Arvostelu Mysteeriset radiosignaalit ja oudot kohtaamiset kannattelevat Oxenfree 2: Lost Signalsia
Muutaman vuoden takainen indie-hitti Oxenfree luotti keskustelun kantavaan voimaan. Jatko-osa ei suotta riko kaavaa.
Julkaisupäivä: 12.7.2023
Studio: Night School Studio
Julkaisija: Netflix Games
Saatavilla: PC (Windows), PlayStation 5, PS4, Nintendo Switch, Netflix
Ikäraja: 12
Pelaajia: 1
Peliä pelattu arviota varten: 9 tuntia
Netflix Gamesin hiljattain ostama pelistudio Night School Studio ihastutti indie-kansan pienimuotoisella seikkailupelillä Oxenfree vuonna 2016. Viiden teini-ikäisen nuoren aikuistumistarina rakentui luonnollisen keskustelun ja kutkuttavan mysteerin ympärille. Samaan vahvuuksiin luottaa myös pelisarjan jatko-osa.
Oxenfree 2: Lost Signals sijoittuu viitisen vuotta ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Alkuperäistä peliä ei ole kuitenkaan välttämätön kokea entuudestaan, sillä juoni seuraa kokonaan uusia hahmoja. Teinivuosista on niin ikään vartuttu aikuisuuden kynnykselle seuraamalla kotikaupunkiinsa töihin palaavaa kolmekymppistä Rileyta. Tämän rutiinikeikka muuttuu kuitenkin asteen oudommaksi, kun mysteerinen portaali avautuu keskelle taivasta ja aika vääristyy.
Kuva: © 2023 Night School Studio
Edeltäjänsä lailla jatko-osa nojaa jälleen luonnollisesti etenevään keskusteluun sekä mysteeriin, jonka salaperäisyys on tosin kadonnut alkuperäisen pelanneille. Lost Signals nimittäin toisintaa pitkälti Oxenfreen kuviot sellaisenaan, mikä latistaa hieman tunnelmaa, jos ensimmäinen osa on vielä muistissa. Laajempaa kuviota ei myöskään viedä mielekkäällä tavalla eteenpäin tai laajenneta. Ensikertalaisille tilanne on toki toinen, jolloin aikasilmukoille, riivauksille ja muille outouksille kaipaa janoisesti selityksiä.
Runsas dialogi pysyy silti jatko-osankin valttina ja sen ensisijaisena mekaniikkana. Oxenfree 2: Lost Signals ei sisällä lainkaan välivideoita, vaan keskustelut käydään samanaikaisesti pelaajan tutkiessa ympäristöä. Näihin voi myös halutessaan osallistua tai kuunnella toisen horinoita vaitonaisena, mikä vaikuttaa keskustelun kulkuun. Omat sanavalinnat vaikuttavat samalla muodostuviin suhteisiin, jotka näkyvät tarinan lopputulemassa.
Pienenä bonuksena ja Netflixiltä saaduilla lisäresursseilla peli on tekstitetty muun muassa suomeksi.
Kuva: © 2023 Night School Studio
Edellisestä poiketen Lost Signalsissa ei kuitenkaan nähdä suurta ydinjoukkoa, vaan peli keskittyy pitkälti Rileyn ja tämän uuden kollega Jacobin väliseen suhteeseen. Kummallakin on oma menneisyytensä ja sieltä kumpuavat traumat, jotka avautuvat hiljalleen tarinan edetessä. Rileyn osalta pelaaja pystyy jossain määrin myös vaikuttamaan tämän historiaan, joskin vaihtoehdot tuntuvat olevan alkuperäisteosta tiukemmin lukittu kehittäjien valitsemaan persoonaan. Pelaaja pystyy silti edelleen päättämään, millaisena Rileyn haluaa esitettävän ulkomaailmalle.
Teemoina ovat tällä kertaa asteen aikuisemmat aiheet, jotka heijastelevat silti vahvasti perinteisiä kasvutarinoiden teemoja. Ihmisten eri elämänvaiheet ovatkin harvoin ohitettavia etappeja, joihin ei tarvitse palata enää näiden saavutettua, vaan ne jatkavat kulkuaan läpi elämän näiden rinnalla. Lost Signalsin päähenkilökaksikko etsii edelleen paikkaansa tässä maailmassa sekä tekemiensä virheiden tai päätösten keskellä. Pelko epävarmasta tulevaisuudesta, omista menneisyyden teoista ja toteutumattomista unelmista ovat vahvasti läsnä läpi kerronnan, ja näitä käsitellään jälleen ensiluokkaisen taidokkaasti ja emotionaalisesti.
Kaksikon lisäksi pelissä nähdään ja kuullaan kourallinen muita hahmoja, joista kolme maskeihin pukeutunutta teiniä nousevat juonen kannalta oleellisimmaksi. Radion kautta Riley pystyy olemaan yhteydessä lisäksi työnantajaansa Evelyniin sekä muutamiin muihin pelin aikana kohdattaviin henkilöihin. Myös heidän kohtaloon päästään vaikuttamaan käytännössä sivutehtäviksi muodostuvien askareiden lomassa, kun yllättävät tapahtumat eskaloituvat entisestään ja muuttavat käsityskyvyn rajoja.
Kuva: © 2023 Night School Studio
Radio nousee muutenkin edeltäjän lailla merkittävään rooliin niin mekaniikkana kuin tunnelman luojana. Pelaaja pystyy milloin tahansa selaamaan radiokanavia, jotka vaihtelevat paikallisen koulun yöohjelmasta oudon makaabereihin jorinoihin. Eetterin seasta löytyvät kadonneet signaalit vahvistavat pelin yleistä mysteeriä, minkä lisäksi analoginen radio itsessään on jäänne ajalta, jolloin pelkkä taajuuksien selaaminen tuntui kuin portilta toiseen ulottuvuuteen – koskaan ei voinut olla varma, millaisia signaaleja ja mistä radio vastaanottaisi.
Nykypäivän verkottuneessa maailmassa, jossa kaikki tieto lepää sormenpäiden ulottuvilla, tilanne on toki tyystin erilainen. Nuoruutensa vielä radion äärellä ja tuntemattoman ympäröimänä viettäneet saavat pelistä pientä nostalgista lisää.
Taustakuuntelun lisäksi radion merkitys ongelmanratkonnassa on edeltäjäänsä pienemmässä roolissa, mutta edelleen läsnä. Oikeiden taajuuksien löytämisen ohella mukana on liuta minipelejä sekä hyvin kevyitä pähkinöitä purtavaksi, jotka eivät vaadi hirveästi pohdittavaa. Useimmiten pelkkä valppaus riittää. Pääasiallisesti Lost Signals nojaakin tyystin keskustelun kantavaan voimaan.
Kuva: © 2023 Night School Studio
Visuaalisesti kehittäjät ovat loihtineet entistä kauniimmat puitteet jatko-osaa varten, vaikka alkuperäisen olemus on edelleen läsnä. Hillityt värit, pehmeä valo sekä uinuvan pikkukaupungin miljöö luovat maalauksellisen pelialueen koettavaksi ja tutkittavaksi. Tunnelma onnistuu tästä huolimatta olemaan luonnottoman uhkaava, jota korostavat oudot tapahtumat kaupungin yllä. Harmillisesti mysteeri saattaa vain olla osalle jo tiedossa, jolloin kauhu ei onnistu kalvamaan selkäpiitä aivan ensimmäisen osan lailla. Sen sijaan ääninäyttely ja ennen kaikkea käsikirjoitus ovat edeltäjänsä lailla priimaa.
Oxenfree 2: Lost Signals kadottaa toisinnossaan hieman edeltäjänsä mysteerisyyttä, mutta luonnollisesti soljuva dialogi, mielenkiintoiset hahmot sekä teemat jaksavat edelleen viihdyttää.
OXENFREE 2: LOST SIGNALS
”Oxenfree 2: Lost Signals on turvallinen jatko-osa, joka ei poikkea liiaksi edeltäjästään.”
