Uusimmat

Dark Chronicle (PS2)

06.09.2003 00:00 Muropaketin toimitus

Pari vuotta sitten ilmestynyt alkuperäinen Dark Cloud oli hyvä roolipeli. Sitä vaivasi kuitenkin lievä persoonattomuus ja siitä vain puuttui se jokin. Varsinkin pelin päähenkilö Toan toi vihreine myssyineen väkisinkin mieleen Zeldojen Linkin. Mutta toisin ovat asiat Dark Cloudin kakkososassa, joka myös Dark Chroniclena tunnetaan. Japanilainen kehitystiimi Level 5 on todella paiskinut töitä, eikä vain tyytynyt tekemään kosmeettisia parannuksia.

Peli on siirtynyt käyttämään cell-shading-tekniikkaa, joka sinänsä ei ole mitään mullistavaa, mutta se sopii erinomaisesti pelin maailmaan. Hahmot näyttävät tyylikkäiltä ja niissä on karismaa. Koko pelimaailma huokuu tunnelmaa. Pelaaja kierteleekin innoissaan tutustuen ympärillä olevaan maailmaan ja ihastellen yksityiskohtia. Kuten oikeassakin elämässä, on mukavaa olla turisti, jos on paljon mielenkiintoista nähtävää. Turistikierrosta säestää kaiken lisäksi enimmäkseen hyvin tehty musiikki. Ajoittain yli-imelät pop-sikermät tosin hymyilyttävät länsimaalaista pelaajaa

Vaikka olen kuullut valitusta tarinan lapsellisuudesta, itse pidin sitä mielenkiintoisena ja se piti enemmän kuin hyvin otteessaan. Osaltaan tässä auttaa hyvä ääninäyttely ja välinäytökset katseleekin mielellään. Välinäytöksissä on käytetty myös tervettä järkeä, eikä olla väkisin yritetty tehdä jokaisesta kohtaamisesta/tapahtumasta ylidramaattista saippuakohtausta. Tämä onkin aivan liian monen pelin synti.

Enempää paljastamatta peli kertoo pojasta nimeltä Max, joka asustelee muusta maailmasta eristyksistä olevassa kylässä. Ulkomaailma alkaa kuitenkin kiinnostaa häntä. Maxille nimittäin selviää, että tilanne on siellä aivan jotain muuta kuin hän luuli. Dark Chroniclessa Maxin pitää tulevaisuudesta tulleen Monica kanssa pelastaa maailma tai oikeastaan kasata se uudelleen pystyyn pala palalta. Tämä luokin mukavaa vaihtelua peliin monen muun osatekijän kanssa. Eli homma ei mene vain ongelmien ratkomiseksi ja hirviöiden lahtaamiseksi.

Vaikka vaikeustaso kasvaa varsinkin taisteluiden osalta, on peli aloittelijaystävällinen. Roolipeleistäkin tietämättömälle selitetään miten hommat toimii ja peli tarjoaa monesti auttavan kätensä. Keksintösysteemi on myös mielenkiintoinen. Pelaaja yrittää keksiä uusia laitteita ottamalla valokuvia kaupungissa olevista esineistä, yhdistää kuvat ja keksii näin uuden laitteen. Sen jälkeen hankitaan materiaalit keksittyyn laitteeseen ja rakennetaan se.

Pelin taistelut toimivat reaaliajassa ja ne on toteutettu varsin hyvin. Roolipeleissä aivan liian usein homma menee kankeaksi miekan huitomiseksi ja loitsujen roiskimiseksi. Dark Chroniclessa taistelut ovat kuitenkin jopa viihdyttäviä kokemuksia. Max huitoo jakoavaintaan ja ampuu pistoolillaan. Monicalla on taas miekka ja hän voi myös heitellä loitsuja. Tämän lisäksi Max voi käyttää robottia nimeltä Steve ja Monica voi muuttua erilaisiksi hirviöiksi. Aseita voi luonnollisesti kehittää, kuten myös Maxin robottia ja Monican hirviögalleria muuttuu matkan varrella. Ja aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, voi kaksikkomme myös värvätä porukkaa mukaansa.

Vaikka ykkösosaan verrattuna kaikki toimii paremmin, valitettavasti yksi asia on pysynyt myös kakkososan ongelmana. Nimittäin peli alkaa väkisinkin toistaa itseään ja luolastoissa pyöriminen pelituntien edetessä tuntuu välillä pakkopullalta. Kokonaisuutena Dark Chronicle suoriutuu kuitenkin kaikesta kiitettävästi. Kontrollit, graafinen ulkoasu, tarina, musiikki, ääninäyttely ja kaikki muukin on laadukasta jälkeä. Näinpä Dark Chronicle pakottaa peliarvostelijan vain nostamaan peukut pystyyn.

Kari Koivistoinen