Delta Force: Black Hawk Down (pc)

14.04.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

Yhdysvallat olivat varsin innoissaan 90-luvun alussa maailmanpoliisin roolistaan. Persianlahden sota meni hyvin ja pitihän vääräuskoisia kurittaa, kun sotakoneistoa löytyi. Yhdysvallat ei ollut innostuksensa kanssa yksin, sillä myös YK:n riveissä alettiin olla sitä mieltä, että voimankäyttö humitaarista syistä on ihan ok. Somalian sisällissodassa turvallisuusneuvosto valtuuttikin Yhdysvaltain johtamat joukot aseelliseen väliintuloon. Mutta sotiminen on rumaa ja siinä voi tapahtua yllättäviä asioita. Bill Clinton ei varmasti ollut enää kovin suosittu mies, kun 18 jenkkiä tapettiin ja näiden ruumiita esiteltiin kotimaan tv-yleisölle.

Somalian nöyryyttävä operaatio päättyikin Yhdysvaltain osalta heidän vuonna 1993 vetäessä joukkonsa pois. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tuntuu siltä, että mikään ei ole muuttunut. Maailmanpoliisi on taas hyökännyt Irakiin ja siksi Delta Force: Black Hawk Down -peli on varsin kurjalla tavalla ajankohtainen. Eihän pelin tekijä Novalogic tietysti osannut ennustaa maailmanpoliittista tilannetta, mutta julkaisuajankohta on hivenen onneton ja ei voi olla vaikuttamatta pelikokemukseen.

Delta Force: Black Hawk Downin demoa testanneet ovat jo päässeet ihastelemaan pelin hienoja grafiikoita. Varsinkin rakennukset ovat nättiä jälkeä kuin mitkä, kuten myös aseet ja vesiefektit. Pelialueet ovat myös parhaillaan varsin massiivisia. Mutta näinhän se on, jos haluaa FPS-pelin menestyvän, kannattaa tähän puoleen panostaa. Ja luonnollisesti tällaiset pelit vaativat konetehoja, varsinkin jos haluaa saada kaiken visuaalisen ilotulituksen näkyviin.

Black Hawk Downin mielenkiintoisimpia piirteitä on mahdollisuus hypätä erilaisten ajoneuvojen kyytiin, kuten helikoptereihin, rekkojen lavalle tai panssariajoneuvojen tykkitorniin. Katoilta ja maasta löytyy myös konetuliaseita, jotka voi valjastaa, kuten myös kuljetushelikoptereissa olevat minigunit. Tämä on kieltämättä kiva lisä, mutta heti alkumetreillä alkaa kaivata mahdollisuutta päästä itse ohjaamaan näitä ajoneuvoja. Moninpelissä varsinkin tämä olisi ollut erittäin tervetullut lisä. Tylsää, kun robottimaiset kulkuvälineiden kuskit ajavat kuin kiskojen päällä. Tokihan parempi olla tekemättä jotain ominaisuutta, jos ei tee kunnolla, mutta kuitenkin.

Yksinpelikampanjan tehtävät ovat aluksi juuri näiden ajoneuvojen takia mukavia, mutta ongelmia alkaa ilmetä muualla. Omien sotilaiden tekoälyssä ei todellakaan ole hurraamista. Ne eivät oikein osaa ampua vihollisia ja näkökyvynkin kanssa on vähän niin ja näin. Tokihan sodassa roiskitaan ympäriinsä, mutta rajansa kaikella ja eivätpä vihollisetkaan kovasti tietokoneen ohjaamista jenkkisoltuista tunnu välittävän, vaan saattavat kävellä näiden vierestä ampumatta. Parhaimmillaan kanssasotilaat onnistuvat myös tapattamaan pelaajan. Tällainen hilpeä tilanne sattui mm. kurkatessani viereiseen huoneeseen. Toverini päättivät sitten tehdä rynnäkön selkäni takaa kurkkaamaani huoneeseen ja tuupata minut siinä samassa keskelle vihollistulta. Kylläpä kannatti olla varovainen.

Peli jakelee myös mielenkiintoista arvomaailmaa, mitä tulee sotatoimintaan ja siviiliuhreihin. Jos tehtävässä ei nimenomaan suojella siviilejä, voi näitä parhaimmillaan lahdata surutta lakoon jopa kymmeniä tehtävän epäonnistumatta. Omia joukkoja voi myös naputella pari pois ilman, että missio keskeytyy. Jotenkin pelistä tuntuu pahalta lahdata hirveällä ylivoimalla heikosti aseistautuneita somalisoturijoukkoja autonrämineen. Tietokoneen ohjaamat jenkkijoukot tuntuvat kestävän taas epäinhimillisen paljon luotisadetta. Pelin tekijät ovat ilmeisesti ajatelleet näillä valinnoilla helpottaa vaikeustasoa. Yhtenä hienona yksityiskohtana tosin pitää mainita, että kun joku tiimistä loukkaantuu vakavammin, käyvät lääkintämiehet hakemassa hänet helikopterilla.

Delta Force: Black Hawk Down ei ole siis mikään taktinen räiskintä, vaikka se pikaisella silmäyksellä sellaiselta voisi näyttääkin. Silti, näillä säännöillä sodankäynti vaikuttaa suoraan sanottuna omituiselta.Black Hawk Down tuntuu suoraviivaisen etenemisen vuoksi lähinnä valopyssypeliltä.Yksinpelikampanjan tehtävät ovat moniosaisia, mikä pitää pelaajan varpaillaan. Moninpelissä pitää pelaajan taas varpaillaan toiset ihmisvastukset. Moninpelivaihtoehdot eivät tuo sinänsä mitään uutta genreen ja peli sisältää deathmatchin, team deathmatchin, capture the flagin, team king of the hillin, search and destroyn ja attack and defendin. Pelit rullaisivat hyvin, mutta moninpeliin pääseminen kestää hivenen liian kauan.

Delta Force: Black Hawk Downista on loppujen lopuksi aika vähän sanottavaa. Vaikka kaikki eivätolisikaan samaa mieltä jeesustelulinjani kanssa, niin siitä huolimatta pelistä ei ole miksikään genrensä kärkinimeksi. Toki moninpeli tuo lisää elinikää, mutta parempaakin on nähty. Ja jos eri ajoneuvoja haluaa pelissä kokea, niin sitä varten on Battlefield 1942. Somalia luo ympäristönä vähän erilaisen kokemuksen verrattaessa kilpailijoihin, mutta Delta Force: Black Hawk Downiin kyllästyy siitä huolimatta todella nopeasti. Sitä hakatessa ei synny janoa pelata lisää. Kaiken Delta Force: Black Hawk Downista tuntuukin tietävän jo tunnin pelikokemuksen jälkeen.

Kari Koivistoinen

Minimivaatimukset: 3D video card with 32MB, Win 98/ME/2000/XP, 733 MHz, 750MB hard drive space, 256MB system memory, 4X CD-ROM.