Battle of the Bulge (iOS)

04.01.2013 16:15 | Miikka Lehtonen

Kehittäjä: Shenandoah Studio
Julkaisija: Shenandoah Studio
Testattu: iPad
Saatavilla: iPad
Pelaajia: 1-2 (jaettu ruutu)
Pelin kotisivu:http://www.shenandoah-studio.com/products/botb/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Yleinen kritiikki mobiilipelejä kohtaan on, että ne eivät ole ”oikeita” pelejä. Oletan, että tällä tarkoitetaan sitä, miten ne tarjoavat puraisun kokoisen palan pelattavuutta koko aterian sijaan. Jos olen oikeassa, nyt viimeistään on valittajien syytä olla hiljaa.

Shenandoah Studion debyyttipeli kun on nimenomaan oikea peli. Kunnon strategiakokemus, mutta silti niin täydellisesti alustalleen sopiva: helposti tajuttava, helposti pelattava ja todella viihdyttävä.

Aluksi pieni historian kertaus. Vuonna 1944 Saksa oli jo köysissä. Joukot olivat loppu, resurssit olivat loppu ja taisteluhalukin alkoi viiden vuoden jälkeen olla vähissä. Liittoutuneet kuvittelivat olevansa jouluna Berliinissä ja sodan päättyvän jo ennen vuoden loppua. Hitler kuitenkin yllätti, niin vertauskuvallisesti kuin kirjaimellisestikin.

Hän kasasi suunnilleen kaiken liikkeelle saamansa raudan ja miehistön Ardennien alueelle ja onnistui yllättämään liittoutuneet housut kintuissa. Saksalaiset aloittivat massiivisen vastaiskun yllättäviä reittejä pitkin ja pistivät alueella olleet vähäiset liittolaisjoukot liemeen.

Juuri tämä epätoivoinen pakkasen ja sankaritekojen värittämä taistelu on toiminut inspiraationa lukemattomille elokuville, kirjoille ja TV-sarjan jaksoille. Nimensä se sai siitä, miten valtava saksalaisten isku venytti liittoutuneiden linjan ikään kuin aivan pullolleen. Lopulta kantti kuitenkin piti, armottomat lumimyrksyt laantuivat, liittoutuneet saivat vahvistuksensa ja voittivat lopulta koko roskan.

Ja tämä kaikki on nyt tiivistetty iPadin peliksi.

Pieni skaala, suuri syvyys

Kuten nimestäkin voi päätellä, Battle of the Bulge käsittelee nimenomaan ja ainoastaan tätä taistelua. Tämä ei kuitenkaan ole haitta. Päinvastoin. Pitämällä fokuksensa tarkkana Shenandoah Studion pojat ovat onnistuneet panostamaan kunnolla asiaansa. Ja se asia on operatiivisen tason strategiapeli äärimmäisen pelattavassa ja jopa yllättävän houkuttelevassa muodossa.

Tarjolla on vain kaksi skenaariota, jotka ovat vieläpä melko pitkälle sama juttu: ensimmäinen keskittyy vain pieneen kaistaleeseen rintamaa ja saksalaisten pistohyökkäykseen Meuse-jokea kohti. Toinen taas tarjoilee koko taistelun. Paperilla tämä ei kuulosta kovin hyvältä, mutta jälleen: pitämällä fokuksen pienenä tiimi on pystynyt keskittymään kokemuksen hiomiseen. Ja siinä he ovat myös onnistuneet.

Vaikka Battle of the Bulge näyttää siisteine ja tyylikkäine ikoneineen ja karttoineen niin hempeältä kuin tällainen strategiapeli nyt voi näyttää, pinnan alla piilee yllättävän kattava ja toimiva pelisysteemi.

Kaiken keskipisteessä ovat sektorit, jotka kuvaavat eri taistelukentän alueita. Nämä alueet ovat jomman kumman puolen hallussa, vaikka niissä voi toki olla joukkoja kummaltakin puolelta, jos vaikka taistelu ei ole saanut kumpaakaan vielä perääntymään. Ideana on, että alueiden hallinta määrittää sen, miten hyvin joukot saavat kaipaamiaan resursseja ja täydennyksiä. Jos alueelta ei pysty vetämään katkeamatonta reittiä takaisin omalle aloituspuoliskolle, siellä olevat joukot ovat saarroksissa. Ajan tikittäessä taistelukunto laskee ja tarpeeksi kauan yksin olleet joukot eivät lopulta pysty tekemään lainkaan vastarintaa, mikäli hunnit jyräävät yli.

Näin peli vangitsee välittömästi sen erään taistelun tärkeimmistä tunnusmerkeistä, resurssien kallisarvoisuuden ja taistelukentälle muodostuneiden puolustuspesäkkeiden ylläpidon.

Taustalla tikittää myös jatkuvasti kello, joka kuluu vuoro vuorolta. Pelistä löytyy kalenteri, joka huolehtii siitä, että oikeisiin aikoihin tapahtuu oikeanlaisia erikoisjuttuja. Ensimmäisellä vuorolla on käynnissä saksalaisten yllätyshyökkäys, joka antaa saksalaispelaajalle reippaasti etulyöntiasemaa liittoutuneeseen verrattuna. Toisaalta huonosti organisoidun hyökkäyksen johdosta muodostuneet liikennesumat hidastavat panssarien liikkumista ensimmäisen vuoron ajan.

Jutun jujuna on se, että omalla vuorollaan ei ole pakko tehdä mitään, vaan voi odottaa ja antaa vastustajan tehdä. Näin voi yrittää säästellä aikaa vaikka juuri ennen auringonlaskun mukanaan tuomaa hiljaisuutta tapahtuvaa viime hetken rynnäkköä varten. Jos kuitenkin tekee, näin se tehdään.

Achtung! Panzer!

Kuten jo mainitsin, pelin perusyksikkönä on sektori, joiden hallinnasta kamppaillaan ja jotka myös toimivat vuorojen kohteena. Kukin pelaaja saa vuorollaan aktivoida jonkin sektoreistaan – kunkin vain kerran päivässä – ja sitten toimia vuorotellen kaikilla siellä olevilla joukoillaan. Mikäli sektorissa on vihollisia tai liikutaan vihollisten hallussa olevaan sektoriin, alkaa taistelu. Sekin on hoidettu mallikkaasti.

Kullakin yksiköllä on hyökkäystehonsa, taistelukuntoa kuvaavat kestopisteensä sekä mahdollisesti pino erilaisia bonuksia yksiköstä ja sijoittumisesta riippuen. Natsien kovat SS-panssariyksiköt saavat roimia bonuksia, samoin kuin asemiinsa kaivautuneet joukot, näin pari esimerkkiä mainitakseni.

Kun taistelu alkaa, lasketaan sektorissa olevien joukkojen hyökkäystehot yhteen ja sitten heitellään virtuaalinoppaa. Puolustuslinnoitteet ja metsän antama suoja torppaavat välistä pois osumia, läpi tulleet laskevat suoraan taistelukuntoa. Ryminän päätyttyä jäädään sitten paikalleen kyräilemään, vetäydytään kohti turvallista ruutua – jos sellaiseen on reitti – tai tuhoudutaan riippuen siitä, miten kovaa jälkeä vihollinen teki.

Monet oikean taistelun strategiset lisämausteet, kuten tykistötuki, on abstrahoitu osaksi bonuksia. Esimerkiksi saksalaistykistö voi tukea tietyissä sektoreissa olevia yksiköitä, mutta ei yllä kaikkialle.

Tuloksena on systeemi, joka on välittömän intuitiivinen. Joukkojen väliset voimasuhteet on helppo hahmottaa, eliittiyksiköt tuntuvat tarpeeksi voimakkailta pilaamatta silti tehollaan peliä ja taisteluista tulee pääasiassa sellaisia tuloksia kuin voisi olettaakin. Peli kertoo ennen mätön alkua, miten paljon kumpikin osapuoli voi odottaa kärsivänsä ja yleensä nämä arviot pitävät aika hyvin kutinsa. Yllätyksiäkin sattuu.

Hehkeä ulkoasu ja toimiva taistelusysteemi saavat myös tukea käyttöliittymästä, joka on selvästi suunniteltu kosketusnäytöt mielessä mukavakäyttöiseksi. Perusnäkymä on todella siisti ja puhdas, mutta sivupalkista saa avattua jos jonkinlaista lisäinformaatiota auttamaan tilanteen ja historiallisten tapahtumien hahmottamista. Mukana on myös undo-nappi, jolla voi perua edellisen siirtonsa, jos sattui vahingossa näpäyttämään väärään paikkaan tai muuten vain kämmäämään.

Pelaaminen onkin todella mukavaa ja sujuvaa puuhaa. Olo on kuin pelaisi tietokoneistettua lautapeliä ja kaikki aiempia tekstejäni lukeneet tietänevät tämän yhdistelmän olevan oikotie suoraan sydämeeni. Vaikutelmaa korostaa se, että pelistä löytyy todella hyvän tutorial-osion ohella myös täysi sääntökirja, jota kelpaa pläräillä.

Yksin vai kaksin?

Battle of the Bulge on toki parhaimmillaan kaveria vastaan pelattuna, toistaiseksi vain samaa konetta kierrättäen. Päävalikosta löytyy nettipeliä varten nappi, mutta se ei vielä tee mitään. Päivitystä odotellessa, siis.

Päivitys 5.1.: pelin kehitystiimin mukaan nettipeli löytyy jo nykyisestäkin versiosta, mutta jostain syystä sen aktivointi voi vaatia pientä tuunausta. Ohjeet löytyvät pelin kotisivulta.

Yksinäistenkään ei kannata pelätä, sillä tekoäly on pätevä. Tarjolla on Rommelin ja Montyn mukaan nimetyt persoonallisuudet, joista toinen pelaa aggressiivisesti ja toinen yrittää antaa vastustajalle sen verran köyttä, että tämä hirttää itsensä siihen. Pelasi kumpaa tahansa vastaan, kyllä niistä näin alkuviikoille vastusta irtosi.

Kokonaisuutena Battle of the Bulge olikin mitä mainoin yllätys. Se ei suinkaan ole ensimmäinen iOS:llä nähty vakava strategiapeli, mutta mielestäni kyllä paras. Puhun nyt nimenomaan pelikokemuksen sujuvuudesta, sillä se on Battle of the Bulgessa omaa luokkaansa.

Oma osansa kiitoksesta kuuluu myös mainiolle audiototeutukselle. Taistelu kuulostaa taistelulta ja lisäksi taustalla soi kummankin armeijan vuorolla sen tyyliin sopiva historiallinen kappale, saksalaisilla esimerkiksi Lili Marleen. Kuinkas muuten?

Kaikesta näkee, että toisin kuin sinänsä hyvät Combat Academy ja Combat Mission, Battle of the Bulge on alusta saakka suunniteltu iOS mielessä. Se ei välttämättä ole se markkinoiden syvällisin strategiapeli, mutta alustalleen se on jotakuinkin täydellinen. Helposti lähestyttävä, äärimmäisen pelattava ja todella kiehtova.

 

 

Muropaketin uusimmat