UUSIMMAT

Arvostelu: Space Hulk: Deathwing Enhanced Edition on puisevaa puurtamista komeissa kulisseissa

17.06.2018 19:29 | Antti Voutilainen

Avaruusaluksia, isoja aseita ja kirjastonhoitaja. Mikä voisi mennä pieleen? No, tietenkin se kirjastonhoitaja.


Julkaisupäivä: Julkaistu / Julkaisija: Focus Home Interactive / Kehittäjä: Streaum On Studio / Saatavilla: PC ja PlayStation 4 / Testattu Intel Core i7-7700K (5,0 GHz), 16 Gb RAM, Geforce GTX 1080 Ti, Win10 / Peliä pelattu arvostelua varten: 11 tuntia


Space Hulk: Deathwing Enhanced Editioniin tarttuessa on Warhammer 40,000:n maailman ja lähdemateriaalin suotavaa tuntea jo valmiiksi. Oma ensikosketukseni pelin maailmaan tapahtui jo huomattavan kauan sitten Space Crusade -lautapelin äärellä. Parin millimetrin paksuinen ohjekirja ei silloinkaan avartanut sitä suurta universumia, jonka Warhammer nimensä taakse kätkee.

Nuorena taustatarinaa ei osannut onneksi kaipailla sen suuremmin. Nyt taustat ja motiivit kiinnostavat enemmän kuin koskaan. Harmillisesti Space Hulk: Deathwing ei hirveästi asetelmiaan taustoita. Ummikko on siis alussa väkisinkin vähän kuutamolla.

Pelissä pelaaja asetetaan kirjastonhoitajan (Librarian) kenkiin. Librarianit ovat avaruusmariineja vahvempia tyyppejä yli-inhimillisten psy-voimien ansiosta. Avaruusmariinien luottaessa teknologiaan, kirjastojäbät pystyvät räiskimään ympärilleen salamia tai liekkimeren. Lohdutukseksi voi sanoa, etteivät avaruusmariinitkaan ole ihan mitä tahansa mosureita, vaan geenimanipuloituja superihmisiä. Sehän ei tietenkään riitä. Sekä kirjastojäbä että mariinit ovat panssaroitu niin paksusti, että modernit rynnäkköpanssarivaunut olisivat kateellisia. Näillä eväillä lähdetään ottamaan haltuun Space Hulkia, eli yhteensulautuneiden avaruusalusten raadostoa.

Space Hulk: Deathwingin Space Hulk kulkee nimellä Olethros, jossa on yhtenä kimpaleena tiettävästi ainakin kolme massiivista avaruusalusta.

Kuten niin monesti aiemminkin, rutiinitehtävä saa pelottavia käänteitä ja pelaajan harteilla on ratkoa kaikki nuo ongelmat ilman ongelmanratkontaa. Pelin ohutta tarinaa kuljetetaan eteenpäin tehtävien kautta. Tehtävien sisältö on tiettyjen kohteiden tuhoamista, nappuloiden painelua ja kohteiden puolustamista. Eliittiyksiköltä ei kai muuta voi odottaakaan. Tehtäväkirjon ollessa edellä kuvatun mukainen, haaste muodostuu pitkälti siirtymisistä kohteisiin.

Vähän väliä silmille heitettävät vihollisaallot nakertavat terveyspisteitä tasaiseen tahtiin. Vihollisia puskee kaikista ilmansuunnista, mikäli Space Hulkin pohjaratkaisu sen vain sallii. Kohteessa yleensä odottaa vielä erityisen kova mittelö. Enemmän vihollisia ja vaikeampia vihollisia.

Ihanteellisessa tilanteessa eteneminen tapahtuu intistäkin tutulla tuli ja liike -menetelmällä, vaikkakin vähän soveltaen. Hoidetaan vihollisaalto ja sitten edetään parasta mahdollista vauhtia. Ikävä kyllä pelintekijät hyödyntävät varsin halpamaisia elementtejä haasteen lisäämiseksi. Joissakin tehtävissä on aikaraja, joka näkyy ruudulla hitaasti etenevänä palkkina. Aikarajan olemassaolo piti oppia kantapään kautta. Seuraavalla yrityksellä vuorossa oli hillitön munaravi. Kaveri jätetään, jos aikaraja uhkaa.

Toinen ärsyttävä keino on räjähtävät viholliset. Niitä on paljon ja ne useimmiten iskevät kulman takaa niin, ettei niiltä ehdi puolustautumaan. Usein ne myös iskevät tekoälykavereiden kimppuun. Ne raukat kun eivät ole liialla itsepuolustusvaistolla varustettu. Eikä pidä unohtaa myös tavoitteessa tapahtuvia kliimaksitaistoja, joissa kentälle viskataan huippukestäviä Broodlordeja useampi kappale. Ärsyttävä ominaisuus on myöskin aseiden ylikuumeneminen ja erityisesti jumittuminen. Jumitukset ovat täysin sattumanvaraisia. Hallinnassa oleva tilanne voi hyvinkin muuttua kaaokseksi, kun pyssykkä lakkoilee kuvotusten vyöryessä päälle. Peli saa olla kyllä haastava, mutta epäreilut konstit sen toteuttamiseksi tuntuvat vain laiskuudelta

On tämä saatana työmaa

Arviolta viiden pelitunnin jälkeen Space Hulk: Deathwing Enhanced Editionin pelaaminen alkoi maistua erittäin vahvasti puurtamiselta ja toistolta. Siinä vaiheessa päässä alkoi pyöriä tiettyjä lauseita, jotka muuan metsäkoneen kuljettaja laukoi legendaarisella YouTube-videolla. Tulisivat itse tekemään, kirosin. Pelin alussa luotu illuusio ison mittaluokan invaasiosta särkyi nopeasti, kun muita (elossa olevia) mariineja ei näkynyt mailla halmeilla. Loppuun asti saattoi sinnitellä vain sillä ajatuksella, että raskaalle työlle saisi kunnioittavan palkinnon. Jääköön palkinto paljastamatta spoilereiden välttämiseksi.

Vaikka pelisisältö jää Space Hulk: Deathwing Enhanced Editionin kohdalla ohueksi, peliympäristö sen sijaan toimii erittäin hyvin. Yhteensulautuneista avaruusaluksista ei tietenkään voi odottaa mitään raikasta ja värikästä ulkoilmakävelyä. Värimaailma yhdistää teräksen, ruosteen ja visvan. Kapeat käytävät osaavat olla painostavia, suurista aukeista puhumattakaan. Ympäriltä kuuluvat kolahdukset ja muu lähteetön mekkala saa kurkkimaan kaikki epätodennäköisetkin paikat vihollisten pelossa. Pelotteleva äänimaailma oikein alleviivaa sitä tosiasiaa, että avaruusmariinit ovat Space Hulkilla altavastaajina. Tarkkaavaisuudesta ei parane tinkiä, sillä nuo luikertelevat mulkerot osaavat kaivautua esiin pienimmistäkin koloista.

Visuaalisesti Space Hulk: Deathwing Enchaned Edition on hyvää keskitasoa. Varsinkin isot patsailla varustetut alueet ovat komeita. Harmi vain, että yksityiskohtien ihailuun on niin vähän aikaa. Peli myöskin pyöri kokoonpanolla moitteetta. Ruudunpäivitys laski selvästi ainoastaan moninpelissä neljän mariinin kylväessä tulta ja tappuraa vihollisen päälle. Äänimaailma ansaitsee kiitoksensa tunnelman luonnissa. Siihen kuuluu luonnollisena osana vihollisten pitämä mekkala. Psykologinen vaikutus on taattu, kun tutkassa näkyy liikettä ja kaukaisuudesta kuuluu hyytävää kiljuntaa.

Tekoälymariinien rooli tunnelman luomisessa vuorostaan ontuu.

Itsesuojeluvaiston puute ja edetessä möläytellyt latteudet eivät vahvista tunnelmaa. Ne jyrää meitin ja me ollaan kuoleman enkeleitä, ovat fraasit, joita möläytellään toistuvasti, englannin kielellä toki. Tekoälykavereille olisi mielellään suonut vähän enemmän ja eläväisempiä lausahduksia. Mutta ilmeisesti tappokoneiksi jalostetuilla läppä ei vaan lennä.

Bolter and the beautiful

Standardiksi muodostuneet kykypuu ja kustomointi ovat läsnä myös Space Hulk: Deathwingissä. Yksinpelissä pelaaja palkitaan pisteillä, jolla saa avattua kykypuusta uusia taitoja tai boosteja. Kykypuussa on kolme osiota. Yhdessä tuunataan tekoälytovereiden panssarin vahvuutta ja aseistusta. Toisessa kirjastojäbän panssarointia ja kestävyyttä. Kolmannessa osiossa pääsee käsiksi Psy-taitoihin. Tarjolla on aiemmin mainittua liekkimerta ja muuta BBQ-aiheista. Kaikki taidot ovat tuhon kylvämistä varten. Jokaisen onnistuneen tehtävän päätteeksi kirjastojäbä saa myös uutta aseistusta. Uudet aseet valmistelevat tietenkin entistä kovempiin mittelöihin.

Yksin pelatessa tehtäviin lähdettäessä varustetaan itse kirjastojäbä sekä tekoälytoverit. Toinen tekoälytoveri (Brother Nahum) kannattaa ehdottomasti varustaa parannuskitillä, jolla saa paranneltua taistelussa saatuja haavoja. Ilman parannuskittiä avaruusmariinit päätyvät veripaltuksi ennätysajassa.

Tekoälytoverit ovat onneksi korvattavissa. Moninpeli antaa mahdollisuuden pelata kaikki tehtävät toisten ihmispelaajien kanssa. Moninpelissä iskujoukon koko kasvaa neljään jäseneen, joka osaltaan lisää porukan tulivoimaisuutta. Moninpelissä on mukana myös kustomointi. Hahmojen kykyjä, aseistusta ja tietenkin ulkonäköä pääsee muokkaamaan haluamakseen. Ilmaista muokkaaminen ei ole. Muokkaamiseen tarvitaan pelin sisäistä hilloa, jota saa pelaamalla ihmispelaajien kanssa. Luvassa onkin melkoisen paljon grindiä, sillä varsinkin aseiden tuunaaminen paremmaksi maksaa mansikoita.

Kysymys kuuluukin, kuka jaksaa jauhaa noita samoja turruttavia tehtäviä tunti tolkulla. Palkintona on loppuviimein samojen tehtävien jauhaminen aavistuksen paremmalla aseistuksella.

Peliseuraa löytyi Space Hulk: Deathwingiä varten ainakin toistaiseksi, muttei mitenkään yltäkylläisesti. Parhaillaan tarjolla oli kolme pelihuonetta, johon liittyä. Useimmiten tarjolla oli vain yksi. Mikäli pelinsä haluaa pelata ihmisten kanssa, kannattaa se ajoittaa puolen yön tuntumaan, koska silloin päivittäiset pelaajamäärät ovat huipussaan.

Space Hulk: Deathwing Enhanced Editioinin voi summata melko heikoksi esitykseksi.

Pelaaminen alkaa maistua nopeasti suorittamiselta. Pelikokemusta ei myöskään helpottanut se, että pelimaailman terminologia oli täysin vierasta, mikä tietenkin oli tässä tapauksessa pelaajan oma vika. Niin tai näin, tehtävänannossa luetellut kryptiset termit aiheuttivat lähinnä nykimistä silmäkulmissa.

Plussansa peli ansaitsee audiovisuaalisesta toteutuksesta. Space Hulkia ei kuitenkaan voi suositella satunnaispelaajille. Parasta kohderyhmää ovat Warhammer 40,000 -loreen syventyneet tosifanit, jotka haluavat päästä toteuttamaan keisarin tahtoa Deathwing-ryhmän haarniskoissa. Ja tottahan peli soveltuu hyvin myös kirjastonhoitajille, jotka haluavat vaihtelua päivittäisiin taisteluihinsa.

 

SPACE HULK: DEATHWING ENHANCED EDITION

”ddd”