Arvostelu: Selvästi keskeneräisenä julkaistulle Kursk-pelille kävi yhtä huonosti kuin uponneen ydinsukellusveneen miehistölle

29.11.2018 20:34 | Joonas Koivisto

Kurskia on lähdetty kehittämään kunnianhimoisella idealla. Tekijät asettivat tavoitteekseen luoda dokumentaarisen seikkailupelin, joka kuljettaisi mukaan Venäjän armeijan uponneelle ydinsukellusveneelle ja kertoisi kuolemaan unohdettujen sotilaiden tarinan. Valitettavasti toteutus on viimeistelemätön ja tarinan loppu aivan liian hätäinen.


Julkaisupäivä: julkaistu / Studio: Jujubee S.A. / Julkaisija: Jujubee S.A. / Julkaistu: Xbox One, PlayStation 4 & PC (testattu) / Kokoonpano: Ryzen 7 2700x, 16 Gt RAM, Radeon RX 480 8Gt & Win10 / Peliä pelattu arvostelua varten: neljä tuntia


Kurskin sukellusveneen tarina on tosi. Sen miehistön kohtalo on painunut syvälle venäläisten mieliin, sillä 23 räjähdyksestä selvinnyttä sotilasta jäivät elokuussa 2000 oman onnensa nojaan – Venäjän valtio tai sen armeija eivät pelastaneet loukkuun jääneitä. Dramaattisista tositapahtumista kertova elokuva saapuu elokuvateattereihin joulukuussa. Tämä lienee syy sille, että peli on pitänyt julkaista nykyisessä tilassa.

Siis pahasti keskeneräisenä.

Kurskin pelaamisesta jää huono maku. Peli on niin kankea, että se tuntuu enemmänkin opetuskäyttöön suunnitellulta projektilta kuin kunnon viihteeltä. Unity-pelimoottori on taipunut tarkoitukseensa huonosti ja pelin suorituskyky PC:llä jättää paljon toivomisen varaa. Grafiikka ei ole niin näyttävää, että kokoonpanoni pitäisi tuskailla pelin ruudunpäivityksen kanssa alhaisimmillakin asetuksilla ja 2560 x 1440 resoluutiolla. Alemmilla resoluutioilla parannusta tuli kyllä hieman, muttei tarpeeksi. 

Toivottavasti konsoliversiot PS4:lle ja Xbox Onelle on optimoitu paremmin.

Pelissä on otettu tositapahtumien mukaan myös fiktiota. Pelihahmona on amerikkalainen alukselle soluttautuva vakooja, joka on keksitty peliä varten. Tehtävänä on kerätä salaista tietoa Kurskista ja voittaa samalla miehistön luottamus puolelleen. Kunniamaininta pelille siitä, että muu miehistö puhuu oikeasti venäjää, kuten asiaan kuuluu. Venäjänkielinen ääninäyttely saa puhtaat paperit, mutta päähahmon ilmeisesti lähinnä itsekseen puhumien englanninkielisten repliikkien taso vaihtelee hurjasti. Välillä tunnetila on tapahtumiin nähden luonnollinen, mutta välillä mennään camp-huumorin ja ala-asteen kevätjuhlasta tutun ylinäyttelemisen puolelle.

Suurin osa pelistä juostaan sukellusvenettä päästä päähän ja suoritetaan erilaisia vähäpätöisiä tehtäviä, joilla voitetaan upseerien luottamus. Sivutehtävissä, jotka ovat rakenteeltaan keskenään aivan samanlaisia, päästään tutustumaan myös aluksen miehistöön. Mitään uusia teorioita tai uutta tietoa onnettomuudesta ei selviä pelin kautta. Kahdesta neljään tuntia kestävä seikkailu jää laihaksi ja yllätyksettömäksi kertaukseksi tapahtumista.

Tarinankerronta ja pitkin sukellusvenettä viljellyt tekstit ja keskustelut korostavat kyllästymiseen asti, kuinka onnettomuudessa henkensä menettäneet sotilaat olivat tavallisia ihmisiä. He kaipasivat palkkaa ajoissa tilille ja mahdollisuutta nähdä perhettään edes välillä. Edes sotilasvakoilun asetelmaa ei hyödynnetä tehokkaasti. Omilla valinnoilla ja suhtautumisella muihin sotilaisiin on vaikutusta ainoastaan loppuratkaisuun ja muutamiin repliikkeihin, joita saattaa kuulla.

Kun varsinainen onnettomuus tapahtuu on Kurskista jäljellä hyvin vähän aikaa, alle puoli tuntia. Niin nopeassa ajassa ei ehdi eläytyä viimeisten selviytyjien tuskaan ja epätoivoon kunnolla. Lopulta pelin lässähtäessä loppuun, jää hämmentyneenä odottamaan itseltään sitä todellista surua ja myötätuntoa onnettomuuden uhreja kohtaan.

Huonon tahdituksen ja grafiikan lisäksi Kurskin pelattavuus on siedettävissä todella raskaasti. Aluksella kävelyn lisäksi käytännössä kaikki tehdään ainoastaan yhden näppäimen kautta, eikä luonnollista kontaktia peliympäristöön saa pelkkien ovien avaamista ja portaissa kulkemista kuvaavien animaatioiden kautta. Lisäksi tarinassa tulee vastaan eräs pakollinen minipeli, johon hukkasin elämästäni ainakin puoli tuntia.

Hitaasti komentoihin reagoivan sukellusveneen navigoiminen luolastossa sai tosissaan harkitsemaan Kurskin jättämistä kesken. Pelattavuuden yksi ja ainoa hyvä maininta menee tiirikointiin rakennetulle minipelille. Ei haittaisi, jos samaa logiikkaa sovelletaan joskus myös muissa peleissä.

Kursk kannattaa suosiolla ohittaa, ellei ole tapahtumista aivan mahdottoman kiinnostunut. Mutta tällöinkin kannattaa keskittyä aihetta käsitteleviin kirjoihin ja dokumentteihin. Jos kovasti kiinnostaa, saa pelin varmasti tulevaisuudessa alennuksien aikaan taskurahoilla. Uudelleenpelaaminenkin on lähinnä pitkäveteistä touhua, eivätkä ainakaan keräiltävät esineet ole siihen mikään todellinen motivaattori.

KURSK

”Kursk on jalo idea, jonka potentiaali hukkuu huonoon ja hätäiseen toteutukseen.”