Crimson Skies (Xbox)
Konsolisota käy joulun alla kuumana. Microsoft vastaa Sonyn ja Nintendon haasteisiin tuomalla joulumarkkinoille tukun Microsoft Game Studiosin tekemiä pelejä. Ensimmäisenä ehtii Crimson Skies: High Road to Revenge, joka on jatkoa PC:llä debutoineelle Crimson Skiessille. Peli on helppo jakaa kahteen osaan: yksinpeliin ja moninpeliin. Jätetään sokeri pohjalle ja käydään ensin yksinpeli läpi.
Pelaaja pistetään lentäjä-ässä Nathan Zacharyn housuihin ja Devastator-koneen puikkoihin. Tapahtumia täynnä oleva juoni vie keskelle salamyhkäistä maailmanvalloitusoperaatiota, ja eihän sellainen käy päinsä. Tarinaa kuljetetaan tasokkailla välidemoilla, joissa on saatu jopa kasvoanimaatiot toimimaan melko realistisesti. Aivan nappisuorituksia ne kaikki eivät ole, mutta kokonaisuutena Crimson Skiessin välidemot ovat pelien kärkikastia.
Hyvä on myös peli. Crimson Skies antaa pelaajalle avaimet taivaaseen. Heti ensimmäisistä lentohetkistä lähtien tuntee, että käsissä on mainio peli. Lentokonetta on helppo ohjata ja lentomalli iskostuu selkäytimeen nopeasti. Lentosimulaattori Microsoftin luomus ei ole, mutta pienet kikat, kuten vauhtiviivat ja ilman ”palaminen” tuovat erinomaisesti tunnelmaa. Fiilistä luovat myös uskomattoman hienot maastot, jotka näyttävät kaukaa katsottuina todella upeilta. Erityisesti toinen ja neljäs pelimaailma kanjoneineen luovat kenties kauneimmat maastonäkymät, mitä peleissä on kuuna päivänä nähty.
Eikä kyse ole pelkästä kauniista kuoresta. Vaikka Crimson Skies etenee varsin suoraviivaisesti, monet tehtävistä saa suorittaa haluamassaan järjestyksessä, eikä aivan kaikkia ole edes pakko läpäistä. Grand Theft Auto -tyylisestä vapaudesta ei ole kyse, mutta lepotauon halutessaan pelaajalle sallitaan pelkkä maisemien ihailu. Tehtävät ovat yllättävän mielenkiintoisia. Monessa muussa pelissä on vain muutama tehtävätyyppi, joita toistetaan vuorotellen, mutta Crimson Skies lisää jokaiseen tehtävään oman pienen lisänsä, mikä tekee pelaamisesta tuoretta.
Esimerkkinä vaikkapa pelaajan mahdollisuus ottaa ilmatorjunta-ampujan paikka omassa Pandora-zeppelinissä tai maahan sijoitetuissa ilmatorjuntapaikoissa. Alussa homma on simppeliä, ammutaan laukauksia ja tiputetaan vihollisia. Pian käyttöön tulevat nopeat sarjatuliaseet, ja yhtäkkiä pelaaja voikin vaihtaa ilmatorjunta-aseesta toiseen napin painalluksella. Kaiken kruunaa itseohjattava tuhovoimainen ohjus. Loppupuolella pelaaja saa lentokoneen, jossa on sisäänrakennettuna oma ilmatorjuntatykki. Ilmatorjuntakohtaukset eivät myöskään ole täysin pakollisia, vaan pelaaja voi mennä ja lähteä kuten haluaa. Kerrassaan laadukasta pelisuunnittelua, ei voi muuta sanoa.
Ja kun toiminta alkaa, se alkaa voimalla. Tavallisten koiratappeluiden lisäksi pelaaja kohtaa massiivisia zeppelinejä, tykkiautoja ja pari erikoisempaa loppuvastusta. Viholliskoneiden tiputtaminen on nautinnollista puuhaa ja kunnon koiratappelua. Pelaajalla on käytössään muutama erikoisliike, joilla pystyy tekemään esimerkiksi täyskäännöksen. Toki taistelu käy hieman puuduttavaksi pelin loppupuolella, mutta sen kestää.
Lentokoneita on pelin aikana käytössä kymmenkunta ja ne eroavat toisistaan nopeuden, tulivoiman ja suojauksen osalta. Koneita voi päivittää keräämällä kenttiin ripoteltuja upgrade tokeneita. Jokaisessa koneessa on kaksi asetta, pääase (usein jonkinlainen konekivääri) ja kakkosase. Raketteja, tuplakonekiväärejä ja erikoisempaakin kamaa on käytössä, eikä aseisiin kyllästy heti. Jonkinlaista lentokoneen kustomointia olisi ehkä toivonut, mutta kyllä vaihtelua nytkin riittää. Koneista noin puolet oli omassa läpipeluussa hyödyllisiä, erikoismaininnat nopealle Bulldogille, perushäärijä Devastatorille ja konekivääri-ihme Dust Devilille.
Yksinpelikampanjan pelaa läpi noin kymmenessä tunnissa. Vaikeustasot on säädetty siten kohdalleen, että Easyllä ei suuria vaikeuksia ole ja seuraavat tasot kasvattavat vastusta sopivasti. Läpipeluuseen liittyy ehkä yksinpelikampanjan suurin moka: loppukliimaksi on jokseenkin tylsä ja sekava, eikä pelaajaa palkita käytännössä mitenkään. Parinkymmenen sekunnin loppuvideo ja mahdollisuus aloittaa peli alusta samoilla koneilla, siinä se. Olisin toivonut jonkinlaista level selectiä, jotta parhaimmat kohdat olisi voinut pelata uudelleen, mutta ei. Pieni puute, mutta naamalla ollut iloinen hymy kaartui laskuun läpipeluun jälkeen.
On siis sopiva aika astua Live-areenalle. Crimson Skiessiä on jo etukäteen kruunattu talven Xbox Live -messiaaksi, ja niiltä puheilta ei tarvitse katkaista siipiä. Pelimuodot ovat Dogfight, Team Dogfight, Keep Away, Team Keep Away, Flag Heist ja Wild Chicken. Dogfightit ovat tuttua kauraa, Keep Away -pelimuodoissa pidetään kiinni arvokkaasta saaliista, ja Flag Heist on tuttua lipunryöstöä, kuten myös Wild Chicken. Villin kanan metsästys on yksi suosituimmista pelimuodoista, eikä syyttä. Siinä tavoitteena on napata kentällä hilluva kana, jonka viemisestä vihollistukikohtaan saa seitsemän pistettä. Tapoista ropsahtaa yksi piste, ja voittajatiimi on se, kumpi saa enemmän pisteitä kerättyä. Yksinkertaista, mutta toimivaa.
Aivan täydellisestä Live-pelistä ei tosin ole kyse, sillä käyttöliittymässä (varsinkin frendilistan hyödyntämisessä) olisi parannettavaa. Lisäksi on helppo ennustaa, että Crimson Skiesin viehätysvoima ei välttämättä kestä kovin pitkään. Moninpelistä puuttuu monipuolisuus, jota olisivat tuoneet esimerkiksi power-upit (nyt kentistä löytyy lähinnä health-laatikoita). Myös erikoisemmat pelimuodot, kuten jonkinlainen hyökkäys/puolustus-tiimipeliskenaario olisivat olleet tervetulleita. Jostain syystä edes ajokisaa ei ole, vaikka yksinpelissä niitä on useampikin.
Peliin tulee varmasti saataville lisää kenttiä nykyisen viiden rinnalle ja eiköhän uusia lentokoneitakin nähdä. Huolimatta viimeisen silauksen puutteesta, Crimson Skies on todella hyvä Live-peli, erityisesti kavereiden kanssa tiimipelinä pelattuna. Moni suomalainenkin on jo pelin hankkinut, joten tiimipelien pitäisi onnistua hyvin. Jenkkejäkin on linjoilla todella paljon.
Jos omistat Xboxin ja Xbox Liven, eikä idea konekiväärein ja raketein varustetuista lentokoneista kuulosta vastenmieliseltä, mars kauppaan. Yksinpeli on huippuluokkaa ja moninpeli Liven parhaimmistoa. Crimson Skies rokkaa.
