Arvostelu: They Are Billionsin zombinaksuilu on konsolilla aika hirveä kokemus
Numantian Gamesin kehuttu reaaliaikanaksuttelu tuodaan viimein konsoleille vajavaisena ja hutiloituna käännöksenä.
Julkaisupäivä: 1.7.2019
Studio: Numantian Games
Julkaisija: Numantian Games & BlitWorks
Saatavilla: PC (Windows), PlayStation 4 (testattu) & Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 13 tuntia
Reaaliaikaiset strategiapelit ovat harvinainen näky konsoleilla, joiden ohjaimet eivät taivu kovin hyvin genrelle tyypilliseen mikro- ja makromanagerointiin. Yrittäjistä ei silti ole pulaa. Konsolikäännöksiin erikoistunut BlitWorks tuo muutama vuosi sitten pc:lle varhaisversiona julkaistun They Are Billionsin PS4:lle ja Xbox Onelle, mutta alustojen ehdoilla tehdyn käännöksen sijaan konsolistit saavat käsiinsä heikoimman nimittäjän mukaan tehdyn survaisun.
They Are Billions yhdistää reaaliaikaista strategiaa torninpuolustukseen ja kuorruttaa kokonaisuuden zombeilla. Yhtälö on viihdyttävä – joskin pikaisesti kaluttu – kokonaisuus, jossa niukoilla resursseilla tulisi laajentaa tukikohtaa ja puolustaa sitä alati suuremmaksi käyviltä zombilaumoilta. Proseduraalisesti luodut kentät mahdollistavat liki rajattoman määrän erilaisia asetelmia, joita voi helpottaa tai vaikeuttaa entisestään peliä ennen tehtävillä säädöillä kohdattavien laumojen suuruuden tai miljöön suhteen.
Yksinkertaisesta konseptista saadaan aikaiseksi koukuttava naksuttelu, jossa pienet eri tekijät saattavat vaikuttaa laajalti optimaaliseen strategiaan. Esimerkiksi metsiltä niukka aloituspaikka pakottaa laajentumaan vaarallisen nopeasti, jolloin puolustuksen vahvuudesta voi joutua tinkimään. Ja yhdenkin zombin pääseminen läpi muuttaa tilanteen nopeasti tappavaksi lumivyöryksi, jota ei voi enää pysäyttää. Pahimmillaan kalmoja marssii kohti kyläpahasta tuhansia – mistä pelin nimikin tulee – joten virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa.
Omia mokia ei voi myöskään välttää. They Are Billionsissa ei ole erillistä tallennusmahdollisuutta, joten yksikin virhe johtaa pelin loppuun ja uuden käynnistykseen. Kaikki erheet eivät johdu kuitenkaan inhimillisistä syistä, vaan useimmiten niistä saa syyttää itse peliä. Tummanpuhuvasta yleisilmeestä on hankala erottaa yksittäisiä harhailijoita taustasta, eikä konsoleille ominaisempi kauempi katseluetäisyys suotta helpota asiaa. Toisekseen lukittu kuvakulma piilottaa aivan liian usein vapaita kulkureittejä metsien tai vuorien taakse, vaikka ne näennäisesti näyttäisi olevan läpipääsemättömiä. Mikään ei ärsytä niin paljoa kuin erinomaisesti alkanut peli, joka päättyy yksittäisen zombin löytämään piilopolkuun.
Asiaa ei edesauta myöskään pelin ponneton konsolikäännös. Padiohjaus imitoi enimmän ajasta hiirtä, mikä on se kaikkein huonoin mahdollinen tapa sovittaa reaaliaikanaksuttelu ohjaimelle. Vaikka ajan voi halutessa pysäyttää, ohjaimella on lähes mahdoton reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin jouhevasti tai tarkasti. Pikakomennot loistavat kanssa poissaoloaan tai johtavat herkästi virhepainalluksiin, kuten kaikkien vartiotornien tuhoamiseen, jolloin leikin voi lopettaa oikeastaan saman tien. Yksiköiden millintarkasta käskyttämisestä ei kannata myöskään uneksia, ja usein yksittäiset sotilaat hävittää herkästi maastoon.
Konsoliversiot jäävät lisäksi ilman alkukesästä pc:lle julkaistua kampanjaa, joten pelattavaa on ainoastaan viikoittaisten haasteiden ja selviytymistilan muodossa. Pelissä ei ole myöskään minkäänlaista opastusta, joten ensimmäiset tunnit menevät pitkälti rakennusten, yksiköiden ja lukuisten elintärkeiden ikonien opettelussa.
Jos onnettoman käännöksen pystyy jättämään sivuun ja tottuu pelaamaan ohjaimella, They Are Billions tarjoaa lopulta ihan mukiinmenevää strategiaa. Oman kaupungin rakentamiseen saa kourallisen erilaisia rakennuksia ja kolmeen eri tasoon jaettuja teknologioita, jotka parantavat muun muassa muurien kestävyyttä, resurssien louhintaa ja yksiköiden tuhovoimaisuutta. Kaikki pyörii lisäksi kahdeksan eri keskenään yhteyksissä olevan resurssin ympärillä, joten managerointia saa harrastaa sielunsa kyllyydestä.
Kokemus alkaa silti toistaa itseään verrattain nopeasti, eikä pelissä ole pc:llä olevaa tarinallisuutta, jota seurata. Vaikka satunnaisuus ja eri biomit tuovat matseihin aina pientä vaihtelua, varsinainen kaupunginkehitys seuraa usein samaa kaavaa. Tämä johtuu etenkin puolustusrakennelmien vähäisyydestä, jolloin Maginot-linjat koostuvat samoista muureista, piikkilanka-aidoista ja vartiotorneista kerta toisensa perään.
Pc:llä kehuja kerännyt They Are Billions ei kerää konsoleilla aivan samanlaisia suitsutuksia. Kehno käännös haraa vastaan niin ohjattavuuden kuin selkeyden osalta, minkä lisäksi konsoliversiot jäävät myös sisällöltään köyhemmiksi. Zombinaksut kannattaa siis jatkossakin nauttia pc:llä.
THEY ARE BILLIONS
”Hyvä strategiapeli jää kaamean konsolikäännöksen varjoon.”
