Arvostelu: Superhot VR on silkkaa Matrixia ja tämän hetken VR-peleistä paras

Tekijä: SUPERHOT Team
Julkaisija: SUPERHOT Team
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i7-4790K, 16 Gt muistia, GeForce GTX 1070, HTC Vive
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 7 tai uudempi, Intel Core2Quad 4 Gt muistia, GeForce GTX 650
Pelaajia: 1
Muuta: Virtuaalitodellisuuspeli, vaatii joko HTC Viven (Steam-versio) tai Oculus Riftin ja Touch-ohjaimet (Oculus-versio)
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Moni Matrix-leffan aikanaan nähnyt käveli leffateatterista ulos miettien, millaista olisi olla Neo. Superhot VR:ää pelattuani tiedän vastauksen kysymykseen.

Reilu vuosi sitten julkaistu Superhot nousi heti otsikoihin ja sai paljon huomiota yksinkertaisen jipponsa ja iskevän taidetyylinsä avulla. Pelijameilta alkunsa saaneen räiskintäpelin kantavana teemana oli, että maailma ja peli liikkuivat vain kun pelaajakin liikkui, ja vieläpä suunnilleen samalla nopeudella kuin tämäkin. Näin pystyi tiukassakin paikassa pysähtymään, suunnittelemaan seuraavia liikkeitään ja sitten toteuttamaan niitä.

Superhot VR ei ole vain sama idea 3D-efektillä höystettynä, vaan aivan uusi peli. Se ottaa alkuperäisessä pelissä hyvin toimineen perusidean ja heittää päälle puhdasta VR-huikeutta koko rahan edestä.

Peli tarjoilee paitsi akrobaattista murhaa, myös tajunnanlaajennusta – ja siinä sivussa Superhot VR on paras VR-kokemus tähän mennessä.

Superhot VR:ää pelataan näin:

Pelaaja seisoo valkoisessa tyhjiössä, johon ilmestyy jonkinlainen ase. Joskus se voi olla pistooli, toisinaan lihakirves tai vaikka tuhkakuppi. Kun aseeseen tarttuu, tyhjiö vaihtuu kuin kesken kohtauksen alkavaan pätkään toimintaleffasta. Pelaaja seisoo vaikka kujalla ja kohti juoksee miehiä aseiden kanssa. On vain muutama hetki aikaa vilkuilla epätoivoisesti ympärilleen ja yrittää etsiä lähiympäristöstä jotain kättä pitempää, jolla puolustaa itseään. Sitten alkaa hirmuinen tuhon baletti.

Jos saa kaikki vihollisensa tapettua, siirrytään seuraavaan vinjettiin. Jos taas kuolee itse, palataan takaisin tyhjiöön ja aloitetaan kohtausten sarja uudelleen.

Tallennuspaikkoja ei sinänsä ole, mutta noin puolen tusinan kohtauksen välein on checkpoint, josta saa aloittaa uudelleen kuoleman jälkeen. Tämä ei ole suunnaton ongelma paristakin syystä. Ensinnäkin kohtaukset ovat todella lyhyitä. Kun tietää, mitä tekee, niistä pääsee läpi muutamissa sekunneissa. Joskus toki tämän selvittäminen vaatii useita toistoja. Lisäksi pelaaminen on niin hauskaa ja tyydyttävää, että pahimmissakaan uusintaputkissa homma ei alkanut kamalasti harmittaa.

Superhot VR on kuin oppikirjaesimerkki siitä, miten VR-peli tehdään.

Genren perinteinen ongelma eli liikkuminen on ratkaistu yksinkertaisesti: pelaaja ei liiku. Paikallaan voi hieman nojailla eri suuntiin, ja jos pelaa Roomscale-tilassa, myös kävellä pari askelta sinne tai tänne. Muuten ollaan paikallaan ja sijainnit huoneissa vaihtuvat vain kohtausten välillä. Ainakaan itselleni ei pahaa oloa näin tullut lainkaan, eikä liikkumista myöskään jää kaipaamaan, sillä pelaaminen on muuten hyvinkin aktiivista puuhaa.

HTC Vive -versio ottaa täyden hyödyn irti Viven käsiohjaimista, sillä ne on mapattu suoraan pelaajan käsiksi. Näin käsillään voi vapaasti tarttua ympärillä oleviin esineisiin ja sitten hyödyntää niitä luovilla tavoilla. Käsien liikkeiden seuraus toimii erinomaisesti ja esimerkiksi luoteja voi läpsiä ilmasta aseidensa piipuilla, jos niin haluaa. Mahdollisuudet eivät myöskään suinkaan lopu tähän, vaan kehitystiimin tavoitteena on selvästi ollut tehdä kunnon toimintaleffasimulaattori.

Ensimmäiseltä kohti juoksevalta viholliselta napataan puukko kädestä ja isketään tämä sillä kuoliaaksi. Sivusilmällä huomaa, että oikealta juoksee toinen vihollinen. Puukko heilahtaa, vihollinen hajoaa vektoreiksi ja tämän kantama ase putoaa. Kyyristytään väliseinän taakse suojaan kauempaa tulevalta tulitukselta, poimitaan vapaalla kädellä pistooli ilmasta ja paukutetaan gangsta-tyyliin kainalon alta kohti lähestyviä vihollisia. Tai poimitaan keittiössä tiskiltä paistinpannu, jolla voi paukauttaa lähintä vihollista päähän, torjua toisen vihollisen haulikon laukauksen ja heittää sitten haulikkojannua silmien väliin.

Nämä eivät ole Superhot VR:ssä mitään pelin äärimmäisiä viimeisiä huipennuksia, vaan aivan rutiinikamaa. Kohtaus toisensa jälkeen tarjolla on jotain siistiä, jossa luovuus ja aktiivisuus palkitaan hienoilla tavoilla. Tilan tunne on mahtava: kun onnistuu vaikka tappamaan eri puolilta juoksevat haulikkomiehet yksinkertaisesti kyyristymällä edestä niin että kummankin haulit paukahtavat kaveriin, fiilis on huikea.

Ja Superhot VR:ssä näitä huikeita hetkiä tulee kuin liukuhihnalta.

Superhot VR ei ole pitkä peli. Itse pelasin tarinatilan läpi parissa tunnissa ja vaikka todennäköisesti jotain salaisuuksia jäikin näkemättä, suurelta osin homma taisi olla siinä. Tämäkään ei kamalasti harmita, sillä pelaaminen on väsyttävää fyysisesti ja myös henkisesti. Koko ajan saa heilua puolelta toiselle, kyykistellä, pyörähdellä, käännellä ja huitoa. Koko ajan saa olla myös virittyneessä tilassa, sillä reaktioajat eivät ole pelin aikajiposta huolimatta pitkiä.

Kun lopputekstit pyörivät, fiilikseni olivat siis oikein positiiviset. Pelaaminen oli erinomaisen kivaa ja kokemus tuntui juonenkäänteineen ja yllättävine mindfuck-kohtauksineen juuri sopivan mittaiselta. Eikä se pelaaminen toki tähän lopu. Tarjolla olisi vielä alkuperäiseen peliin lisättyjä haasteita, kisoja ja bonustiloja. Mutta pelille löytyy käyttöä niiden ulkopuolellakin.

Tulen varmasti palaamaan Superhot VR:n pariin useita kertoja uudelleen, sillä on hauska kokeilla kohtausten ratkaisemista eri tavoilla. Lisäksi olen aivan varma siitä, että peli on mahtavaa viihdettä illanistujaisiin, jossa yksi voi pelata muiden katsoessa telkkarista ja reagoidessa pelin tapahtumiin. Ja olen myös varma, että Superhot VR on se peli, jonka tulen kaivamaan esiin, kun joku haluaa kokeilla VR:ää.

Miksipä en näin tekisi, sillä kysessä on yksinkertaisesti paras ja toimivin pelaamani VR-peli.

Mitä lämpimin suositus!