Uusimmat

Bone: Out From Boneville (pc)

04.04.2006 00:00 Jukka O. Kauppinen

Seikkailupelit. Nämä pelien paariat. Niiden tuhoa ja kadotusta on povattu lukemattomat kerrat, ja totta on että adventure-genre on surkeassa jamassa vuosikymmenen takaiseen aikaan verrattuna. Silti seikkailijoiden ei tarvitse kulkea aivan mordormaisissa tunnelmissa. Silloin tällöin ilmestyy pelejä, jotka tarjoavat mielikuvituksen lentoa ja tutkittavaa.

Pienen yhdysvaltalaisen guerillastudio Telltale Gamesin Bone: Out From Boneville on adventuretaivaan viime aikojen kirkkaimpia valopilkkuja. Siinä yhdistyy huippuluokan lisenssi, legendaariset tekijät ja ennen kaikkea pelaajan lukemattomat kerrat riemukkaaseen nauruun täräyttävä tarina.

Pala suurempaa tarinaa

Sarjakuvansa lukeneet suomalaiset tuntevat Bonen nimellä Luupäät. Nämä ovat isopäisiä, pieniä olentoja, joista kolme on joutunut eroon kotikylänsä muista luupäistä. Eksyessään Leppo, Tahvo ja Auvo Luupää löysivät salaisen laakson, jota asuttavat ihmiset ovat joutumassa keskelle ikivanhan hirviöiden ja ihmisten konfliktin uusinta erää.

Tapahtumien keskelle ajautuneet Luupäät päätyvät seikkailusta toiseen ja tutustuvat laakson olentoihin, niin hyviin kuin pahoihin, ja kokevat eriskummallisen ihmeellisiä ja jännittäviä asioita.

Suosittu sarjakuva on erittäin hyvä pohja seikkailupelille. Tarjolla oli ensiluokkainen käsikirjoitus, hieno hahmokavalkaadi ja jos jonkinlaisia vinkeitä tapahtumia.

Bonen toteutus on päällepäin tyypillinen point’n’click-seikkailu, jossa hahmot marssivat ruudulla klikattuun kohtaan. Siitä ei kuitenkaan syntynyt aivan perinteisintä seikkailupeliä. Designissa on monta epätyypillistä asiaa.

Merkittävin tekijä on pelin ostaminen ja lataaminen vain verkosta. Nettiostoksen takia tekijät ovat joutuneet tekemään kompromisseja sisällön suhteen. Niinpä peli ei tarjoa samaa graafista loistokkuutta kuin cd/dvd:ltä asennettavat pelit, koska sen on mahduttava pienempään tilaan.

Toisekseen peli on toteutettu episodimuodossa. Out From Boneville on vasta sarjan ensimmäinen osa. Vastaiset osat ostetaan kukin erikseen.

Peli on myös verrattain lyhyt ja helppo. Lyhyys johtuu varmaan episodimaisuudesta ja ennen kaikkea Telltalen tarpeesta saada studion ensimmäinen peli myyntiin. Helppous on puolestaan tarkoituksellista. Puzzlet vaihtelevat helpoista keskivaikeisiin, eikä pelaaja joudu koskaan antiikkisten Sierra-seikkailujen kaltaiseen epäloogisuuskierteeseen. Jos jokin ongelma tuntuu liian hankalalta, niin sen voi selvittää pelin moniportaisella vinkkijärjestelmällä.

Out From Boneville ei todellakaan jää kesken ainakaan vaikeuden takia. Suorituspaineiset heittävät tarinan läpi yhdessä päivässä. Yhden istuman pikaläpäisy on kuitenkin vääryys tälle pelille, sitä täytyy pelata rauhallisesti ja nauttien.

Hymyhuulet

Bone on näet mahdottoman hyväntuulinen peli. Se on täynnä lämmintä, sydämellistä huumoria ja dialogia. Pahiksetkin ovat kömpelyydessään hellyttäviä.

Tunnelma syntyy monesta asiasta. Eräs on visuaalinen toteutus. Vaikka se on säästeliästä, niin hahmot elehtivät ja liikkuvat kauniisti ja elävästi. Ääninäyttely on ensiluokkaista. Se sopii tarinaan ja tapahtumiin. Päähenkilöt piirtyvät vaikka silmät kiinni pelatessa, vain ääniä kuuntelemalla. Erityisesti kannattaa mainita Thornin, Luupäitä auttavan nuoren tytön, sekä marsunpoikasten puheet. Toinen kutkattaa, toinen hihityttää.

Muutenkin äänimaailma on hienoa jälkeä. Taustamusiikit välittävät loistavasti eri paikkojen tunnelmaa, ja auttavat pelaajaa eläytymään tapahtumiin. Tunnelma ja ympäristö ovatkin kohdallaan.

Bonea voi myös kritisoida. Pelimaailma ei ole kovin suuri. Tehtävää ei ole loppujen lopuksi kovin paljoa, ja tapahtumat etenevät lineaarisesti. Bone on melkeinpä yhtä paljon interaktiivinen sarjakuvateos kuin peli. Keskusteluissa on vaihtoehtoja, mutta loppujen lopuksi niissä on vain yksi tarinanmukainen lopputulos. Niinpä pelaaja jankkaa keskusteluja kunnes haluttu tavoite saavutetaan. Tosin täytyy huomauttaa, että toisto ei ole läheskään aina piinaavaa – dialogin määrä ja huvittavuus viihdyttää uusintayrityksissäkin.

Ainut todella räikeä tyylivirhe löytyy alipeleistä. Tarinan myötä vastaan tulee erilaisia alipelejä. Näissä esimerkiksi leikitään piilosta opossumipoikasten kanssa, houkutellaan niitä lainaamaan lapiotaan tai hiivitään karkuun pahoilta rottaolioilta. Nämä ovat sentään hauskoja ja vaativat järjenkäyttöä tai logiikkaa. Sen sijaan toimintapainotteiset pakenemiskohtaukset ovat hirvittävä tyylirikko. Ruma, alkeellinen toteutus ja epätarkat kontrollit tekevät niistä silkkaa piinaa.

Bone: Out From Boneville on varsin erilainen peli. Se viehättää tarinallaan ja toteutuksellaan, ei ulkonäöllä. Ensimmäinen osa ei ole vielä järin eeppinen, mutta yllätyksiä ja hauskoja hetkiä löytyy. Lyhyys harmittaa, mutta silti siinä on enemmän lempeää huumoria kuin muissa viime vuonna julkaistuissa peleissä yhteensä. Vaikka siinä ei ole läpipeluuarvoa ripauksenkaan vertaa, niin sitä on mukava pelata, katsella ja näyttää sarjakuvahenkisille ystäville. Toimii.

Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: P4 2,6 GHz, 1 Gt, ATI Radeon X850
Saatavilla: pc
Pelaajia: 1
Laitevaatimukset: 800 MHz prosessori, 32 Mt näytönohjain
Pelin kotisivu: Bone: Out From Boneville
 

Muropaketin uusimmat