Arvostelu Marvel’s Midnight Suns on yllättävän hyvä peli XCOMin tekijöiltä – ”Alkoi väsyttää vasta 30 tunnin jälkeen”
Rakastettu strategiapelistudio Firaxis yhdistää Marvelin supersankaroinnin XCOM-pelisarjasta tuttuun taktikointiin.
Julkaisupäivä: 2.12.2022
Studio: Firaxis Fames
Julkaisija: 2K
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & 5, Xbox One & Series X/S & Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: K12
Peliä pelattu arviota varten: 59 tuntia
Marvel on tällä hetkellä maailman yksi tunnetuimmista ja eittämättä myös menestyneimmistä brändeistä, josta ei tunnu pääsevän eroon missään formaatissa. Vaikka valtaosalle sarjakuvakustantamon supersankarit ovat nykyään parhaiten tunnettu juuri valkokankaalta, ovat myös pelaajat saaneet nauttia tuttujen viittasankareiden touhuista yhä enenevissä määrin. Viimeisin tulokas tällä rintamalla on kehutun Firaxis-studion Marvel’s Midnight Suns, joka tuo yhden vähemmän tunnetun supersankariporukan taktiseksi strategiapeliksi.
Civilization– ja XCOM -pelisarjoista parhaiten tunnetun studion uutukainen edustaa kaksikosta jälkimmäistä. Ja jos mennään vielä spesifimmäksi, kyseessä on juuri studion viimeisimmän XCOM: Chimera Squadin melko suora marvelisaatio, jonka päälle on ripoteltu korttimekaniikka sekä sosialisointisimulaattori. Yllättävistä lisäyksistä huolimatta perusteet tuntuvat silti tutuilta studion faneille, ja taktikointia kaipaaville luvassa on äärimmäisen mielekäs ja tuhti kokemus.
Marvel’s Midnight Suns seuraa juonen osalta samannimistä ryhmää, joka suojelee sarjakuvissa maailmaa yliluonnollisilta uhilta. Pelissä tuoreinta maailmanloppua punoo demonien äiti Lilith, joka on aikeissa tuoda kirjaimellisesti Helvetin Maan päälle. Midnight Sunseilla on asian suhteen tosin toisenlaiset aatokset, joten nämä herättävät Lilithin tyttären, eli pelaajan, vuosisatoja kestäneestä horroksesta estääkseen demoniäidin suunnitelmat – ja katsellakseen tämän kanssa leffoja.
Firaxiksen uutukainen on nimittäin yhtä paljon strategiapeli kuin ehta sosiaalinen simulaattori, jossa omia tiimiläisiä koulitaan paremmiksi ystäviksi. Midnight Sunsin tukikohtana toimiva luostari toimii tehtävien välissä vapaaehtoisena leikkikenttänä, jossa pelaajat voivat tutkia lähitienoota salaisuuksista tai viettää aikaa sarjakuvien sivuilta tuttujen supersankareiden kanssa. Kapteeni Ihmeen kanssa voi nauttia tähdenlennoista, Bladen seurassa kokeilla kalaonneaan ja Magikin seurassa naureskella huonoille kasarielokuville.
Pelillinen syy on tietenkin kasvattaa kunkin supersankarin ystävyyttä ja avata siten uniikkeja bonuksia, mutta käytännössä hahmojen kanssa viettää aikaa ensisijaisesti siksi, että se on nautinnollista. Midnight Sunsiin on äänitetty yli 60 000 riviä puhuttua dialogia, jotka syventävät hahmojen sielunelämää, viihdyttävät ja tekevät tutuista supersankareista entistä aidompia. Kullekin 12 pelattavalle hahmolle on luotu lisäksi oma yksilöllinen tarinankaari, jotka haluaa nähdä mieluusti päätökseen ennen Lilithin kukistamista.
Kaveraamisen lisäksi luostarin lähiympäristöä voi tutkia kosmeettisten esineiden toivossa sekä avatakseen päähenkilön taustoja, mutta mikään ei pakota lähtemään omaa huonetta pidemmälle, jos sosialisointi ei innosta. Tällöin kokemuksesta menettää tosin valtaosan.
Marvel’s Midnight Sunsin toinen puoli on sen sijaan puhdasta taktikointia.
Chimera Squadin lailla pelin strategiaosuus ei koostu laajoista kentistä, vaan pienemmistä huoneista, jotka toimivat eräänlaisina vuoropohjaisina pulmina. Hahmot eivät myöskään voi kuolla, joten tiimin kaatuminen johtaa latausruutuun. Siten pelaajan tehtäväksi jää ratkaistavaksi, kuinka huoneen saisi putsattua mahdollisimman optimaalisesti käytössä olevilla sankareilla ja kyvyillä.
Tässä kohtaa apuun tulevat Marvelin uniikit supersankarit, jotka tarjoavat toisistaan poikkeavat kyvyt ja erikoisuudet. Esimerkiksi Ghost Rider on tuhovoimainen tappaja, jonka useat kyvyt verottavat tämän elinvoimaa. Magik loihtii puolestaan portaaleja, Blade saa viholliset vuotamaan verta ja Doctor Strangen taiat voimistuvat tiimille yhteisten sankaruuspisteiden kasvaessa. Hulk taas – noh, Hulk murskaa.
Kunkin sankarin kykyjä edustavat kortit, joita avataan ja päivitetään pelin edetessä lisää. Kunkin vuoron aikana voi aktivoida kolme eri korttia, jotka vaihtelevat hyökkäyksistä kykyihin sekä sankaruuspisteitä vaativiin erikoisliikkeisiin. Kädessä olevia kortteja voi myös vaihtaa rajallisesti uusiin, minkä lisäksi pelialueella voi liikkua ja hyödyntää siellä olevia räjähtäviä tynnyreitä, kiviä ja muita elementtejä vihollisten kukistamiseksi.
Näennäisen simppelin konseptin alle kätkeytyy lopulta varsin monipuolinen ja mielekäs strategiapeli, joka monipuolistuu uusien korttien ja sankareiden saapuessa kuvioihin. Kuten genren moderneihin edustajiin nykyään kuuluu, myös Marvel’s Midnight Sunsissa kortteihin on liitetty useita eri termejä, jotka muokkaavat niiden käytöstä. Osa korteista esimerkiksi hyvitetään vihollisen kuollessa, tai ne antavat vaihtoehtoisesti nostaa pakasta uuden kortin käteen tai buffaavat sankarin hetkellisesti entistä voimakkaammaksi. Erilaisia kombinaatioita ja synergioita on useita, ja parhaimmillaan ne auttavat putsaamaan koko tienoon tyhjäksi yhdessä vuorossa. Pahimmillaan kädessä ei taas ole mitään käyttökelpoista, jolloin touhu tuntuu tuhoon tuomitulta jo ennen kuin taistelu ennättää edes alkaa.
Firaxis onkin integroinut onnistuneesti korttipelimekaniikan osaksi studiolle ominaista taktikointia ja pystynyt siten uudistamaan omat lainalaisuutensa virkistävällä tavalla. Se ei kuitenkaan täysin pelasta pelin vaihtelevuuden puutetta, joka tulee vastaan korttien ulkopuolelta.
Tämä ei tosin välttämättä ennätä nostaa nokkaansa, jos juonessa etenee verrattain normaalilla etenemisvauhdilla. Sen sijaan parempia kortteja metsästäville ja superkumppaneiden ystävyyttä maksimoiville tehtävien samankaltaisuus ja alueiden pienuus tuovat odotetusti rajoituksia pelattavuudelle.
Vaikka tehtävien tavoitteet esimerkiksi muuttuvat paperilla, käytännössä ne edellyttävät silti alueen putsaamista vastustajista. Eri vihollistyyppejä on niin ikään mukavasti uniikkeine superroistoineen, mutta erilaisia tappavia yhdistelmiä ei silti ole lopulta montaakaan. Huoneiden koko ja niiden sisäänrakennettu ongelmanratkonta ei tue myöskään XCOM-peleille ominaista emergenttisyyttä, mikä saa toiston tuntumaan vielä ilmeisemmältä.
Tosin myönnettäköön, että omalla kohdallani väsymys alkoi ilmaantua vasta noin 30-40 tunnin kohdalla lopulta 60-tuntiseksi kasvaneessa läpipeluussani, joten keskiverron pelaajan ei tarvinne asiasta juuri murehtia.
XCOM-peleistä tuttu kehitys ja tukikohdan päivitys on myös mukana aavistuksen karsitumpana versiona ja sidottu osaksi pelattaviin hahmoihin. Jälkimmäisellä houkutellaan onnistuneesti käyttämään kaikkia supersankareita pelin edetessä, eikä vain turvautumaan omiin lempihahmoihin koko kampanjan aikana. Uudet teknologiat lisäävät tukikohdan varustusta ja auttavat taisteluissa erinäisillä lisävarusteilla, mutta hahmojen varsinaisia kykyjä, eli kortteja, avataan ainoastaan tehtävistä saatavilla käämeillä.
Marvel’s Midnight Suns yhdistää Firaxikselle ominaisen taktisen strategian onnistuneesti Marvelin kattavaan sarjakuvauniversumiin. Kyseessä on samalla studiolle hieman kokeilevampi projekti, joka onnistuu vakuuttamaan niin korttipohjaisella pelattavuudellaan kuin hyvin kirjoitetuilla, persoonallisilla hahmoilla. Kokonaisuus ei ole aivan nappiosuma ja alkaa rakeilla pelituntien kertyessä, mutta tästä huolimatta pelistä riittää laadukasta viihdettä kymmeniksi tunneiksi kaikille genren faneille.
MARVEL’S MIDNIGHT SUNS
”Firaxis todistaa onnistuneesti, että Marvelin supersankarit taipuvat myös loistavaksi strategiapeliksi.”
