Buffy the Vampire Slayer: Chaos Bleeds (Xbox)
Televisiosta tuttu vampyyrien kauhu Buffy teki debyyttinsä pelimaailmassa puolisen vuotta sitten ja nyt tämä nätti flikka pyrkii jälleen pelaajien koteihin. Tästä vampyyrin tappajan toisesta tulemisesta pääsevät nauttimaan GameCuben, Xboxin ja PS2:n omistajat. Meillä on käsittelyssä pelin Xbox-versio.
Buffy the Vampire Slayer: Chaos Bleeds muistuttaa edeltäjäänsä erittäin paljon, mutta muutamia uudistuksiakin on mukana. Perusteet ovat kuitenkin ennallaan, joten luvassa on aimo annos vampyyrien ja muiden epäkuolleiden teurastusta hack’n’slash-hengessä. Pelin tarina sijoittuu TV-sarjan viidenteen kauteen, mutta kovin syvälliseksi juoni ei missään vaiheessa muodostu. Aiemmin kukistettu Kakistos on kuitenkin jälleen elossa ja tällä kertaa hän on liittoutunut kaikista pahoista sen pahimman kanssa, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä The First.
Buffy ei suinkaan kohtaa epäkuolleiden roskajoukkoa yksin, vaan hänen apunaan ovat Willow, Xander, Spike, Faith sekä vatsastapuhujan nukkeen asettunut paholaisten metsästäjän henki Sid. Nämä hahmot eivät ole mukana vain statisteina, vaan heillä pääsee pelaamaan muutamaan otteeseen pelin aikana. Pelihahmoa ei kuitenkaan itse pääse valitsemaan, vaan hahmo määräytyy juonenkulun ja pelinkehittäjien mielen mukaan. Jokaisella hahmolla on omat hyökkäykset ja erikoiskyvyt, jotka tuovatkin peliin kovasti kaivattua vaihtelua. Kun esimerkiksi Buffy on kovin lähitaisteluorientoitunut, käyttää Willow pahisten kukistamiseen erinäisiä taikavoimia.
Buffyn ja kumppaneiden lähitaistelutaidot sekä muut hyökkäykset ovat yllättävän monipuolisia vaikka käytössä onkin vain kaksi hyökkäysnappia. Erilaisia komboja löytyy kasoittain ja matkan varrella mukaan tarttuu monenlaista kättäpidempää aina varsijousista teräviin puukapuloihin. Puukapuloista päästäänkin sujuvasti tekemään vampyyrimytologian pikakertaus. Nuo epäkuolleet verenimijäthän eivät nimittäin kovin helposti kuole, vaan pelaaja saa hakata pahiksia vaikka maailman tappiin saakka, eikä hän siltikään saa vastustajaansa hengiltä. Terävä keppi tai vastaava vampyyrin sydämeen puolestaan hoitaa homman näppärästi. Lisäksi kenttien varsille on ripoteltu mm. pyhää vettä, josta epäkuolleet eivät tunnetusti välitä.
Hienojen kombojen alta paljastuu kuitenkin varsin yksitoikkoinen mätkintäpeli, jonka jatkuvat vihollisvirrat turruttavat pelaajan nopeasti. Tätä samaa aivotonta mättöä on kyllä nähty useissa muissakin peleissä ja silloin tällöin se on jopa toiminut, mutta Buffyn sudenkuopiksi muodostuvat lähinnä tylsät kentät ja persoonattomat viholliset. Kontrolleissakin olisi ehkä toivomisen varaa, sillä ilman erityistä keskittymistä on vaikea saada aikaiseksi muuta kuin muutama erilainen lyönti- ja potkusarja.
Pelin parissa saa varautua myös hiusten harmaantumiseen, sillä uuden Buffyn sisältämät puzzlet ovat usein täysin järjettömiä, eikä pelaajalle anneta edes vinkkiä mitä missäkin pitäisi tehdä. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on alun hautausmaakohtaus, jossa kukaan ei vihjaise, että erään oven avaimena toimii täydellisesti ympäristöön sulautuva patsas. Etenemisen kannalta tärkeitä tavaroitakin on piilotettu sen verran taidokkaasti, että ruudun toisella puolella istuskeleva vampyyrien metsästäjä saa varautua jatkuvaan juoksuun kentän päästä toiseen.
Pelin ulkoasu on nykystandardeihin verraten heikko. Muutama tyylikäs efekti ei riitä peittämään pelin kehnoa animaatiota ja hahmojen rujoa olemusta. Koko pelin graafinen anti tuntuu olevan suoraa kopiota edellisestä Buffystä. Kentissä on sentään paikoin tyylikkäitä tekstuureita, mutta kokonaisuutena kenttädesign on sitä luokkaa, että siinä eivät muutaman hienot tekstuurit juurikaan auta. Ääninäyttely on kuitenkin hyvää, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Willow’n roolihahmoa esittävä tyttönen ei varmasti ole näyttelijäkoulusta kuullutkaan, vaan hänen roolisuoritustaan voisi kuvailla sanalla ”karmea”. Hän on vielä äänessäkin valitettavan usein. Tämä on sääli, sillä näin yksi huono ääninäyttelijä vesittää muidenkin näyttelijöiden työn tulokset.
Yllättäen pelipakettiin on lisätty myös muutamia moninpeliominaisuuksia. Neljästä moninpelimoodista kaksi pitää sisällään jonkin sortin tappamista, yhdessä metsästetään eri värisiä kaneja ja viimeinen on eräänlainen king of the hill -klooni. Moninpelielementti on toteutettu yllättävän hyvin, kun otetaan huomioon pelin muut ominaisuudet.
Hyvin onnistuneesta moninpelistä huolimatta Buffyllä ei ole juuri aihetta juhlaan. Monine vikoineen uutta Buffyä on vaikea suositetella varauksetta muille kuin TV-sarjan vannoutuneimmille faneille, joille peli saattaakin tarjota ihan mukavan elämyksen jo pelkän lisenssin takia.
