Arvostelu: Sniper: Ghost Warrior 3 on peli, jossa kannattaa keskittyä ampumaan, ei tarinaan

Tekijä: CI Games
Julkaisija: CI Games
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 64-bit tai uudempi, i3 3240 / AMD FX-6350 -tasoinen prosessori, 8 Gt muistia, 2 Gt näytönohjain, 50 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Arvostelija: Juho Anttila

Tarkka-ampuja on vinkeä veijari, joka puskassa vaanii varomatonta kulkijaa. Yllättävän harva peli keskittyy silti täysillä hiljaisen tappajan edesottamuksiin.

Sniper: Ghost Warrior -sarja ei saanut ihan parasta mahdollista lähtölaukausta, sillä saagan avaus oli pelinä melkoisen kehno. Jatko-osa painotti selvästi enemmän pääasiaa, kirurgintarkkoja matkan päästä suoritettuja tappoja, mutta putkimaisuus häiritsi pelikokemusta. Toivoin itsekin Sniper: Ghost Warrior 2:n arvostelussa aikanaan seuraavan osan siirtymistä avoimeen maailmaan. Pelisarjaa kehittävä CI Games vastaa uutukaisellaan tähän huutoon.

Sniper: Ghost Warrior 3 esittelee jo lapsina tarkka-ampujahommista kiinnostuneet Northin veljekset, Jonathanin ja Robertin. Parivaljakko kohtaa Ukrainan ja Venäjän rajalla suoritettavan tehtävän aikana oikein pahan miehen, joka kaappaa Robertin.

Kaksi vuotta myöhemmin Jonathan päätyy Georgiaan taistelemaan ilkeitä separatisteja vastaan. Kuten tällaisissa tarinoissa aina käy, syrjäinen seutu on pian pullollaan miehen vanhoja tuttuja ja paljastuupa taustalta myös mystinen organisaatio unohtamatta geneettisesti muokattuja supersotilaita.

Jos tästä ei jo käynyt selville, sanotaan se myös selkokielisesti: Sniper: Ghost Warrior 3:n tarina on hirmuinen sekasotku moneen kertaan nähtyjä kliseitä, kömpelöä dialogia ja kyseenalaisia näyttelijäsuorituksia. Onneksi tarina on kuitenkin toissijaista varsinaisen tarkka-ampujatoiminnan rinnalla.

Mahdollisuuksien maailma

Sniper: Ghost Warrior 3:n iso juttu on pelimaailman avaaminen lähes täysin. Tapahtumat sijoittuvat kolmelle kohtuullisen laajalle alueelle, joiden sisällä pelaaja on vapaa valitsemaan itse etenemisreittinsä ja lähestymistapansa. Tämä on ainakin paperilla iso parannus pelisarjan edellisen osan tiukkaan putkeen verrattuna.

Pelkän juoksemisen ja piileskelyn lisäksi päähenkilö Jon North osaa myös kiipeillä. Napinpainalluksella aktivoituva erikoisnäkökyky paljastaa kallionkielekkeet, joita myöten voi tavoitella vähän korkeammalla piileviä väijypaikkoja. Lisäksi pidemmät matkat voi taittaa auton kyydissä tai pikamatkustustoimintoa hyödyntäen.

Jokaisella alueella löytyy turvatalo, jonne voi palata lepäämään, korjaamaan varusteitaan ja ostamaan esimerkiksi uusia aseita, kunhan ne on ensin joko löydetty pelimaailmasta tai avattu käytettäväksi tehtäviä suorittamalla. Turvatalo on myös se paikka, jonka kautta käynnistetään aina seuraava juonitehtävä.

Avoimen maailman peleille uskolliseen tapaan maastoon on piilotettu erilaisia kerättäviä salaisuuksia, vapautettavia georgialaisvankeja, salamurhattavia vihollisia ja muuta pientä puuhasteltavaa. Sniper: Ghost Warrior 3 ei onneksi työnnä tätä ylimääräistä sisältöä liian aktiivisesti pelaajan naamalle, mikä on oikeastaan ihan piristävä poikkeus lajityypin konventioista.

Etsivä löytää, mutta muuten on helppo keskittyä vain päätarinan seuraamiseen.

Tähtäys, laukaus, kuolema

Koska kyse on nimenomaan tarkka-ampujapelistä, pelaajaa kannustetaan rauhalliseen lähestymistapaan. Suora kontaktikin on mahdollista, mutta koska ainakin vaikeimmalla vaikeustasolla vihollisen luodit sattuvat kovasti, pärjää piileskelemällä ja matkan päästä ampumalla useimmiten parhaiten.

Pelin parasta antia onkin juuri se, kun on onnistunut löytämään täydellisen väijypaikan ja tunnistanut kohteen mukana kulkevan vakoilulennokin avulla. Tähtäimen säätäminen etäisyyden mukaan, tuulen suunnan ja voimakkuuden huomioiminen, hengityksen pidättäminen, laukaus. Tarkka-ampujamekaniikka ei ole ihan kauhean syvällinen, mutta touhu on sopivan haastavaa ja tyydyttävää.

Sihdin on syytä olla kohdillaan, sillä ohilaukaus johtaa lähes poikkeuksetta hälytykseen. Samoin esimerkiksi näkyville unohdetut ruumiit tai muuten vain metelin pitäminen ovat omiaan herättämään vihollisten mielenkiinnon. Tekoäly ajaa asiansa, viholliset eivät ole niitä ihan pahimman laatuisia tomppeleita, vaikka parempaakin on nähty.

Pelkkä tarkkuuskivääri ei riitä, vaan välillä viholliseen on vain pakko ottaa lähempää kontaktia. Hiippailu ja vaimennettu pistooli ovat tässäkin tapauksessa se paras lähestymistapa, mutta päähenkilö on melkoinen velho rynnäkkökiväärinkin kanssa. Työkalupakista löytyy myös miinoja, kranaatteja ja muuta mukavaa.

Lunta tupaa monelta rintamalta

Tähän mennessä Sniper: Ghost Warrior 3 on varmasti kuulostanut monen korvaan varsinaiselta makupalalta. Valitettavasti paketista löytyy ongelma jos toinenkin, siinäkin tapauksessa, että kömpelöä tarinaa katsoisi läpi sormien.

Ainakin pelin PlayStation 4 -versio kärsii useammastakin teknisestä haasteesta. Ensimmäinen latauskerta kestää noin viisi minuuttia, mikä on suorastaan hämmästyttävän pitkä aika nykysukupolven laitteista puhuttaessa. Kaikeksi onneksi kuoleman jälkeen ei tarvitse odotella ihan niin pitkään, mutta useampi kymmenen sekuntia silloinkin vilahtaa.

Paljon pahempi puute on piirtoetäisyys, tai tarkemmin sanottuna se etäisyys, jonka jälkeen peli piirtää viholliset näytölle ja noteeraa muutenkin näiden olemassaolon. Ilmeisesti laitteistoresursseja säästetään huomioimalla vain parin sadan metrin päässä olevat viholliset. Sitä kauempana olevat soturit pysyvät näkymättömissä, ellei näiden sijaintia käy asiakseen vakoilemassa lennokin avulla.

Seuraukset ovat vähintäänkin koomisia.

Pelaaja näkee kyllä esimerkiksi vartiotornin, mutta se vaikuttaa tyhjältä siihen hetkeen saakka, kun lennokin lähettää matkaan tai hiippailee riittävän lähelle. Immersio häiriintyy pahasti, kun viholliset ilmestyvät vartiopaikoilleen aivan liian myöhään puhumattakaan siitä, kuinka ikävästi tällainen tekninen puute satuttaa tarkka-ampujapelille tärkeitä taktikointimahdollisuuksia.

Pienempääkin teknistä pulmaa riittää siellä täällä. Lopulta kokonaisuudesta paistaa resurssien puute. CI Games on selvästi haukannut isomman palan kuin mihin rahkeet ovat riittäneet. Todisteeksi tästä käy myös se, että moninpeliominaisuudet julkaistaan tämänhetkisen aikataulun mukaan vasta syksyllä. Tekijät itse selittävät tahtovansa, että yksinpeli saa ansaitsemansa huomion, mutta eiköhän tässä tapauksessa ole itsestään selvää, ettei moninpeli ehtinyt valmiiksi ennen julkaisupäivää.

Sniper: Ghost Warrior 2:n arvostelussa esittämäni toive avoimesta maailmasta siis toteutuu, mutta samalla pelisarja ottaa muutaman taka-askeleen muun muassa teknisen laadun suhteen. Sarjan edellinen osa oli lopulta viimeistellympi ja hiotumpi paketti. Sniper: Ghost Warrior 3 on ihan kiva peli, joka hukkaa todellisen potentiaalinsa ilmeisen resurssipulan ja muutaman heikon suunnitteluratkaisun myötä.

Jospa sarjan seuraava osa olisi sitten lopulta se kaivattu oikeasti erinomainen tarkka-ampujaseikkailu.