Champions of Norrath (PS2)
eDomen arvostelussa Playstation 2:n Champions of Norrath (PS2)
Snowblind Studios on hyvää vauhtia erikoistumassa toimintaroolipeleihin. Yhtiön uusin tuotos on EverQuestin maailmaan sijoittuva Champions of Norrath, jonka perimä on erittäin helppo jäljittää. Suurin osa sen geeneistä on lähtöisin kehitystiimin ensimmäisestä pelistä, Baldur’s Gate: Dark Alliancesta.
Pohjimmiltaan tarjolla on siis hyvin tuttua huttua. Pelaajalla on edessään kymmenien kenttien verran hirviöiden kansoittamia kaupunkeja, erämaita ja luolastoja. Tehtävänä on pelastaa maailma pimeyden olennoilta, joiden kimppuun on lähdössä viisi innokasta sankarikokelasta. Nämä kattavat kaikki tutut vaihtoehdot vahvoista, mutta täysin maallisista taistelijoista taikuuteen luottaviin velhoihin. Jokaisella tarjokkaalla on omat valttikorttinsa, heikkoutensa ja erikoiskykynsä, joten hahmovalinta vaikuttaa pelityyliin melkoisesti.
Rakenteensa suhteen tulokas ei edes yritä yllättää pelaajaa. Edessä on nippu tiukasti rajattuja kenttiä, joiden lineaarisuuden rikkovat ainoastaan ylimääräistä tapettavaa tarjoavat sivukäytävät ja satunnaisesti luodut pikkuluolastot. Jokaisen jakson lopussa eteen tulee monin verroin tavallista kestävämpi pomovastustaja, jonka kukistuttua suunnataan uudelle alueelle. Vihollisten mukiloimisen lisäksi tekemistä irtoaa saaliiksi saatujen esineiden keräämisestä ja kuskaamisesta lähimmälle kauppiaalle.
Siirtyminen Norrathin maailmaan on tehnyt pelisysteemille hyvää. Tämä näkyy ennen kaikkea esinevalikoimassa ja hahmojen erikoiskyvyissä, jotka ovat selvästi monipuolisempia kuin edeltäjässään. Erilaisia varusteita on saatavilla niin paljon, että paras mahdollinen kokoonpano vaihtuu säännöllisesti ja sen valitsemisessa joutuu hetkittäin rassaamaan aivojaankin. Tähän vaikuttavat osaltaan uusia erikoisominaisuuksia antavat jalokivet, joilla esineitään voi päivittää entistä hyödyllisemmiksi.
Kaverin kanssa hirviömetsälle
Kehitystiimi on siis tehnyt parhaansa tarjotakseen pelaajille mahdollisimman paljon mielenkiintoista sisältöä. Vaivannäöstä huolimatta yksinpeli alkaa kuitenkin ennen pitkää käydä puuduttavaksi, sillä hirviöiden lahtaaminen on loppujen lopuksi aika yksipuolista touhua. Paketin varsinainen koukku onkin sen tarjoama moninpeli, joka onnistuu niin saman pelikoneen ääressä kuin netin välitykselläkin. Molempien vaihtoehtojen avulla seikkaileminen onnistuu 2-4 hengen voimin.
Porukalla hirviöiden lahtaaminen on monin verroin hauskempaa eikä pelin yksipuolisuuskaan juuri haittaa. Hahmoja voi siirtää vapaasti pelimoodista toiseen ja tarvittaessa sankarinsa voi jopa viedä muistikortilla kaverin luo. Nettipelaamista hankaloittaa hieman kunnon aula-systeemin puuttuminen, mutta muita ongelmia systeemissä ei juuri ole. Yhteydet toimivat ja peli tukee letkeää sanailua USB-mikrofonin välityksellä.
Audiovisuaalisesti peli on tyylikäs kokonaisuus, mutta valitettavasti sen tarjonta tuntuu hetkittäin olevan hieman liikaa Playstation 2:lle. Suuremmat hirviölaumat ja useat valonlähteet saavat ruudunpäivityksen tahmaamaan eivätkä levyltä tarvittaessa ladattavat ääniefektit kuulu aina ajallaan. Pelaaminen on sen sijaan erittäin sujuvaa. Yksinkertaiset kontrollit on helppo omaksua muutamassa hetkessä eikä ohjaustuntumasta löydy mitään valittamista. Hieman monipuolisempi toteutustapa olisi kuitenkin tehnyt terää, sillä yhden hyökkäysnapin rämpyttäminen ja satunnainen erikoiskykyjen käyttö ei ole erityisen palkitsevaa.
Omaperäisyyttä Champions of Norrathista on turha etsiä, mutta lajityypissään se on laadukas tekele. Etenkin reipasta ja jokseenkin aivotonta moninpeliviihdettä kaipaaville se on hyvä hankinta.
