Conan: The Dark Axe (GC, pc, PS2, Xbox)

Kuvernöörin peluu. Conanin tarina on se tavallinen; kotikylä poltetaan, seuraa kostoretki. Siinä sivussa pelastetaan kaunis neito ja maailma. Tarinaan kerätään lähes jokainen fantasiaklisee.

Conan pyrkii näyttävään toimintaan ja onnistuu siinä. Hirviöitä mättämällä kerätään kokemuspisteitä, joilla ostetaan lisää lyöntisarjoja ja parannellaan aikaisempia, sekä kehitetään hahmon ominaisuuksia. Toiminta on näyttävää, mutta yksistään se ei riitä.

Pelin radat ovat suoraviivaista putkijuoksua. Ratojen puzzlet perustuvat tappamiseen, vipujen vääntelyyn ja esineiden löytämiseen. Huolimatta eri aihepiireistä, radat muistuttavat toisiaan. Mitään uutta ja mullistavaa ei ole keksitty, ja samat ongelmat toistuvat radasta toiseen.

Lyhyttä peliä pitkitetään keinotekoisesti. Tallennussysteemi perustuu radoille levitettyihin pyhiin kiviin, joita Conan voi kantaa mukanaan korkeintaan neljä. Käytännössä kuitenkin kannattaa tallentaa heti kun se on mahdollista. Hukassa oleva kamera ja näkymättömät kulmat aiheuttavat kohtalokkaita harha-askelia. Tosin taistelussa kuoltaessa saadaan Crom-jumalan taisteluareenalla mahdollisuus voittaa paluu maan päälle.

Graafikaltaan Conan on keskinkertainen. Tekstuureista puuttuu tarkkuutta, ja jotkut hahmojen animaatioista ovat jopa koomista katseltavaa. Äänimaailma koostuu lähinnä metallin kolinasta ja tuskan huudoista. Musiikista Conania voi kehua; se on pelin ainoa tunnelmanluoja. Taustalla soi elokuvan ääniraita, eivätkä tekijöiden omat sävellykset kalpene alkuperäisen rinnalla.

Conan on keskiverto toimintapeli, joka aliarvioi pelaajien älykkyyttä. Se ei tarjoa mitään uutta pelimaailmalle ja ansaitsee jäädä hyllyyn pölyttymään.