UUSIMMAT

Close Combat: First to Fight (pc)

12.09.2005 00:00 Miikka Lehtonen

Amerikassa kaikki on toisin. Suomen Puolustusvoimat yrittää vähäisin määrärahoin pitää laitosta pystyssä ja rapakon toisella puolella paikallinen firma tehtailee pelejä värvätäkseen nuoria riveihinsä. Eri asia toki on, kuinka moni paketin mukaan virallisista koulutusvälineistä oikeasti on minkäänlaisessa koulutuskäytössä, mutta hyviä pelit ovat tähän asti olleet.

Heti kättelyssä on tehtävä selväksi, että legendaarisella Close Combat -strategiapelisarjalla ja nykyisellä väännöksellä ei ole mitään yhteistä. Ensin mainitut olivat realistisia 2. maailmansodan strategiapelejä, Close Combat: First to Fight taas keskittyy ryhmätason kevyeen taktikointiin ja räiskintään.

Muodikkaasti Lähi-itään sijoittuva peli asettaa pelaajan merijalkaväen tuoreen ryhmänjohtajan saappaisiin. Irakin tai Afganistanin sijaan aseet laulavat Beirutissa, jossa kapinalliset ja ympäröivistä naapurivaltioista virranneet taistelijat ottavat yhteen Amerikan valiojoukkojen kanssa. Kaava on tuttu lukemattomista räiskintäpeleistä, mutta Close Combat: First to Fight yrittää erottua massasta realistisella otteellaan ja ryhmätoiminnallaan.

Nopeasti pohdittuna peli tuo kovasti mieleen Brothers in Arms: Road to Hill 30:n, joka sai kaavan prikulleen oikein ja teki ryhmän komentamisesta ja Euroopan vapauttamisesta jännittävän ja nautinnollisen kokemuksen. Close Combat ottaa huomattavasti nopeatempoisemman ja agressiivisemman linjan, mahdollisesti kehitystiimille konsultoneiden aitojen sotilaiden palautteesta johtuen. Koukkausten ja taktisten manööverien sijaan tulitaistelut käydään lyhyillä matkoilla ja nopealla temmolla, joten pelaajan tehtäväksi jää lähinnä huolehtia siitä, että kaikki ovat jonkinlaisessa suojassa ja lyijy lentää oikeaan suuntaan.

Ryhmää komennetaan yksinkertaisella käyttöliittymällä, jonka avulla voi esimerkiksi määrätä tiiminsä ryhmittymään oviaukkojen ympärille tai vyöryttämään huoneita kranaattien avulla. Systeemi tuo mieleen SWAT 4:n, vaikka se jääkin toimivuudessa jonkin verran jälkeen.

Äly hoi, älä jätä

Merijalkaväen ryhmän tuliannoksen ohella pelaajalla on käytössään erilaisia tukielementtejä, joilta voi pyytää tiukoissa tilanteissa apua. Kranaatinheitin-iskut, tarkka-ampujat ja helikopterit soveltuvat erilaisiin tilanteisiin eikä niitä ole koskaan käytössä tarpeeksi. Täten niiden käyttöä kannattaa harkita pari kertaa. Peli tosin tekee yleensä käyttöpaikat selviksi vyöryttämällä vastaan raskaampaa kalustoa tai muita selvästi apua vaativia esteitä.

Kaikki taistelut eivät tapahdu kadulla, vaan pelaaja ryhmineen heitetään usein myös sisätiloihin, joissa yhteenotot käydään lähes kosketusetäisyydellä. Tällöin myös pelin suurin ongelma paljastuu. Vaikka tiimikaverit ovat pääasiassa sangen särmiä sotamiehiä, niillä on myös taipumus jäätyä täydelliseti. Jähmettyminen keskelle huonetta tai juokseminen suoraan tulittavan vihollisen aseen eteen eivät ole harvinaisia. Näillä kohdin pelaaja joutuu aloittamaan tehtävän usein uudelleen, sillä tehtävä epäonnistuu pelaajan tai kahden tiimikaverin jouduttua taistelukyvyttömäksi.

Yksinpelikampanja ei ole turhalla pituudella pilattu. Sen kuusi yksinpelitehtävää on jaettu useisiin pienempiin tavoitteisiin, eikä niistä irtoa hupia kuin pariksi illaksi. Tehtävät tuntuvat myös niin purkitetuilta, ettei niiden pariin tee mieli palata myöhemmin.

Tekälyttömiä sotakavereita ei tarvitse kuitenkaan kestää, mikäli tuntee ryhmän verran innokkaita pelikavereita. Close Combat: First to Fightin pelastavat sen erinomaiset moninpelimahdollisuudet. Deathmatchin kaltaisten perustilojen lisäksi koko yksinpelikampanjan voi pelata läpi kaverien kanssa, jolloin pelin tarjoama viihteen määrä nousee aivan uusiin mittasuhteisiin. Kerran koitettuaan ei enää halua palata entiseen.

Close Combat: First to Fight on pienoinen pettymys. Yksinpelikampanja on harmillisen lyhyt. Tekoäly jättää melkoisesti toivomisen varaa, vaikka sen puutteisiin tottuukin. Yksinpelinä First to Fight jää melkoisesti jälkeen Brothers in Armsin tai SWAT 4:n kaltaisista teoksista. Moninpeli viihdyttää huomattavasti kauemmin, jos vain tuntee muita pelistä kiinnostuneita, mutta muussa tapauksessa tämä taistelu kannattaa ehkä jättää väliin.

Tekijä: Destineer – Atomic Games
Julkaisija: Global Star Software
Testattu: pc
Saatavilla: pc
Laitevaatimukset: Pentium III 1.3 GHz tai vastaava, 256 Mt keskusmuistia, 32 Mt näytönohjain Transform & Lightning -tuella, DirectX 9.0, Windows ME/2000/XP
Pelin kotisivu: firsttofight.com