Attack on Pearl Harbor (PC)
Lentopelit ovat nykyään jakautuneet kahteen kategoriaan. Ensimmäisessä ovat perinteiset simulaatiot, joita harvat pelaavat, mutta rakastavat sitäkin enemmän. Toisessa ovat koko kansalle suunnatut arcade-räiskinnät, joiden pitäisi olla helppoja ja hauskoja lentoräiskintöjä. Attack on Pearl Harbor on kyllä helppo, mutta ei kovinkaan hauska.
Pelin tapahtumat pyörivät loogisesti Tyynen valtameren ilmataisteluiden ympärillä. Pelaaja heitetään uraansa aloittelevan pilotin saappaisiin tehtävänään voittaa yksinään koko sota. Kirjaimellisesti, sillä jo ensimmäisen tehtävän jälkeen tilillä on yli 30 tappoa. Hyvä näin, koska tiimikaverit ovat aivottomia kalmoja, jotka osuvat useammin koneillaan nurmikkoon kuin tykeillään viholliseen.
Peli itsessään on suunniteltu tämän hämmästyttävän sotakuvauksen ympärille. Jokainen tehtävä alkaa prikulleen samalla tavalla, kun ylivertainen japanilaislaivue pyyhkäisee paikalle ja tuhoaa noin 90% pelaajan suojeluksessa olevista kohteista. Tämän jälkeen pelaaja ammuskelee ympyrää lentävät savikiekot alas taivaalta ja hyökkää vihollisen kohteiden kimppuun, voittaen taistelun.
Ei ole mitään väliä, onko alla hävittäjä, syöksypommittaja vai torpedopommittaja, sillä Attack on Pearl Harborin maailmassa jopa kankea Dauntless pystyy hienosti kaartotaisteluun Zero-hävittäjien kanssa ja vieläpä voittamaan. Lentomalli ei nimittäin piittaa sakkausten kaltaisista turhuuksista tai laske ammuksia.
Jopa torpedot ja pommit latautuvat uudelleen käyttöön sekunneissa, mikä selittääkin pitkälti pelin typerryttävän epärealistisen taistelukuvauksen. Pari pommikonetta pystyy hienosti räimimään koko laivaston meren pohjaan torjuntahävittäjien nököttäessä mäen rinteessä tai lentäessä ympyrää valtameren toisella laidalla.
Ei kannata tässä vaiheessa kuvitella, että raivoan kaikkia arcade-lentelyjä vastaan, sillä hyvä toimintalentopeli on mainiota viihdettä. Taistelut ovat näyttäviä ja jännittäviä, sekä pelaaminen hauskaa. Attack on Pearl Harbor vain jättää toivottavaa kaikilla osa-alueilla.
Haastavuus on savikiekkoammunnan tasoa ja peli täynnä bugeja. Pelaajan lentokonetta esimerkiksi ympäröi kuollut vyöhyke, jossa vihollisiin ei osu millään. Ei nokassa olevilla konekivääreillä eikä hävittäjien kyydissä olevilla ilmatorjuntaraketeilla. Ammukset kyllä näyttävät osuvat, mutta jälkeä ei synny. Samaan aikaan kohde sarjapommittaa suojeltavan aluksen meren pohjaan ja tehtävä päättyy ohjaimen järsintään.
Kyllähän Pearl Harboria pelaa ilman asetta ohimolla, mutta kyseessä on kuitenkin genrensä heikompiin peleihin kuuluva tekele. En siis suosittelisi peliä kuin intohimoisimmille arcade-piloteille, jotka ovat jo kokeneet kaiken tarjolla olevan. Muiden kannattaa suunnata katseensa paljon komeampaan ja hauskempaan Blazing Angelsiin tai mainioon, koko Tyynen valtameren sotaa kuvaavaan Battlestations Midwayhyn.
Tekijä: 3DVision SRD
Julkaisija: Legendo Entertainment
Testattu: Windows Vista, Core2Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt keskusmuistia, Xbox 360 Controller
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 2000 / XP / Vista, 1 GHz prosessori, 256 Mt keskusmuistia, 32 Mt muistilla varustettu DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-12 (lähiverkko/Internet)
Pelin kotisivu: http://www.pearlharbor-game.com/
Lue lisää eDomesta
After Burner: Black Falcon (PSP)
Battlefield 1942: Secret Weapons of WWII (PC)
Blazing Angels: Squadrons of World War II (pc, Xbox, 360)
