Arvostelu The Tomorrow Children on vuoden erikoisimpia pelijulkaisuja monella tavalla
The Tomorrow Children: Phoenix Edition on ehdottomasti vuoden erikoisimpia julkaisuja, mutta valitettavasti se osaa olla turhan puuduttava kokemus.
Julkaisupäivä: 6.9.2022
Studio: Q-Games
Julkaisija: Q-Games
Saatavilla: PlayStation 4 & 5 (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arviota varten: 10 tuntia
The Tomorrow Children on indiepeli, jonka takana on poikkeuksellinen tarina. Peli julkaistiin alun perin PlayStation 4:lle vuonna 2016 ilmaispelinä, mutta se ei löytänyt yleisöään ja sai kritiikkiä mikromaksuista. Sonyn itsensä julkaisema peli lakkautettiinkin jo vuonna 2017, ja pelin tarinan luultiin olevan ohi.
Kehittäjästudio Q-Games teki kuitenkin yllätysliikkeen, ja viime vuonna se osti oman pelinsä IP:n takaisin Sonylta. Studio palasi osittain suunnittelupöydälle pelinsä kanssa, lisäsi siihen ominaisuuksia ja julkaisi sen nyt uudelleen. The Tomorrow Children saapui jälleen vain PS:lle, mutta tällä kertaa maksullisena indiepelinä, ilman mikromaksuja ja alanimikkeellä Phoenix Edition.
The Tomorrow Childrenin idea on vähintäänkin omaperäinen. Tulevaisuuden epäonnistunut koe on romahduttanut kaikkien ihmisten mielet kollektiiviseksi alitajunnaksi, joka näyttäytyy loputtomana tyhjyytenä. Pelaaja ohjastaa yhtä ”projektiokloonia”, joka on valmistettu viimeisestä säilyneestä ihmisen DNA:sta. Näiden kloonien tehtävä on rakentaa uljasta uutta maailmaa tyhjyyden keskelle ja pelastaa ihmisten mieliä kaottisesta maailmasta.
Kun tähän yhdistetään neuvostoestetiikalla leikittelevä tyyli, sosialistinen utopia ja todella surrealistiset maisemat, on lopputuloksena täysin omaääninen peli. Ja että pakka menisi vielä pahemmin sekaisin, Tyhjyydessä vaeltaa Godzillaa ja Mothraa muistuttavia hirviöitä, jotka aiheuttavat mittavaa tuhoa osuessaan kohdalle. Ja pelastettavat sielut ovat vankeina maatuskoissa. Ja maailmasta löytyy salaperäisiä monoliitteja ja ääninauhoja.
Pelkkää taidesekoilua ei The Tomorrow Children kuitenkaan ole, vaan pelillisesti se on pitkälle mietitty yhdistelmä selviytymispeliä, simulaatiota, kaupunginrakentelua ja seikkailua. Kaikki tämä jollakin kummallisella tavalla toimii yhdessä, ja eri elementit tukevat toisiaan.
Outojen lähtökohtien alle piileekin tuttuja pelimekaniikkoja. Pelaaja keräilee resursseja, ratkoo pulmia, rakentaa kaupunkia, nousee tasoja, avaa uusia ominaisuuksia ja niin edelleen. Kaikki on suhteellisen hyvin selitetty heti alussa, mutta peli osaa myös yllättää.
Alkuun esimerkiksi kuulostaa, että omaan kotitaloon oikeuttavat ”Porvaristo-paperit” olisi vaikea saavuttaa, mutta näin ei oikeastaan ole. Korruptio rehottaa tässäkin kommunismin paratiisissa – ja muuten juuri kommunismin ja sosialismin kuvaus The Tomorrow Childrenissä ansaitsisi syvällisemmän analyysin, kuin mihin arvostelussa on tilaa.
Simppelin alun jälkeen The Tomorrow Children osoittautuukin yllättävän monimutkaiseksi peliksi, jossa on aina vähän kiire jonnekin. Luovuuttakin pääsee käyttämään, koska tyhjyyden keskellä leijuvat ”saaret” eivät ole todellakaan helppoja valloittaa. Pelaaja voi esimerkiksi rakentaa tasoja, ampua heittokoukkuja, louhia tunneleita ja kaivaa portaita, mutta yläilmoissa leijuvien maisemien valloittaminen on silti kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Etenkin kun saaret romahtavat takaisin tyhjyyteen yllättävän nopeasti.
Pelissä voi myös vierailla muiden pelaajien kaupungeissa auttelemassa, sekä pyytää itselleen apua verkon välityksellä. Näitä ominaisuuksia en kuitenkaan pystynyt arvostelua varten testaamaan, sillä PS5:llä pelatessa verkko-ominaisuudet ovat vielä bugiset. Peli siis kaatui, kun yritin mennä toiseen kaupunkiin.
Muuten The Tomorrow Childrenissä ei suuria bugeja tullut vastaan. Ongelmaksi muodostui lähinnä peruspelin puuduttavuus. Kymmenen tunnin kohdalla jatkuva resurssikeräily käy jo rasittavaksi, vaikka tekoälyn ohjaamat kloonit auttavatkin hommassa. Edistyminen on myös tuskallisen hidasta, ja kaiken kukkuraksi hirviöt aiheuttavat niin usein tuhoa kaupungissa, että ohjain on vähällä lentää seinään.
The Tomorrow Childrenin pelisuunnittelu ei olekaan aivan niin loppuun asti hiottua kuin toivoisi, vaikka peruselementit toimivat ja etenkin saarilla seikkailu ja tunneleiden louhiminen ovat koukuttavaa puuhaa. Pelin pelkistetty visuaalinen tyyli on myös viehättävä sillä tavalla, että pelimaailmassa kyllä viihtyy. Onkin eniten pelaajan mieltymyksistä (ja mahdollisesta peliseurasta) kiinni, kuinka paljon grindaamista lopulta sietää.
Joka tapauksessa The Tomorrow Children on yllättävä, omaperäinen ja taiteellisesti kunnianhimoinen peli, jota kiinnostuneiden kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti. Se ei ehkä keksi pyörää uudelleen mekaniikkojen osalta, mutta pelin maailma ja tunnelma ovat jotain niin erikoista, että sen pariin tekee mieli palata.
THE TOMORROW CHILDREN: PHOENIX EDITION
”Paluun tehnyt The Tomorrow Children on miellyttävä kummajainen, jossa täytyy keräillä liikaa resursseja.”
