Arvostelu | Resident Evil Village jättää kaipaamaan Capcomin pelisarjan kulta-aikoja

05.05.2021 18:00 | Joonas Pikkarainen

Resident Evil Village

Capcomin selviytymiskauhusarjan odotettu uusin Resident Evil Village osa hukkaa potentiaalinsa entistä toimintavetoisemmalla kerronnallaan.


Resident Evil VillageJulkaisupäivä: 7.5.2021
Studio: Capcom
Julkaisija: Capcom
Saatavilla: PC (Windows), PlayStation 5 (testattu), Xbox Series, Xbox One & PlayStation 4
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 12 tuntia


Capcomin uudelleenherätetty Resident Evil -sarja on edennyt viime vuosina kahta rinnakkaista polkua pitkin. Toisaalla alkupään osat on sovitettu upeasti nykyaikaan perinteitä kunnioittavina uusioversioina, kun taas kolmannen persoonan kameran harteiltaan karistellut Resident Evil 7: Biohazard on muokannut suositun selviytymiskauhun onnistuneesti genren vallitsevaan muottiin.

Jälkimmäiselle saadaan nyt virallista jatkoa Resident Evil Villagella, joka jatkaa tarinaa edellisessä osassa esitellyn Ethan Wintersin saappaissa. Tapahtumat sijoittuvat tosin kolme vuotta Bakerin perheen kauhutalon jälkeen. Wintersien uusi idyllinen elo tuoreen vauvan kanssa Itä-Euroopassa ei myöskään kestä pelin alkaessa kauaa, sillä yllättävä väliintulo keskeyttää illallisen ja sysää päähenkilön mysteerisen pikkukylän liepeille etsimään kidnapattua lastaansa.

Juoni jatkuu tästä eteenpäin esittelemällä ihmisistä autioituneen nimikkokylän sekä tämän viisi salaperäistä hallitsijaa, jotka ottavat Wintersin omaksi leikkikalukseen. Taustalla vallitsee luonnollisesti tapahtumaketjun käynnistänyt mysteeri sekä päähenkilön lapsen merkitys siinä kaikessa, mitä lähdetään selvittämään noin 11-tuntisen seikkailun aikana.

Vaikka edeltävän osan pelaaminen ei ole Villagen kohdalla välttämättömyys – ja peli tarjoaa lyhyen kertauksen – tietyt hahmodynamiikat, taustat ja viittaukset ovat melko tärkeässä roolissa juonen kannalta ja tarjonnevat siten pelaajille aavistuksen enemmän oivallettavaa.

Nimensä mukaisesti Resident Evil Villagen yksi keskushahmoista on varsinainen kylä, jonka lähialueita pelaaja pääsee tutkimaan. Tekijät ovat kuvailleet tuoreinta tuotostaan kauhuhuvipuistoksi, joka kuvaa aika hyvin kokonaisuutta. Kerronnallisesti peli on nimittäin jaettu pienempiin eriteemaisiin segmentteihin, jotka tuntuvat melkein kuin omilta peleiltä. Esimerkiksi markkinoinnissa suuresti esille nostettu Lady Dimitrescu tyttärineen on kuin Resident Evil 2:n yhtäjaksoinen Mr. X -kokemus, kun taas Benevienton kauhutalo muistuttaa enemmän kulttidemo P.T:tä kuin Ressua.

Vaikka irralliset kohtaukset toimivat vaihtelevasti yksilöllisinä kokemuksina, ne tekevät kokonaisuudesta hivenen rikkonaisen. Yhtenäisen tarinan sijaan Resident Evil Village tuntuukin usean pienemmän tarinan antologialta, jossa on toki hyytävät hetkensä, mutta joka ei onnistu kannattelemaan kerrontaa samalla lailla kuin aiemmat osat.

Tekijät tuovat myös Resident Evil 4:stä tutun toimintavetoisuuden tuoreimpaan osaan, mikä jakanee fanit kahteen leiriin. Villageen kannattaakin lähteä ennemmin toimintapelinä kuin selviytymiskauhuna, sillä painotus on selkeästi ensiksi mainitussa. Peli jakaa melko auliisti luoteja, miinoja ja kranaatteja pelaajalle, minkä lisäksi jokainen kuollut vihollinen jättää painonsa edestä kultaa ja muita reliikkejä noukittavaksi. Näillä täydennetään puolestaan lisävarusteita, päivitetään kamoja ja ostetaan entistä tulivoimaisimpia aseita alueella pyörivältä Dukelta.

Toiminnassa itsessään ei olisi mitään vikaa, jos se olisi ylipäätään miellyttävää. Pelisarjan perisyntinä olevat liian kestävät viholliset ovat toki oma ärsykkeensä, mutta suurempi ongelma nousee itse kontrolleista. Ensimmäisen persoonan liikehdintä on jo muutenkin suunniteltu kankeaksi, joten kun yhtälöön lisää vielä joka puolelta hyökkäävät viholliset on soppa valmis kaadettavaksi. Varsinkin ahtaassa tilassa käytävät taistelut ovat miltei naurettavaa säätämistä, jossa etanan vauhdilla kulkevalla Ethanilla pitäisi väistää puoli huonetta lanaava isku.

Räiskintää ei myöskään helpota ainakaan PS5:llä oudosti käyttäytyvät adaptiiviset liipaisimet, jotka tekevät tähtäämisestä ja varsinkin ampumisesta hyvin oudon kokemuksen. Toisinaan pelkästään tähtääminen vaatii jumalattomia voimia liipaisimeen, kun taas ampuessa vastustus tuntuu heittelevän päälle ja pois täysin satunnaisesti. Tämä johtaa siihen, että joskus aseet eivät yksinkertaisesti ammu, vaikka niiden kaiken järjen mukaan pitäisi.

Vihollisvariaatio ei myöskään poikkea merkittävästi toisistaan, vaan eroavaisuudet näkyvät lähinnä kosmeettisina muutoksina. Suurin osa hirviöistä käy päälle täsmälleen identtisin keinoin ja iskevät ainoastaan kovempaa osuessaan, mikä ei suoranaisesti ruoki pelin toiminnallisempaa puolta yhtään sen nautinnollisemmaksi. Ainoa merkittävä ero on näiden kestävyydessä, joka vaihtelee pirun luotisienestä liki kuolemattomaan saatanaan.

Jos toiminta jostain syystä innostaa enemmänkin, avautuu tarinan jälkeen mahdollisuus räimiä vihollisia arcademaisessa Mercenaries-pelitilassa. Aiemmista osista tutussa haastemuodossa tapetaan hirviöitä ajastetuissa koitoksissa, joissa on myös erikoiskykyjä ja mahdollisuus päivitellä aseita. Läpäisyn jälkeen avautuu muutenkin iso liuta lisäkerättävää, joten nuohoojat voivat turvautua pelaamaan pelin useita kertoja lävitse saadakseen kaiken itselleen.

Resident Evil Villagessa on silti hetkensä. Se näyttää upealta ja onnistuu luomaan paikoitellen varsin mukavan tunnelman. Goottihenkinen maailma on toteutettu upeasti ja on täynnä pieniä detaljeja, joita voisi jäädä tutkimaan pidemmäksikin aikaa. Dimitrescun linna nousee erityisesti esille barokkihenkisine sisustuksineen ja asiaan kuuluvine synkkyyksineen, mutta myös muut alueet onnistuvat säväyttämään ajoittain.

Pelaajaa myös kannustetaan tutkimaan ympäristöään, sillä maailmaan on tuttuun tapaan kätketty salaisuuksia ja varusteita, jotka helpottavat etenemistä. Myös aiempiin alueisiin on syytä palata, sillä Resident Evil -sarjalle tyypillisesti osa alueista on alkuun lukkojen takana ja avautuvat vasta hieman pidemmälle edettyään. Toisinaan aarteet on kätketty pienten aivopähkinöiden taakse, jotka tuovat pientä vaihtelua toimintaan.

Kokonaisuus tuntuu siis kaikin puolin hyvin perinteiseltä Resident Evililtä, joka ei kuitenkaan saavuta tarinallisesti tai pelattavuudeltaan pelisarjan kulta-ajan osia. Viimeaikaisten Ressu-pelien osalta Resident Evil Village tippuu selkeästi joukkonsa heikoimmaksi edustajaksi. Sillä on muutamat hetkensä, mutta muutoin se tuntuu jämähtäneen liian vahvasti pelisarjan juurisyihin ilman halua uudistua.

RESIDENT EVIL VILLAGE

”Resident Evil Village hukkaa kauhunsa toiminnalle ja toiminnan huonolle pelattavuudelle.”

Muropaketin uusimmat