Arvostelu: Rage 2 olisi loistava räiskintäpeli, jos siinä pääsisi oikeasti räiskimäänkin

21.05.2019 09:09 | Ilari Hauhia

Rage 2 on räiskintäpeli isolla R-kirjaimella. Vastaan juoksevien, ryömivien ja hyppivien vihollisten lähes aivoton tykittäminen on erinomaista viihdettä, ja luo loistavan pohjan erinomaiselle pelille. Ikävä kyllä Avalanche Studios ja iD Software ovat kurkottaneet Rage 2:n kanssa kuuhun ja vesittäneet loistavan räiskintäkokemuksen kaikella ylimääräisellä.


Julkaisupäivä: 14.5.2019
Studio: Avalanche Studios, iD Software
Julkaisija: Bethesda
Saatavilla: PC (Windows, testattu), Xbox One & PlayStation 4
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 12 tuntia


Tarinallisesti Rage 2 sijoittuu alkuperäisen Ragen jälkimaininkeihin eli synkkään tulevaisuuteen, jossa maapalloon osui meteoriitti ja suurin osa ihmiskunnasta kohtasi loppunsa. Pelaaja kuuluu siihen pieneen selviytyjien joukkoon, jotka nukkuivat syväjäädytyksessä koko maailmanlopun ohitse. Herättyään pelaaja huomaa, että autiomaassa tahtipuikkoa heiluttaa fasistinen ihmismutanteista ja ties mistä olioista muodostuva Authority-järjestö.

Rage 2 siis alkaa lupaavasti ja heittää pelaajan lyhyen alkuintron jälkeen keskelle toimintaa. Kun pelihahmokseen on valinnut joko miehen tai naisen, saa vastaan tulevia Authorityn örkkejä alkaa myllyttämään heti kättelyssä käteen tarttuneella pistoolilla. Muutaman minuutin päästä pistooli on vaihtunut rynnäkkökivääriin ja pelaaja on onnensa kukkuloilla.

Viuhuvat luodit repivät vihollisilta raajoja irti ja otsalohkosta sisään tunkeutuva lyijy räjäyttää muukalaisten päät brutaalisti tuhannen päreiksi. Kun kombomittariin on kerätty tarpeeksi voimaa, voi pelihahmon Ranger-puvusta aktivoida overdrive-tilan. Silloin ruutu muuttuu räikeän purppuraksi ja räiskintä entistäkin hauskemmaksi, kun liikkeet nopeutuvat ja tulivoima lisääntyy.

Rage 2:ta on helpointa verrata vuoden 2016 Doom-reboottiin. Ammuskelu on aivotonta, raakaa, nopeatempoista ja ennen kaikkea erittäin hauskaa.

Ikävä kyllä Rage 2 yrittää olla jotain sellaista, mitä sen ei pitäisi olla. Muun muassa Just Causeista tutulle Avalanche Studiosille ja iD Softwarelle ei ole nähtävästi riittänyt, että pelistä tehtäisiin puhdas räiskintäpeli. Rage 2:sta on pyritty kehittämään nykyhetkellä kovasti muodissa oleva avoimen pelimaailman seikkailu.

Lupaavan alun jälkeen iskee ihmetys. Vihollisten tulva loppuu ja sen sijaan pelaajan täytyy kuunnella useiden minuuttien pituisia NPC:iden monologeja, jotka yrittävät avata pelaajalle Rage 2:n tarinaa. Tarina on kuitenkin kaukana mestariteoksesta ja lässytys ärsyttää – Haluaisin vain ampua örkkejä! Onneksi edes osan välivideoista voi sentään skipata.

Räiskintä antaa silti odottaa itseään. Tarina juoksuttaa ympäri autiomaata ja pelaaja laitetaan ajelemaan kuin suoraan Mad Maxista revityillä ajokeilla sinne sun tänne. Ajelussa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta se alkaa toistaa itseään hyvin nopeasti.

Autiomaassa ei myöskään ole kovinkaan paljoa nähtävää, välimatkat ovat verrattain pitkiä ja sieltä sun täältä esiin putkahtelevat sivutehtävät ja puhdetyöt tuntuvat irrallisilta kokonaisuuksilta. Mikäli Rage 2:n haluaisi olla hyvä avoimen maailman räiskintä, pitäisi kartan olla joko paljon nykyistä pienempi tai sen pitäisi tarjota rutkasti enemmän sisältöä.

Kun pitkien jaaritteluiden kuuntelemisen ja ympäriinsä ajelun jälkeen saa jälleen nauttia hetken räiskinnästä, on kaikki taas hauskaa. Kun viholliset loppuvat, loppuu hauskakin siihen.

Rage 2 on täynnä hyviä ideoita, joiden jalostus on kuitenkin jäänyt hieman puolitiehen. Pelin edetessä pelaaja oppii uusia supervoimia ja mukana kannettava asevarasto kasvaa. Tarjolla on esimerkiksi viholliset palasiksi räjäyttävä kyky Shatter ja örkit tulee sytyttävä Spitfire-revolveri.

Aluksi vihollisten räjäyttely ja käristäminen tuntuu hauskalta, mutta pian pelaaja huomaa tylsän totuuden: Lisäkykyjen ja erikoisaseiden käyttö on suurimmalta osin turhaa kikkailua, ja parhaiten örkkejä voi kurittaa heti alussa saatavilla rynnäkkökiväärillä tai haulikolla. Rage 2 myös pihtaa uusia aseita ja kykyjä aivan liian kauan.

Myös pomovastusten suunnittelu on harmillisen yksinkertaista. Oli vastassa sitten Authority-tykkitorni, laserilla pelaajaa osotteleva mutantti tai todellinen päävastus General Cross, kuuluu pelaajan ampua aina kirkkaan sinisenä hohtavaa heikkoa kohtaa. Olisi paljon mielenkiintoisempaa, mikäli pomotaisteluissa voisi käyttää omaa luovuutta ja erikoiskykyjen ja -aseiden mahdollistamia strategioita.

Rage 2 sisältää myös mikromaksuja, joilla aseisiin voi ostaa uusia skinejä oikeaa rahaa vastaan. Mikromaksuilla ei kuitenkaan saa pelillistä etua ja mikäli ne eivät kiinnosta, on maksut helppo unohtaa kokonaan.

Suoraviivaisesti etenemällä ja osan pahimmista jaaritteluista ohittamalla Rage 2:n päätarinan voi läpäistä reilussa kahdeksassa tunnissa. Tästä ikävän suuri osa kuluu autiomaassa ajellessa, mikä tuntuu pelin keinotekoiselta pidentämiseltä. Mikäli sivutehtäviä jaksaa tahkota, saa Rage 2:sta kuitenkin helposti irti useita lisätunteja. Myös korkeampi vaikeustaso luonnollisesti hidastaa läpipeluuta.

Teknisesti Rage 2 on toteutettu kohtalaisen hyvin. AMD:n Ryzen 5 2600X:llä, 16 gigatavun keskusmuistilla, Nvidian RTX 2070:llä ja 1440p-näytöllä ruudunpäivitysnopeus pysyi lähes täysillä grafiikka-asetuksilla noin 60 fps paikkeilla. Peli näyttää hyvältä ja sen graafinen toteutus on juuri sopivan omapäräinen. Varsinkin aavikon maisemat ovat välillä hyvinkin vaikuttavia.

Läpipeluun aikana vastaan tuli pari bugia, joihin kuului esimerkiksi mutanttileirin tyhjentämistä vaatinut sivutehtävä, joka ei päättynyt vaikka kaikki viholliset oli lahdattu. Auto jumittui silloin tällöin keskelle autiomaata ja välillä tarinaa höpöttävät sivuhenkilöt menivät kokonaan mykiksi vaikka suu liikkui edelleen.

Ongelmista huolimatta Rage 2 onnistuu viihdyttämään kohtuullisen hyvin jo nykyisessä muodossaan. Kokonaisuutena Rage 2:ssa harmittaakin eniten se, kuinka paljon parempi se olisi voinut olla. Kehittäjillä olisi pitänyt olla uskallusta tehdä Rage 2:sta puhdasverinen räiskintä ilman liian avointa maailmaa, pitkästyttävää tarinaa ja pelaajan juoksuttamista.

Jos liian suuren ja sisällöttömän avoimen pelimaailman sijaan kehittäjät olisivat keskittyneet parantamaan Rage 2:n erikoiskykyjen ja aseiden valikoimaa ja laatua, voisi kyseessä olla yksi viime vuosien hauskimmista pelijulkaisuista. Nyt potentiaali hukkuu kuin kuolevan mutantin viimeinen örinä tyhjään autiomaahan.

RAGE 2

”Rage 2 on loistava räiskintä, jossa pääsee räiskimään harmillisen harvoin.”