Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth (pc, Xbox)

H. P. Lovecraftia (1890–1937) pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä yhdysvaltalaisista kauhukirjailijoista, Edgar Allan Poen vertaisena raskassarjalaisena.

Arkham House -kustantamon August Derleth nimesi Lovecraftin teokset Cthulhu-mytologiaksi. Lovecraftin itse sanotaan kutsuneen luomustaan yog-sothothismiksi, teoksissa esiintyneen voimakkaan jumalan mukaan.

Cthulhu-mytologia on sittemmin noussut pieneksi osaksi laajempaa populaarikulttuuria. Se ei tosin aukea samalla tapaa kuin suurelle yleisölle tarkoitetut kauhuproduktiot, sillä Cthulhussa kauhu on enemmänkin siinä mitä ei näe eikä kuule. Pelko ja kammottavuudet ovat kuitenkin koko ajan kulman takana, järisyttämässä koko luomakunnan perustuksia. Oikeastaan luonteensa mukaisesti Cthulhun henki on siksikin populaarikulttuurin sivulaineessa, että Lovecraft kuoli jo kauan sitten eivätkä teokset käänny oikein valkokankaalle. Miten kuvaat laajakankaalla iäistä kauhua, jonka pelkkä näkeminen saa roolihahmot menettämään järkensä?

Cthulhuun on kuitenkin viitattu monissa peleissä. Alkuperäishenkeä on seurannut parhaimmin ensimmäinen Alone in the Dark, selviytymiskauhujen lajityypin aloittaja. Erinäisistä viittauksista huolimatta kunnolla ja yksinomaan tästä tarinaperheestä ammentavia pelejä ei juuri ole.

Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth korjaa tilanteen. Se on epätasainen kokonaisuus, ja enemmän lähellä pöytäroolipeliä kuin novelleja ja romaaneja. Tästä huolimatta se on peli, jota olen odottanut kuin tähtien asettumista oikeille paikoilleen.

Älä katso merelle, älä ui riutalle

Dark Corners of the Earth on yhdistelmä Varjo Innsmouthin yllä -novellia ja Escape From Innsmouth -pöytäroolipeliseikkailua. Se kertoo yksityisetsivästä nimeltä Jack Walters, joka palkataan ottamaan selvää, mitä tapahtui nuorelle kauppiaalle rapistuneessa kalastajakylässä Atlantin rannalla.

Heti alussa paljastuu kaksi asiaa: tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle ja pelissä on koko ajan erittäin pimeää. Innsmouthin rappio korostuu vähäisessä valossa ja pelin ensimmäinen neljännes on erittäin tunnelmallinen, hyvin lähellä Lovecraftin maalailuja. Innsmouthin asukkaat tuntuvat kaikki omituisilta ja jotenkin vastenmielisiltä. Miksi kaikki tuntuvat lespaavan? Serkku sitä, veli tätä, eno tuota. Ovatko kaikki täällä sukulaisia? Miksi se vihaavat ulkopaikkakuntalaisia? Muutaman harvan täysipäisen hahmon kohtaaminen melkeinpä säikäyttää.

Tunnelma kärsii, kun edetään novellista roolipeliseikkailuun aseiden astuessa mukaan kuvaan. Revolveri ja haulikko eivät kuitenkaan liikoja auta, sillä Jack Walters on kaukana räiskintäpelien sankareista. Haavat ja ruhjeet hidastavat matkaa ja ensiapu vie aikaa. Sitä ei sovi aloittaa, mikäli lähistöllä on vihollisia.

Waltersin pääkin kärsii tapahtumista. Paniikkikohtaukset ja näköhäiriöt ovat ensimerkkejä rakoilevasta mielenterveydestä. Pahimmillaan mies riistää oman henkensä, ja pakenee näin pahaa maailmaa.

Anakronismeja ja vääriä ääniä

Dark Corners of the Earth ei ole graafisesti mitenkään ihmeellinen, mutta tekijöillä on tyylitajua. Illuusio 1920-luvusta rikkoutuu kyllä muutamissa kohdin, eivätkä Lovecraftin visiot taivu kovin helposti visuaaliseen muotoon. Se ei kuitenkaan estä pelistä nauttimista.

1920-lukua tuodaan esille myös ääniraidalla, joskin olisin toivonut geneerisen kauhumusiikin lisäksi enemmän aikalaiskamaa. Äänitehosteet kuulostavat pariin otteeseen voimattomilta, mikä söi kohtauksien tehoja.

Mitenkään helppo peli ei ole. Jotkut paikat ovat jopa raivostuttavan hankalia. Tämä kuitenkin sopii hyvin kokonaisuuteen. Salaperäisen Cthulhu-kultin palvojien jahdatessa pelaajaa ahdistaa – ja kunnolla. Vastustajat ryskävät ovia ja pelaajan täytyy yrittää paeta epätoivoisesti huoneesta toiseen, teljetä ovia takanaan, löytää pakotie ja jatkaa eteenpäin, toivoen että vastustajat jäävät lopulta taakse. Heikotuskohtaukset ja pelko sumentavat näkökenttää, ja ahdistava äänimaailma saa pelaajankin tärisemään.

Pelissä on myös paljon sattumanvaraisuutta. Vaikeat paikat eivät ole opeteltavissa samaan tapaan kuin useissa peleissä. Tavallaan se on virkistävää, tavallaan ei.

Dark Corners of the Earth ei ole virheetön suoritus. Se on kuitenkin vakavasti tehty, sisältää paljon sellaista, mitä ei ole muualla nähty, ja sen seikkailun ja räiskinnän sekoitus toimii. Enemmän kuin kelvollinen Cthulhu-mytologiaan pohjaava peli. Viimeinkin.

Harro Grönberg, Jukka O. Kauppinen

Mikä Cthulhu, kuka Lovecraft?

Cthulhu on H. P. Lovecraftin luoma fiktiivinen hahmo ja osa Cthulhu-mytologiaa. Cthulhu on Suurten Muinaisten ylipappi, ja vaikkei kenties Muinaisista voimakkain, on hän kuuluisin. Tällä hetkellä Cthulhu on vangittuna muinaisessa uponneessa R’Lyehin kaupungissaan syvällä meren alla, jonne Vanhemmat Jumalat telkesivät hänet Vanhimman Sinetin taa. Lovecraftin mukaan Cthulhu on ”kuollut, mutta uneksiva”. Hän voi vapautua R’Lyehistä, kun tähdet ovat oikeassa asemassa, jolloin hän syö koko ihmiskunnan ja lopulta koko universumin.

Howard Phillips Lovecraft (1890–1937) oli amerikkalainen kirjailija ja runoilija, joka kirjoitti etupäässä fantasiaa ja kauhua. Eläessään Lovecraft ei saavuttanut suurempaa suosiota. Nykyään hänet lasketaan alan suurimpiin vaikuttajiin. Elinaikanaan Lovecraft kirjoitti useita novelleja, runoja ja kirjeitä, mutta vain kolme romaania: Hulluuden vuorilla (At the Mountains of Madness), Charles Dexter Wardin tapaus (The Case of Charles Dexter Ward) ja Tuntematon Kadath (The Dream-Quest of Unknown Kadath). Lovecraftin suosituimmat teokset kuuluvat hänen Cthulhu-mytologiaansa, jonka keskipisteenä on Necronomicon-kirja.

– Lähde: Wikipedia