Blazing Angels: Squadrons of World War II (pc, Xbox, 360)

Arcade-henkiset lentosimulaattorit tuntuvat olevan tällä hetkellä in. Viime vuonna ilmestynyt, mainio Heroes of the Pacific on vielä tuoreessa muistissa. Nyt kauppojen hyllyille syöksyy Blazing Angels: Squadrons of World War II. Ennakkokuvien perusteella grafiikka iskee kuuden 20mm konetykin teholla, mutta miten on pelattavuuden laita?

Pelitilat ovat vähälukuisia, mutta laadukkaita. Pelin keskipisteessä on tarinahenkinen kampanja, joka kertoo jenkkivapaaehtoisten vaiheista toisen maailmansodan syövereissä. Kampanjaa tahkoamalla voi avata paitsi mahdollisuuden pelata yksittäistehtäviä, myös kaksintaisteluita natsiässiä vastaan. Yksittäistehtävien tehtäväparametrit ovat mukavan monipuolisia, joten sunnuntailentelylle on oivalliset puitteet.

Kampanjan juonellinen taso saa Korkeajännityksenkin vaikuttamaan kaunokirjallisuudelta, mutta ei tänne tarinan takia tultu. Pelaaja kiertää kaikki tärkeimmät sotanäyttämöt ja mukaan on ahdettu tehtäviä sodan ”kohokohdista”. Pelaaja pääsee torjumaan natsien ilmahyökkäyksiä Lontoon ylle, suojaamaan Dunkirkin evakuointia, häätämään japanilaisia Pearl Harborista ja muuta mukavaa. Kalustovalikoima on kattava, vaikka pelaaja tuntuukin viettävän suuren osan ajastaan Spitfiren tai P-51:n puikoissa.

Tehtävät eivät ole pelkkää ilmataistelua, vaan mukana on myös maakohteiden tuhoamista ja tiedustelukeikkoja. Osa tehtävistä tuntuu lähinnä haistattelulta. Kerran pelaaja joutuu esimerkiksi etsimään koko ruudun peittävässä hiekkamyrskyssä piskuisia natsileirejä ilman minkäänlaista suuntimaa.

Sota on kaunista

Ennakkokuvat eivät valehdelleet: Blazing Angels on parhaimmillaan häikäisevän kaunis. Autiomaa ja vihreät kukkulat ovat tylsää katseltavaa, mutta ilmataistelu auringonlaskun valaisemassa Lontoossa tai liekehtivän Berliinin yläpuolella näyttää todella upealta. Myös konemallit ovat asiallisen näköisiä ja näyttävät paitsi esikuviltaan, myös komeilta. Peli käyttää mainiosti hyväkseen erilaisia filttereitä ja näyttää usein lähes aidolta toisen maailmansodan taistelufilmiltä.

Silmäherkusta maksetaan kuitenkin kova hinta, sillä pelin ruudunpäivitys ei ole turhan vikkelää ja lisäksi kuvassa esiintyy nopeissa käännöksissä hirvittävää repimistä. Ilmataistelun tiimellyksessä moiseen ei ehdi juuri kiinnittää huomiota, mutta kun repimisen kerran huomaa, peli-ilo katoaa tehokkaasti.

Pc-versio näyttää suunnilleen identtiseltä Xbox 360 -originaalin kanssa, mutta oudosti tuntuu oireilevan samalla tavalla, vaikka konetehon luulisi riittävän hienosti pelin pyörittämiseen. Laiskat koodarit asialla?

Lentomalli kadoksissa

Blazing Angels: Squadrons of World War II vie arcadepöristelyn aivan uusiin ulottuvuuksiin. On toki turhaa odottaa mitään simulaatiomeininkiä, mutta nyt ei ole selvästikään edes yritetty noudattaa mitään aviaation sääntöjä. Vaikka kontrolleista löytyy peräsimen ja kaasuhanan kaltaisia hienouksia, niitä ei käytännössä tarvitse mihinkään. Konetta ei saa sakkaamaan, vaikka vetelisi moottori tyhjäkäynnillä silmukoita.

Vihollisen tekoälyä voisi luonnehtia yhdellä sanalla fanaattiseksi. Natsikoneet ilmestyvät suurissa aalloissa ja suuntaavat suorassa viivassa kohti kohdettaan. Ainoa keino häätää ne on ampua koko parvi alas, sillä minkäänlaiset spontaanit väistöliikkeet eivät kuulu kirkasotsaisten luftwaffe-pilottien repertuaariin.

Kun tekoäly joskus innostuu ilmataistelusta, se vetää saman tien homman täysin överiksi. Koomisen lentomallin ansiosta kaartotaistelut muuttuvat groteskiksi silmukkahipaksi, jossa koneet pyörivät loputtomasti ympyrää pelaajan ruiskiessa satunnaisesti sarjoja ohi vilahtavan natsin perään. Riemukkaasti koneen koko ei vaikuta mihinkään, joten jos olet halunnut päästä kaartotaisteluun Heinkel-pommikoneen kanssa, tässä on tilaisuutesi.

Sotaa ei tarvitse voittaa yksin, vaan mukana on kolme siipimiestä, joista jokaisella on oma erikoisominaisuutensa. Yksi osaa korjata pelaajan lentokoneen lennon aikana, toinen osaa herjata natsit pois pelaajan pyrstöltä ja kolmannen voi määrätä metsästämään tiettyjä vihollisen koneita. Erikoisominaisuuksia lukuunottamatta siipimiehet ovat täysiä tumpeloita, eivätkä saa tulosta aikaan kuin satunnaisesti.

Sota on tylsää

Blazing Angels: Squadrons of World War II voisi yhtä puutetta lukuunottamatta olla malliesimerkki sujuvasta ja näyttävästä arcadepöristelystä. Tehtäväsuunnittelu on nimittäin mennyt täysin mönkään. Maisemat ja yleistavoitteet vaihtuvat, mutta itse arki on jatkuvasti samaa. Jostain ilmestyy parvi vihollisen koneita tai tankkeja, jotka pelaaja käy ampumassa. Sama toistetaan, kunnes puolustettavat liittolaisten joukot häviävät tai tehtävä päättyy.

Ilmataistelusta on tietenkin ikävä yrittää repiä mitään suuria oivalluksia, mutta pelaaminen on yksinkertaisesti tylsää. Kun grafiikasta lähtee se kirkkain terä, myös peli-ilo laskee välittömästi. Loputon savikiekkoammunta ei jaksa kiinnostaa kovinkaan kauaa, vaikka savikiekko näyttäisikin Messerschmitiltä.

Pelistä on saatavilla demo pc:lle ja Xbox 360:lle, joten ennen rahojen sijoittamista kannattaa tutustua peliin henkilökohtaisesti.

Miikka Lehtonen

Toinen mielipide

En ole yhtä tuomitseva kuin Miikka. Kyllähän tehtävät puuduttavat toistollaan, mutta meininki on ihan letkeää. Siipimiehet jopa edesauttavat tehtävän edistymistä välillä, vaikka ilmataisteluissa niistä on jotakuinkin yhtä paljon apua kuin kädettömästä krikettimatsissa. Peli toimii parhaimmin kun kääntämällä aivonsa standby-tilaan, eli siihen pitää suhtautua edistyneenä savukiekkosimulaationa. Pelin pakolliset juonikehitelmät kun pistävät muuten aivot ylikierroksille käsittämättömällä kalkkuna-arvollaan. Eli kyseessä on oikeastaan kehittynyt räiskintäpeli, jossa ylhäältä marssivat muukalais-armadat on korvattu eri suunnilta lähestyvillä lentokone- ja panssariarmadoilla.