Devastation (PC)

15.04.2003 00:00 | Muropaketin toimitus | 63

Ensimmäisestä persoonasta kuvattuja räiskintäpelejä on PC:llä totuttu näkemään tuhkatiheään. Mielenkiintoista tässä pelityypissä on se, että loppujen lopuksi genre ei ole kehittynyt paljoakaan vuosien saatossa. Siksipä onkin ensiarvoisen tärkeää, että pelinkehittäjät muistavat myös ne perusasiat, eivätkä keskity vain muutaman oman idean viilailuun. Digitalo Studiosin Devastationissa tätä ongelmaa ei ole, sillä peli kunnioittaa lajityyppinsä perinteitä / on perinteinen lajityyppinsä edustaja. Ainoa hieman omaperäinen idea on yksinpelin tiimityöskentely tekoälyhahmojen kanssa, mutta eihän tämäkään ennennäkemätön ominaisuus ole.

Pelin tarina sijoittuu karuun tulevaisuuteen, jossa suuryhtiöt hallitsevat täysin räjähtänyttä maailmaa. Yhtiöiden johtamat poliisijoukot pitävät kansalaisia kauhun vallassa ja muutenkin pienen ihmisen oikeuksia tallotaan ihan vain periaatteesta. Raunioiden ja epätoivon keskellä nousevat esiin ne ihmiset, jotka eivät ole valmiita alistumaan heille määrättyyn kohtaloon. Pelaajan johdolla pieni vastarintaliike nousee taistelemaan suuryrityksiä vastaan. Vastarintaliikkeen tavoite on hyvin yksinkertainen: palauttaa maailmaan rauha ja antaa ihmisille oikeus normaaliin elämään. Vain omaa takapuoltaan varjelevat yhtiöt eivät tietenkään katso tätä toimintaa hyvällä ja siksipä pelaaja joutuu kohtaamaan tuhansittain väkivaltaisia poliiseja ja muita kätyreitä, jotka eivät tunnu ymmärtävän muuta kuin luodin kehossaan.

Devastationissa joutuu vain harvoin kamppailemaan yksin vihollisia vastaan. Useimmiten mukana on yksi tai useampi tekoälyn ohjastama kapinallinen, joita voi käskyttää esimerkiksi hyökkäämään, pysymään paikallaan tai seuraamaan pelaajaa. Nämä tekoälyhahmot ovat kuitenkin varsin vähäinen apu, sillä niiden ampumatarkkuus ei varsinaisesti häikäise. Muutenkin pelin tekoäly on luvattoman kehnoa niin omien kuin vihollistenkin osalta. Ensinnäkin tekoälyn reaktioaika hipoo kahta minuuttia, eivätkä kaikki viholliset tunnu tajuavan kapinallisten läsnäoloa vaikka heitä ampuisi haulikolla selkään. Vihulaiset tuppaavat myös juoksentelemaan täysin päättömästi paikasta toiseen, eivätkä ne aina muista edes ampua. Omien kavereiden hyödyllisyyskin jää usein haittojen varjoon. Pelaajan rinnalla taistelevat kapinalliset tuntuvat lähinnä pässeiltä, jotka eivät koskaan tee sitä mitä niiden pitäisi tehdä. Kun näitä pässejä joutuu sitten kiskomaan perässään kentästä toiseen, loppuu pelihuumori hyvin nopeasti.

Omaperäisyydestäkään ei Devastationia voi syyttää, sillä tällaisia räiskintöjä löytyy maailmasta aivan liikaa. Suoraviivainen juoksentelu ja vastaan tulevien idioottien tappaminen ei juurikaan eroa esimerkiksi Wolfensteinistä ja siinä on tämän pelin suurin kompastuskivi. Yksipuolinen ja tylsä räiskintä ei nimittäin missään vaiheessa tarjoa mitään erityisen mieleenpainuvaa. Pelin kentissäkin on se vika, että vaikka ne ovat laajoja, ne ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hajuttomia ja mauttomia. Tämä tosin saattaa johtua nimenomaan typeristä vihollisista, sillä moninpelissä kentät heräävät eloon aivan uudella tavalla. Toisten ihmisten kanssa Devastation onkin ihan hyvä, mutta jää parempiensa, kuten Half-Lifen modien ja Soldier of Fortune II:n varjoon.

Asepolitiikka on sentään hyvissä kantimissa. Tavanomaisten pistoolien ja konetuliaseiden lisäksi pelistä löytyy mm. kiikarikivääri, haulikko ja katana. Kunnon aseistuksen puuttuessa vihollisia voi hutkia vaikkapa pullolla tai kakkosnelosen pätkällä. Myös kahden pistoolin tai konepistoolin käyttö samanaikaisesti on mahdollista. Valitettavasti akimboihin ei vain ole saatu upotetuksi riittävästi tuhoamisen meininkiä.

Devastation käyttää Unreal Tournament 2003:sta tutuksi tullutta pelimoottoria, joka puskee näytölle näyttävää grafiikkaa ja tyylikkäitä efektejä. Pelimaailman ränsistyvä ilme ja hajonneet ympäristötkin ovat omiaan luomaan kaaoksen ja epätoivon tunnelmaa, joka pelin tarinaan vahvasti liittyy. Oman pikantin lisänsä tuovat maassa lojuvat, rojut, jotka lentelevät nätisti pelaajan potkiessa niitä kävellessään. Äänimaailma on kohtalainen. Aseiden äänissä on mukavasti potkua, mutta taustaääniä ei ole juuri nimeksikään, eikä ääninäytteleminenkään anna aihetta hurraamiseen.

Devastation kuuluu niihin räiskintäpeleihin, jotka kärsivät muutamista asioista todella paljon ja jäävät siksi selkeästi pelityypin parhaimmiston jalkoihin. Devastationin suurimmat ongelmat ovat huono tekoäly ja puuduttavat toimintakohtaukset, joihin ei ole saatu tunnetta mukaan. Myöskään liiasta omaperäisyydestä peliä ei voi syyttää. Surkean tekoälyn ja omien ideoiden puutteiden lisäksi pelissä ei ole mitään sen suurempia miinuksia. Se vain on liian keskinkertainen ollakseen hintansa arvoinen.

— Mikko Matilainen