Burnout 2: Point to Impact (Xbox)
Ensimmäinen Burnout oli aikanaan hauska peli, mutta siitä jäi puuttumaan se jokin. Tämän korjaa Burnout 2. Peli on nimittäin juuri nyt niin hauska kuin vain aivoton kaahailupeli voi olla. Vaikka päätön kaahailu on typerää oikeassa elämässä, on se Burnout kakkosessa aivan rikollisen hauskaa, sillä pelaaja huomaa hakeutuvansa oikein vaaratilanteisiin ja nauraa räkäisesti aikaansaamilleen ketjukolareille. Kukkahattutädeillä menee tietysti teekeksi väärään kurkkuun, mutta tosipelaaja nauttii tästä täysin rinnoin.
Sääli sinänsä, että Gamecuben ja Xboxin omistajat saavat käsiinsä Burnout kakkosen vasta nyt, sillä PS2:lle tämä pellin paukuttelupeli saapui jo viime vuoden loppupuolella. Ja kuten arvata saattaa, ei pelin visuaalinen anti ole siinä ajassa muuttunut miksikään ainakaan Xbox-versioissa. Korkeintaan kromi kiiltelee vähän nätimmin, mutta tienvierukset ovat tämän laitteen standardien mukaan jo hivenen karun näköisiä. Tämä ei sinänsä kuitenkaan haittaa, sillä hauskuus ja vauhdin hurma on pysynyt ennallaan. Autojen pellit paukahtelevat säpäleiksi ja asfaltti muuttuu lasimereksi.
Pelin alussa käydään läpi hivenen turha opettelujakso, jossa hilpeästi autokouluautolla opetellaan ajamaan vailla pienintäkään itsesuojeluvaistoa. Championship on tärkein pelimoodi ja sen lisäksi pelistä löytyy time attack, single race, pursuit, crash ja moninpeli. Moninpelissä voi pelata single racea, pursuittia ja crashia kahden hengen voimin. Osa pelimoodeista on avattava pelaamalla, kuten myös osa autoista ja radoista.Niin, mikä ihmeen crash-moodi? Nimihän se jo kertoo kaiken eli tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon aineellista vahinkoa ja ruttuisen pellin määrä lasketaan sitten rahassa. Sentään rakennuksia ja ihmisiä ei vahingoitu. Burnout 2 siis tasapainottelee hyvän maun trapetsilla horjuen, mutta nenälleen se ei laskeudu, vaan onnistuu olemaan täysin mauttoman julkaisun yläpuolella.
Itse kilpaa ajettaessa meno on hurjaa ja vaikka tuntuma autoon on erittäin herkkä/tarkka, saa pelaaja ajaa kieli keskellä suuta. Kilparadat on myös ”ansoitettu” eli esim. sijoiteltu kiusallisia autorykelmiä parkkiin mutkien kohdalle. Niinpä pelaaja alkaakin yrityksen ja erehdyksen kautta muistamaan, että esim. toisella kierroksella tulee pitkä rekka tietystä mutkasta vastaan. Ja ihan kuin vauhti ei muutenkin riittäisi, buustilla auto muuttuu lähinnä maata pitkin liikkuvaksi raketiksi ja kolarien välttäminen alkaa olemaan jo arpapeliä. Itse buusti-mittarin (burn meter) saa täyteen pelin hengen mukaisesti ajamalla juuri niin kuin ei oikeassa elämässä pitäisi eli ohittamalla muita autoja läheltä, ajamalla vastaantulevien kaistalla, slaidaamalla, tekemällä korkeita hyppyjä ja ajamalla ”täydellisen” kierroksen.
Burnout 2 on epäilemättä hyvää aivojen nollaamisviihdettä. Silti tietokoneen kuminauhatekoäly ajoittain ärsyttää ja käännöstyössä on laiskoteltu. Grafiikkaa olisi vähän voinut päivitellä vastaamaan Xboxin tehoja ja neljän hengen moninpelikin olisi ollut hyvä lisä. Xbox Liven kautta tapahtuva ennätysten vertaaminen on nimittäin aika laiha lohtu. Mutta jos peliin ei ole vielä tutustunut, hyvä pelattavuus, edesvastuuttomuus, hauskuus ja vauhdin hurma pitävät huolen, että pelin ääressä viettää helposti kesäpäiviäkin tuntematta tarvetta siirtyä ulos nauttimaan auringosta.
