Arvostelu Somerville on kiehtova seikkailupeli Limbon ja Insiden tuottajan studiolta

17.11.2022 20:36 Tuukka Hämäläinen

Vähäeleinen seikkailupeli Somerville tekee vaikutuksen sanattomalla kerronnalla, mutta tekninen toteutus jättää toivomisen varaa.


SomervilleJulkaisupäivä: 15.11.2022
Studio: Jumpship
Julkaisija: Jumpship
Saatavilla: PC, Xbox One, Xbox Series X/S (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arviota varten: 3,5 tuntia


Avaruusoliot ovat hyökänneet maapallolle jo niin monesti, että kaiken luulisi olevan nähty. Indiepeli Somerville kuitenkin todistaa, että tästäkin aiheesta voi vielä ammentaa kiehtovia teoksia.

Asialla on uusi pikkustudio Jumpship, jonka perustaja Dino Patti on ollut tuottamassa indiehittejä Limbo (2010) ja Inside (2016). Tämä perintö on todellakin näkyvissä, sillä vaikka ohjaajana ja käsikirjoittajana hääräävä Chris Olsen ei ollut kaksikkoa tekemässä, voi Somervilleä pitää näiden pelien henkisenä seuraajana.

Somerville on tarina perheenisästä, joka kadottaa vaimonsa ja lapsensa keskellä avaruusolentojen hyökkäystä. Alkurytäkässä hän saa myös erikoisen kyvyn, jolla hän voi vaikuttaa vierailijoiden maan kamaralle pystyttämiin rakennelmiin. Siihen tosin tarvitaan valoa, ja tästä yhdistelmästä muodostuvat pelin keskeisen mekaniikat ja pulmanratkonnan avaimet.

Somerville on käytännössä yhdistelmä lineaarista seikkailua ja kevyitä puzzle-tehtäviä, hyvin samaan tapaan kuin Limbo ja Inside. Kaksikosta poiketen Somervillen pelimaailma on käytännössä kolmiulotteinen, mutta rajallinen pelialue ja kuvakulmat saavat sen usein tuntumaan melkein 2D-seikkailulta.

Peli luottaa hillittyyn tyyliin niin visuaalisesti kuin tarinallisestikin. Kertomus kuvataan täysin sanattomasti, mutta silti pelistä ei jää puuttumaan mitään. Pelimaailma on pelkistetty ja tyylikäs, mutta ei samaan tapaan monokromaattinen kuin edeltäjänsä. Maailmanlopussa on tällä kertaa myös väriä, mutta mikään kirjava peli ei todellakaan ole kyseessä.

Kokonaisuus toimii ja Somervillellä on emotionaalista vetovoimaa, mutta tekninen toteutus jättää toivomisen varaa. Etenkin ohjaaminen on välillä epätarkkaa, mikä tuntuu olevan yhdistelmä hahmon liikkumista ja kuvakulmia. Kameran suunnasta johtuen ei välillä näe ohjata tarkalleen oikein, mikä voi johtaa turhauttaviin hetkiin. Kun esimerkiksi menettää henkensä siksi, että hahmo jää jumiin johonkin hädin tuskin näkyvään kulmaan, se pistää vähän ärsyttämään. Xboxilla myös kuvataajuus tökkii muutamissa kohtauksissa.

Myös pelisuunnittelussa on pientä parantamisen varaa, sillä muutamissa paikoissa Somerville jättää pelaajan huonolla tavalla arvailemaan miten pitäisi edetä. Niin vaikuttava kuin pelimaailma visuaalisesti onkin, ei toteutus ole kaikkein pelaajaystävällisin. Eräässä kohtauksessa hahmon sai myös bugaamaan pelialueen ulkopuolelle, ja yllättäen checkpointin lataaminen oikaisi hieman eteenpäin.

Arvoituksellisena scifi-kertomuksena Somerville ymmärtää mihin kannattaa keskittyä, eli tapahtumia ei turhaan selitellä puhki. Voisi sanoa, että kehittäjillä on varmasti tieteiselokuvan merkkiteokset hallussa, 2001: Avaruusseikkailusta (1968) aina Hiljaiseen paikkaan (2018). Hajonneessa ihmisten maailmassa on vaikuttavaa ja epätodellista vierauden tuntua, vaikka Somerville jääkin kauas Limbon ja Insiden surrealistisista ja abstrakteista visioista.

Viime kädessä Somerville on pidettävä pelikokemus, joka ei noin kolmen tunnin kestollaan koettele kenenkään sietokykyä. Mestariteokseksi se ei nouse, ihan jo pelillisen toteutuksen vuoksi, mutta se on pelaamisen arvoinen ainakin Xbox Game Passin valikoimasta poimittuna. Lopulta Somerville on parhaimmillaan luopuessaan perinteisistä puzzleista ja luottaessaan kokemuksellisesti vaikuttaviin hetkiin. Onneksi jälkimmäisiä piisaa runsaasti.

SOMERVILLE

Arvosana: 3,5/5

”Somerville on kiehtova seikkailupeli, joka ei kuitenkaan tee paljon uutta tai toimi joka hetki sulavasti.”