East India Company -laajennettu ennakko (PC)

15.06.2009 17:45 | Tero Lehtiniemi

Kotimaisella pelirintamalla on valmiiden tuotosten rintamalla ollut viime aikoina hieman hiljaista. Helpotusta tilanteeseen on kuitenkin tulossa aivan lähiaikoina, kun kotkalaisen Nitro Gamesin East India Company -kaupankäyntipeli julkaistaan.

Kävimme asiaa silmällä pitäen Nitro Gamesin luona hieman vilkaisemassa, minkälaiselta lähes valmis peli näyttää. Ovatko aiemman ennakkoversion meritaistelut saaneet lihaa luidensa ympärille?

East India Company pyörii samalla nimellä tunnetun imperialistisen kauppakomppanian, tai itseasiassa kauppakomppanioiden ympärillä. Yhtiöiden historia liittyy siihen, että 1600-luvun alusta lähtien useiden eurooppalaisten suurvaltojen hallitsijat antoivat yksittäisille yrityksille monopolin Intiaan ja Kiinaan suhtautuvalle kaupankäynnille. Koska näitä ”monopoleja” oli jokaisella suurvallalla, ei niiden välinen yhteiselo aina eikä varsinkaan yleensä ollut kovin rauhaisaa.

Taustastaan huolimatta East India Companya ei voi pitää siinä mielessä historiallisena pelinä, että se oikoo hieman aikakaudellisesti sitä minä vuonna osa maista lähti karkeloihin mukaan, tosin ymmärrettävistä syistä. Myös suurvaltojen suhteen on mutkia hieman laitettu suoraksi: Pyhä Saksalais-Roomalainen Keisarikunta ja Espanja eivät osallistuneet oikeisiin karkeloihin omilla kauppakomppanioillaan, vaikka ne pelissä mukana ovatkin.

Historia sikseen, bisnestähän tänne tultiin tekemään. Peli on reaaliaikainen, varsin syvällisellä taistelutilalla tehostettu strategiapeli, jonka päällimmäisenä tavoitteena on tuoda mainetta ja mammonaa omalle valtakunnalle. Pelin kahdeksalla valittavana olevalla suurvallalla ei mitään varsinaista eroa: Nitro Gamesin Kim Soareksen mukaan asiaa kyllä mietittiin aikoinaan, mutta käytännön syistä ideasta luovuttiin hyvin nopeasti.  Pientä eroa tosin saa pääkaupunkien sijainnista: koska Portugali on lähempänä Intiaa kuin Ruotsi, voisi tästä kuvitella koituvan tarpeetonta epätasapainoa. Intensiivinen pelitestaus kuitenkin todisti sen, että pelko oli lähinnä teoreettinen: valittu valtakunta ei vaikuttanut pelin etenemiseen niin, että asian tasapainottaminen oltaisiin nähty tarpeelliseksi.

Huhhahhei ja rommia pullo

Pelin käytännön asiat pyörivät kaupankäynnin lisäksi laivastojen rakentamisesta, ylläpidosta ja sodankäynnistä. Laivastojen kokoamisessa joutuu käyttämään hieman tervettä harkintaa: ilman kunnollista suojausta kalliissa silkkilastissa oleva kauppalaivasto jää helposti piraattien tai kilpailijoiden uhriksi, kun taas suuremmat sotalaivat hidastavat jo muutenkin vaivalloista matkaa.

Laivoissa on valinnanvaraa vikkelistä, lähes aseistamattomista kauppalaivoista aina massiivisiin, yli 90 tykillä varustettuihin merten jätteihin. Itse taistelua on käsitelty jo aiemmin julkaistussa ennakossamme, mutta tässä asia pähkinänkuoressa: pelaaja voi valita käyttöönsä joko perinteisen RTS-tyylisen taistelun jossa hiirellä maalatut laivat toimivat annettujen ohjeiden mukaan, hakien otollista tulituskulmaa. Tykkejä on kolmenlaisia, joista jokainen vaikuttaa laivan eri osiin: hylkyyn painottuvat hyökkäykset luonnollisesti tähtäävät tykkien väärällä (tai oikealla) puolella olevan purtilon upottamiseen, kun taas miehistöön tai purjeisiin kohdistuneet osumat tähtäävät purtiloiden toimintakyvyn heikkenemiseen: purjeeton alus ei pääse kääntymään tulittaakseen, ja miehistötön laiva on valtaamiselle otollinen kohde. Laivoja on pyritty myös tasapainottamaan niin, että isoimmat tykit eivät välttämättä takaa automaattista voittoa.

Perinteisen RTS-kontrollin lisäksi tarjolla on manuaalinen ohjaus, jossa pelaaja voi komentaa yhtä laivaa täysipainoisesti. Manuaalisessa ohjauksessa pelin audiovisuaalinen anti on parhaimmillaan: laiva on täynnä tehtäviään hoitavia miehistön jäseniä, ja laiva keinuu rankassa myrskyssä niin realistisesti että Soareksen mukaan osa betatestaajista on valittanut tulleensa kovassa tyrskyssä pahoinvoivaksi. Taistelut ovat muutenkin komeaa katsottavaa: kanuunankuulat lentävät tyylikkäästi ja kunnolla osuessaan murskaavat laivojen osia asiaankuuluvalla tehokkuudella.

Kauppa on se mikä kannattaa

Pelin bisnesmalli on tarpeen vaatiessa riittävän yksinkertainen. Laivastoille voi asettaa automaattisia kauppareittejä, jolloin ne tuovat tavaraa käytössä olevien varojen ja tarjolla olevan tavaran mukaan. Vaikka tällaisessa toiminnassa laivojen varsinaisen kauppatoiminnan seuraaminen ei onnistu, toivat purtilot aina kotisatamaan saapuessaan voittoa, joten ilmeisesti myös automatisoitu bisnesmalli toimii kunnolla. Masokistisimmat voivat tietysti vain määrätä laivan haluttuun satamaan ja ostaa sieltä itse kannattavimmat tavarat.

Erilaista kauppatavaraa on tarjolla silkistä mausteisiin. Itä-Intian Kauppakomppanian bisnekseen oikeasti kuulunut oopiumin tuonti on kuitenkin ilmeisesti poliittisesta korrektiudesta jäänyt niin sanotusti rannalle.

Pelaajat joutuvat säännöllisin väliajoin täyttämään imperiuminsa asettamia tuontitavoitteita, tai peli loppuu siihen. Niinpä kauppasatamia joutuu miettimään tarkasti, ja kun rähinä Intian valtamerellä kiihtyy kunnolliseksi, alkaa valtataistelu. Jokainen paikallisista satamista on vallattavissa, ja kun esimerkiksi ranskalaisen kauppakomppanian päällikkö ei saa toimitettua vallanpitäjien vaatimaa määrää silkkiä, alkaa persausta uhkaava kengänkuva motivoimaan muuhunkin kuin rauhalliseen kaupankäyntiin.

Tässä vaiheessa mukaan astuu joko sodankäynti tai diplomatia: pelin diplomatiasysteemi vaikuttaa suhteellisen syvälliseltä, ja tarjoaa uhkailun lisäksi erilaisia lahjontakeinoja tavoitteiden saamiseksi. Yksinkertainen mittari näyttää kulloisenkin neuvottelukumppanin ja omien välisen arvostus- ja voimasuhteen, jonka mukaan vastapuoli reagoi tehtyyn tarjoukseen tai uhkaan eri tavalla. Uhkailu voi sotilaallisesti vahvalle valtiolle olla tehokas keino, mutta samalla se huonontaa seuraavien neuvotteluiden lopputulosta. Mikään ei tietenkään estä, etteikö pokkuroivan svenssonin teesatamaa voisi vallata ihan aseellisinkin keinoin kun tai ennen kuin diplomatian tie on kuljettu loppuun.

East India Companyn pelaamisesta jäi vakuuttunut ja hyvä fiilis. Taistelut olivat näyttäviä ja muutenkin pelin graafinen ulkoasu positiivinen yllätys. Pohjimmiltaan monimutkaiseen  ja syvälliseen peliin oli kuitenkin lisätty niin paljon pelaamista helpottavia ja yksinkertaisia, selkeitä ominaisuuksia, että peliin pääsi heti sisälle.

Aika näyttää, kuinka hyvin valmiin pelin moninpeli toimii ja kuinka pitkään peli-idea jaksaa loppujen lopuksi kiinnostaa. Palaamme asiaan lopullisen arvostelun merkeissä myöhemmin, mutta jos aihepiiri ja peli-idea kiinnostavat edes vähän, voi odotuksessa elää ainakin varautuneen positiivisella mielellä.

Lue myös: East India Company -ennakko (PC)

 

Tekijä: Nitro Games
Julkaisija: Paradox Interactive
Tulossa: PC
Tulossa: PC syksyllä 2009
Laitevaatimukset: Windows XP, Intel Pentium IV 1.6 Ghz tai vastaava, 1 Gt muistia, 128 Mt näytönohjain pixelshader 2.0 -tuella, 6 Gt kovalevytilaa, DirectX 9.0 -yhteensopiva äänikortti, DirectX 9.0c
Pelaajia: 1-10
Peli kotisivu: http://www.eic-game.com
Tero Lehtiniemi

 

Lisää aiheesta

Auta suomipelin betatestissä: East India Company

E3dome: tuhti tietoannos kotimaisesta East India Companystä

East India Company -ennakko (PC)

Lue myös

Close Combat: The Longest Day (PC)

Ghostbusters (PS3, 360)

New Star Grand Prix (PC)

Plants vs. Zombies (Mac, PC)

Rock Band 2 (PS2, PS3, Wii, 360)

 

Keskustelu

Jaa. Tuli taas vähän ”suomi” peli arvostelua. Täydellinen peli. No katsotaan sitten sitä valmista tuotosta

onko pelissä mahdollinen lan-mod ?? kaverin kanssa seilailu olisi mahtavaa !!

Hienoa, että suomessakin tehdään pelejä, mutta enemmänkin pelifirmoja voisi olla.

Muropaketin uusimmat