pelaaja kutsutaan kukistamaan vallan kaapannut Legion-organisaatio ja pelastamaan näiden kynsissä oleva presidentti. Pelastustehtävän aikana törmätään myös muihin kansalaisiin sekä poliittisiin voimiin, joilla on omat motiivit valtionsa kukoistukselle. Vaikka Jagged Alliance 3:a ei kannata pelata sen juonen takia, on luvassa silti varsin mojovia yllätyksiä ja käänteitä, joita ei välttämättä odottaisi tällaiselta peliltä.

Pelaajan toimet jakaantuvat käytännössä kahteen osa-alueeseen hieman samoihin aikoihin syntynsä saaneen XCOM-pelisarjan tapaan. Laajemmassa strategianäkymässä hallinnoidaan kampanjan suuria linjoja, kuten timanttikaivosten ja kaupunkien puolustusta, omia palkkasotureita sekä näiden varusteita. Omat soltut voivat kouluttaa miliisejä puolustamaan tärkeitä kohteita automaattisesti tai pysäyttämään vihollisten tekemät vastaiskut itse, minkä lisäksi lukuisat kansalaiset kaipaavat erinäisiä askareita suoritettavaksi. Yksikään palkkasoturi ei liiku kuitenkaan ilman säännöllistä tilinauhaa, joten kaivokset ja vihollisten timanttisaattueet kannattaa pitää prioriteetteina.

Kuva: © THQ Nordic

Erilaiset toimenpiteet on jaettu operaatioihin, jotka vaihtelevat varusteiden korjaamisesta miliisin kouluttamiseen tai omien palkkasotureiden paikkaamiseen. Kukin toimeksianto vaatii ajan lisäksi toisinaan myös resursseja, ja ensiksi mainittua voi jouduttaa pistämällä tehtävän johtoon tähän erikoistuneen tyypin. Esimerkiksi lääkintään erikoistunut hahmo parantaa tiimiään huomattavasti nopeammin kuin skalpellin ennemmin viholliseen tökkäävä psykopaatti.

Jokainen palkkasoturi onkin oma uniikki tapauksensa, jotka on usein erikoistunut johonkin tiettyyn osaamisalueeseen. Lisäksi nämä ovat omia persooniaan, joilla voi olla suhteita muihin hahmoihin. Esimerkiksi karibialaistaustainen mekaanikko Vicky Chambers ei juuri lämpene psykopaattiselle räjähde-ekspertti Fidel Dahanille, mikä näkyy näiden välisissä keskusteluissa pelin aikana. Kullakin hahmolla on lisäksi oma erikoisliike, kuten Fidelin kyky heittää kaksi kranaattia samanaikaisesti tai pelisarjan ikonisen Ivan Dolvichin passiivinen kyky palauttaa toimintapisteitä takaisin käyttöön tapon saatuaan. Hahmojen persoonallisuus lisääkin peliin komediallisen aspektin, jonka toteutus ei välttämättä uppoa kaikille.

Oma tiimi kannattaa koota tiettyjen osaamisalueiden hallitsijoiden ympärille, mutta mikään ei lopulta estä pelaajaa valitsemasta vain tälle mieluisia hahmoja ja katsoa, mihin se johtaa. Pelissä on myös kahden pelaajan yhteistyötila, joten palkkasoturiksi voi ryhtyä kaverin kera.

Kuva: © THQ Nordic

Pelin laajempi karttanäkymä on jaettu pienempiin sektoreihin, joihin pelaaja voi sukeltaa palkkasotureineen milloin vain. Kukin alue on tehty käsin, ja monet näistä sisältävät resursseja, salaisuuksia ja yksittäisiä sivutehtäviä. Taktiseen näkymään siirtyessä peli siirtyy isometriseen vinkkeliin, jossa liikutaan niin ikään reaaliajassa aina taistelun alkuun saakka. Alueita valloittaessa on myös mahdollista edetä hiiviskellen, jolloin yksittäisiä vartijoita voi napsia äänenvaimennetuin kiväärein aina yhtä nautinnollisesti.

Varsinaisen taistelun alkaessa peli muuttuu vuoropohjaiseksi, jolloin solttujen tekeminen määräytyy toimintapisteiden mukaan. Näillä hoidetaan genrelle tuttuun tapaan niin liikkumiset, ampumiset kuin muutkin toiminnot, ja pojojen määrä riippuu pitkälti hahmon omista statseista. Pelissä on lisäksi kattavat suojausmekaniikat, tuhoutuva ympäristö, korkeuserot, näkölinjat, yö- ja päiväsykli sekä mahdollisuus tähdätä eri ruumiinosiin, joten perusteet ovat kunnossa. Tekijät kunnioittavat myös alkuperäisteoksia jättämällä osumisprosentin näyttämättä, jotta toiminta tuntuisi mahdollisimman kaoottiselta. Tähtäystään voi silti parantaa ylimääräisiä toimintapisteitä käyttämällä, joten en ole täysin varma ratkaisun toimivuudesta nykypäivänä.

Käytössä on lisäksi kourallinen erilaisia aseita, jotka vaihtelevat pistooleista rynnäkkökivääreihin ja palopommeista kranaatinheittimiin. Lähes jokaista asetta voi lisäksi kustomoida entisestään tähtäimillä, äänenvaimentimilla, isommilla lippailla ja muilla härpäkkeillä. Aseiden kaliiperi vaikuttaa puolestaan näiden läpäisykykyyn, joten paremmin suojatut sotilaat on luonnollisesti vaikeampi kaataa.

Kuva: © THQ Nordic

Taktinen puoli on toteutettu pääosin onnistuneesti, mutta sitä heikentää erityisen kehno tekoäly. Erilaisia vihollistyyppejä on muutamia erilaisia, mutta siitä huolimatta käytännössä kaikki juoksevat vain suoraan pelaajan tulilinjan eteen sen kummemmin miettimättä. Erityisesti alun jälkeen taisteluihin ei tarvitse enää juuri valmistautua, vaan oman tiimin voi jättää makaamaan vieri viereen ja napsia yksitellen saapuvat viholliset vuorollaan.

Hetkittäin Jagged Alliance 3 väläyttelee tosin merkkejä jostain paremmasta, kuten eräässä selkkauksessa, jossa jouduin pakenemaan tulipääasemastani vihollisten tykistökeskityksen kohdistuessa ylleni. Harmillisesti kaksi vuoroa myöhemmin tilanne palasi takaisin entiseen ja viholliset juoksivat jälleen piilossa odottaviin palkkasotureihin tyystin näistä tietämättöminä.

Valitettavasti sama tekoäly koskee myös strategista näkymää. Tietyn pisteen jälkeen vastustaja tuntuu lakkaavan lähettämästä vihollispartioita valloittamaan kyliä takaisin, jolloin koko strateginen puoli muuttuu merkityksettömäksi.

Paradoksaalisesti kehno tekoäly ei kuitenkaan onnistu pilaamaan toimintaa täysin, vaan sektoreita ja vihollispartioita putsaa vielä kymmenien tuntien jälkeen ihan mielellään. Tosin nautinto on ehkä tässä vaiheessa muuttunut enemmän rutiiniksi. Merkittävästi parempi tekoäly tekisikin pelille ihmeitä ja nostaisi sen kirkkaasti genren klassikoiden joukkoon.

Kuva: © THQ Nordic

Toinen nurjempi piirre ovat pelin lukuisat käyttöliittymään liittyvät ongelmat ja bugit. Interaktiiviset kohteet jäävät usein taustojen taakse piiloon, tähtäys saattaa jumittua tietystä kuvakulmasta katsottuna ja hahmot eivät tajua automaattisesti vaihtaa etevimpään osaajaan esimerkiksi pommia purkaessa. Jälkimmäinen on erityisesti ongelma, kun pelissä on niin räjähde- kuin mekaanisia ansoja, jotka vaativat eri erikoistumiset. Tämä johtaa turhaan mikromanagerointiin, kun palkkasotureitaan joutuu käskyttämään kädestä pitäen. Tämä ei nyt suoranaisesti pilaa peliä, mutta lisää pidemmän päälle turhia minuutteja oikeaa solttua valkatessa ja tallennuksia ladatessa. Onneksi nämä kaikki on ainakin teoriassa melko helposti korjattavissa tulevilla päivityksillä – ellei jo osan suhteen olekin.

Silti Jagged Alliance 3 on nautinnollinen ja onnistunut paluu klassisen pelisarjan juurille. Haemimont Games on onnistunut päivittämään viimein tutun konseptin nykypäivään kikkailematta ylimääräisiä. Reilun kahden vuosikymmenen ja useamman epäonnistumisen jälkeen se riittää vanhalle fanille enemmän kuin hyvin.

JAGGED ALLIANCE 3

”Jagged Alliance palaa kunniallisesti taistelutantereelle pelisarjalle uskollisessa jatko-osassa.”