C.S.I. (pc)
eDomen arvostelussa PC:n C.S.I. – Crime Scene Investigations
Las Vegasin rikoslaboratorion edesottamuksia seuraava C.S.I.: Crime Scene Investigations on ollut yksi viime vuosien suurimpia tv-hittejä. Amerikassa sen rinnalle on jo rakennettu Miamiin sijoittuva rinnakkaissarja ja Suomessa luomus on ollut pitkään viikon seuratuin ulkomainen ohjelma. Nykyisillä viihdemarkkinoilla tämä tarkoittaa lähes väistämättä sitä, että formaatista väännetään ennen pitkää myös virallisella lisenssillä varustettu peli. C.S.I.:n kimppuun on päästetty Ubi Soft, jonka käsissä sarjasta on syntynyt yllätyksetön, mutta pohjimmiltaan viihdyttävä PC-seikkailu.
Lyhyt pesti harjoittelijana
Pelaajan tehtävänä on asettua nuoren harjoittelijan rooliin ja lähteä tv-sarjasta tuttujen tutkijoiden kanssa kentälle selvittelemään rikoksia. Ensimmäisenä vastaan tulee hotellihuoneessa tapahtunut kuristusmurha, jota seuraavat yksi tuhopoltto ja pari muuta henkirikosta. Kaiken kaikkiaan pelistä löytyy viisi episodia, joiden rakenne ja käsikirjoitus noudattelevat hyvin televisiossa nähtyjä tapauksia. Pelaajan on prosessoitava rikospaikkoja, tutkittava ruumiita, kuunneltava patologin lausuntoja, tehtävä sormenjälkivertailuja ja kuulusteltava epäiltyjä.
Osa jutuista on valitettavasti melko ilmiselviä, mutta kokonaisuus on joka tapauksessa älykkäiden ja kekseliäiden yksityiskohtien ansiosta palkitseva. Juonta sen enempää paljastamatta todettakoon, että palkitsevuus on ennen kaikkea yllättävän loppuratkaisun ansiota. Kannattaakin käydä lävitse kaikki paketin tapaukset ennen lopullisten johtopäätösten tekemistä. Tämän ei pitäisi olla kovin hankalaa, sillä episodit ovat kokonaisuudessaan varsin lyhyitä ja innokas C.S.I. -fani selvittää ne kaikki helposti yhden illan aikana. Kovin pitkäikäistä viihdettä julkaisusta ei siis missään tapauksessa irtoa.
Yksinkertaista tutkimustyötä
Peli on selvästi suunniteltu vetoamaan mahdollisimman suureen yleisöön, sillä sen vaikeustaso on melko alhainen. Tämä johtuu pitkälti mekaanisesta pelisysteemistä, jonka vuoksi pelaajan on vain harvoin rassattava omia aivojaan. Todisteita etsitään staattisista panoraamanäkymistä, joissa heiluva kursori vaihtaa väriä aina, kun kohdalla on jotakin huomioimisen arvoista. Hiiren vasemman napin painalluksella siirrytään lähikuvaan, jossa kohteen voi korjata talteen tai siihen voi käyttää jotakin rikostutkijoiden monista työkaluista. Neljästätoista eri vaihtoehdosta löytyvät mm. sormenjälkijauhe, infrapunalamppu, pumpulipuikot, suurennuslasi ja verijälkien paljastamiseen tarkoitettu luminoli. Virheitä tai väärien työkalujen käyttämistä ei tarvitse pelätä, sillä mukana olevat työtoverit huomauttavat, jos pelaaja on tekemässä tyhmyyksiä.
Löydetyt todisteet kiikutetaan laboratorioon, jossa suurin osa niistä käsitellään yksinkertaisesti antamalla ne paikasta vastaavalle Gregille. Pelaajan tehtäviin kuuluu lähinnä sormenjälkien vertaileminen ja erilaisten hakujen tekeminen tietokoneella. Saadun informaation perusteella tutkittavaksi voi avautua uusia paikkoja tai epäiltyjen listaan ilmestyä yksityiskohtaisempia tietoja. Kun todisteita on kerätty riittävästi, pelaaja voi marssia Jim Brassin puheille ja pyytää tätä hakemaan väkeä kuulusteltavaksi. Epäiltyjen jututtaminen hoidetaan yksinkertaisesti naksuttelemalla ruudun laitaan ilmestyviä repliikkejä, kunnes vaihtoehdot loppuvat. Tällöin on joko saatu kuulusteltavasta irti tunnustus tai todettu, että jutun selvittäminen vaatii lisää todisteita.
Kun tähän perusrutiiniin yhdistetään vielä ruumiinavausraporttien kuunteleminen ja kotietsintälupien hankkiminen, prosessi muistuttaa hyvin läheisesti tv-sarjassa esitettyä rikostutkintaa. Niinpä sen läpikäyminen on ainakin C.S.I. -fanille antoisaa, vaikka todisteiden löytäminen ei vaadikaan kovin suurta kekseliäisyyttä. Tutkimuksen jämähtäminen tarkoittaa yleensä sitä, että pelaaja ei ole huomannut naksauttaa jotakin rikospaikan kohtaa ohittaen näin jonkin tärkeän johtolangan. Itse asiassa tätä tapahtuu suhteellisen usein, sillä osa etsittävistä kohteista on erittäin pieniä. Tällainen huolimattomuus ei kuitenkaan ole kohtalokasta, vaan samaan paikkaan voi halutessaan palata yhä uudestaan. Lisäksi työtovereilta voi pyytää apua, mikäli jonkin todisteen yhdistäminen tapahtumiin tuottaa ylivoimaisia hankaluuksia. Tämä tosin laskee tapauksen lopussa saatavaa arvosanaa hieman.
Vain faneille
Tyyliltään peli muistuttaa esikuvaansa hämmästyttävän paljon. Jokainen tapaus alkaa tv-sarjan tapaan Las Vegasin keskustaa esittelevällä ilmakuvalla ja rikosten yksityiskohtia väritetään välivideoilla, joissa selkärangan nikamat naksahtelevat ja luodit tunkeutuvat uhrin sisäelimiin. Pelihahmot muistuttavat esikuviaan kiitettävän paljon ja ne ovat saaneet äänensä alkuperäisiltä näyttelijöiltä. Dialogissa viljellään runsaasti sarjalle ominaisia sanaleikkejä ja sitä seuranneet voivat tunnistaa tapauksista tuttuja elementtejä, kuten Grissomin kiinnostuksen erilaisiin hyönteisiin. Kaiken kaikkiaan peli siis palvelee C.S.I.:n ystäviä erinomaisesti.
Puhtaasti peliharrastajan näkökulmasta katsottuna tulokas ei ole kovinkaan kummoinen julkaisu. Sen pelisysteemi on pohjimmiltaan erittäin mekaaninen ja paketista irtoaa viihdettä vain muutamaksi tunniksi. Peli on kuitenkin räätälöity C.S.I.:n faneille, jotka saavat rikospaikkojen tutkimisesta irti huomattavasti enemmän kuin keskivertopelaaja. Täysihintaisena pakettina tulokasta ei tosin voisi suositella faneillekaan, mutta nykyisellä 30 euron hintalapulla varustettuna se saattaa hyvinkin palvella tarkoitustaan.
