Baldur’s Gate: Dark Alliance (Xbox)

26.04.2003 00:00 | Muropaketin toimitus | 80

Toissa joulun pienimuotoinen PS2-hitti Baldur’s Gate: Dark Alliance ilmestyy lopultakin muille alustoille. Xboxille ja Gamecubelle vasta julkaistu versio on suora käännös. Dark Alliance asettuu PC-pelaajille tuttuun pelimaailmaan, mutta konsolipalturin yhteydet Baldur’s Gateen ovat lähinnä nimellisiä. Ryhmäpohjaisen ropeltamisen sijasta luvassa on ensiluokkaista hirviöiden silppuamista jääräpäisen sankarin roolissa. Satunnaisen matkailijan vierailu Baldur’s Gaten kaupungissa ei ala ruusuisesti. Pelaaja kolkataan kadulle ja riisutaan arvotavaroistaan. Oikeutta janoavan sankarin matka suuntautuu ryöväreiden jäljillä kaupungin viemäreihin.

Juonen Dark Alliance unohtaa heti alussa. Pakollisten käänteiden jälkeen luvassa on tauotonta toimintaa, joka noudattaa suoraviivaista kaavaa. Varkaiden killan salajuoniin sekaantuva sankari etenee sokkelosta toiseen tuhoten hirviöt. Harvat juonenkäänteet ovat lähinnä paimentamassa kohti seuraavaa etappia. Silppujaiset katkaisee vain muutama epälooginen puzzle-sokkelo ja tasohyppelykohta, jotka muodostavat pelin heikoimman annin. Seikkailun edetessä kultaa ja arvoesineitä kertyy mukaan kasapäin. Saaliista saa hyvän hinnan kaupungissa, jonka asekauppiaille kelpaa mikä tahansa luolastoista tuotu roina. Toinen säännöllinen vierailukohde on majatalo, jonka asiakkailta sankari saa ylitöitä. Sivuseikkailut ovat usein pääjuonen sivussa hoituvia noutokeikkoja, joissa varastettu tai kadonnut esine pyydetään palauttamaan tuopin äärellä murjottavalle omistajalle.

Pelaajan valittavissa on kolme soturia, joille juoni on yhteinen viimeistä piirtoa myöten. Kolmikosta helpoimmin omaksuttava on kääpiö, joka erikoistuu yksinomaan lähitaisteluun. Kirvesmiehen vastakohta on ihmissoturi, jonka taidot liittyvät jousiammuntaan. Haltiavelhotar hallitsee kolmikosta ainoana taikuuden, eikä jää lähitaistelussakaan alakynteen. Kättä pidemmän lisäksi sankaria varustetaan panssareilla ja amuleteilla. Yksinkertainen hahmonkehitys rajoittuu muutamien uusien kykyjen oppimiseen ja taitojen kohottamiseen. Aina tason noustessa pelaaja valitsee mitä taistelutaitoa tahtoo kehittää.

Pitkäaikaisiin pelisessioihin Dark Alliancen taistelusysteemi on turhan yksinkertainen. Yhteenotot ovat aivotonta huiskimista, eikä peli tunne edes yksinkertaisia peruskomboja. Nopeasti hupenevat taikajuomat on viisaasti piilotettu liipaisinten alle, jotta taistelut eivä tyssää valikon selaamiseen. Yhtä nopeasti vaihdetaan aseita ja loitsuja ristiohjaimella. Kentistä löytyy paljon murskattavaa ja liikuteltavaa roinaa. Ruukut ja tynnyrit kätkevät sisäänsä ylimääräisiä taikajuomia ja ropoja, jousiampujilta voi suojautua työntämällä laatikkoa kilpenään ja ruutitynnyrit voi tuikata kytemään. Runsas ja persoonallisesti toteutettu vihollisvalikoima takaa taistelujen kiinnostavuuden.

Graafisesti peli on suora käännös PS2:lta. Xboxilla värit ovat rikkaampia ja kuvanlaatu pehmeämpi. Valtavat hirviölaumat ja maisemat näyttävät edelleen komeilta. Otukset on toteutettu persoonallisesti, vipeltävistä koboldeista jättiläismäisiin hyytelökuutioihin(!) ja zombeihin, jotka jatkavat taistelua vaikka ilman alaruumista. Myöskään ympäristöistä ei puutu yksityiskohtia eikä vaikuttavia tehosteita. Lainehtiva vesi ja loitsutehosteet ovat vaikuttavaa nähtävää. Ainoa todellinen kiusa on kamera: kuvakulma pyörii liian hitaasti, jotta viholliset ja pudonneet aarteet saisi näkyviin nopeasti.

Dark Alliance on merkillinen tapaus. Pelin ainoa sisältö on hirviöiden tuhoaminen, mutta suppeasta pelisysteemistä huolimatta sokkeloiden koluaminen jaksaa kiinnostaa ne kymmenen tuntia, jotka seikkailu suurin piirtein kestää. Pelaajalla on jatkuvasti uusia aseita hankittavaksi, uusia taitoja opittavaksi ja uusia paikkoja tutkittavaksi. Nopeasti rytmitetty toimintaropellus vie mennessään, kuten jo Diablossa nähtiin. Pelattavana on kolme riittävän erilaista hahmoa ja mainio tiimipeli lisää elinikää huomattavasti. Dark Alliance on hirviömäiskinnän vaiettu helmi.