Ennakkoarviossa Quake Champions – jotain uutta, jotain vanhaa ja rätätätätätä!

Tekijä: id Software / Saber Interactive
Julkaisija: Bethesda Softworks
Testattu: PC Windows 7 64-bit tai uudempi, Intel i3-2100 tai vastaava, 4 Gt muistia & 2 Gt näytönohjain
Tulossa: PC
Laitevaatimukset: (eivät vielä tiedossa)
Pelaajia: 2-? (internetissä)
Testaaja: Jukka O. Kauppinen

Quake-pelisarja on riemastuttanut pelaajia jo yli 20 vuoden ajan. Pitkän tauon jälkeen onkin kovin sopivaa saada sille jatkoa. Mutta kuinka uuteen suuntaan marssiva Quake Champions istuu nykyaikaan?

Quake mullisti ilmestyessään pelimaailman. Se iski täydellisesti ajan hermoon, kehittyvän PC-tekniikan mahdollisuuksiin ja pelaajien vaatimuksiin. 3D-räiskinnät olivat tulleet jäädäkseen Wolfensteinin ja Doomin aiheuttaman hysterian ja kloonitulvan myötä, ja kun id Software löi pöytään vahvasti hypetetyn Quaken, niin siitähän kierrokset vain kiihtyivät.

Ihan hyvällä syyllä voidaan puhua ajasta ennen ja jälkeen Quaken, vähän ajanlaskun alkamisen tapaan.

Quaket eivät ole myöskään pelänneet uudistua, oli kyse sitten pelistä itsestään tai pelaamisen muodoista yleensä. Ensimmäinen Q räjäytti potin muun muassa pelimaailmojen luonnin, tunnelman, teknologian ja tietenkin 3D:n suhteen – verkkopelaamisesta puhumattakaan. Sillä vaikka Quagessa oli myös raju tarina ja mahtavaa yksinpelimeininkiä, niin jo ensimmäinen Quagen testiversio puhallutti keuhkot tyhjiksi moninpelaamisen ja nettipelitekniikan suhteen. Ja kun QuakeWorld-teknologia julkaistiin kaikkien käytettäväksi ja modattavaksi, niin eipä ollut internet enää entisenlaisensa.

Quaket ovat sittemminkin pelehtineet väkevästi yksin- ja moninpelien maastossa, milloin toiseen keskittyen, milloin molempia sekoittaen. Esimerkiksi Quake III Arena (1999) hyppäsi rohkeasti pelkän nettimoninpelin maailmaan, mikä oli hurja riski. Peli itse ei tainnut loppumetreillä myydä paljoakaan, vaikka se olikin kovaa id-räiskintää ja vahva askel eteenpäin nettipelaamisen ja jopa elektronisen urheilun saralla. Mutta pelkkä nettipeli vuonna 19999, olihan siinä nieltävää. id taisi takoa paljon enemmän hyvää pelimoottorin lisensoinnilla.

Quake 4 (2005) taas toi pakkaan takaisin yksinpelin, josta tykättiinkin moninpeliä enemmän. Omalla mittarillani sitä seurannut Enemy Territory:  Quake Wars (2007) ei ole edes osa oikeaa Quake-kaanonia, etenkään koska se nyt vain oli myös niin mälsä nettiräiskintä ilman mitään yksinpelitarinaa. Viimeisin Quake-variaatio on Arenaan pohjautuva Live (2010), joka julkaistiin alkujaan ilmaisena, selaimesta käynnistyväksi ilmaiseksi mikromaksuräiskinnäksi. Nykyään peli on siirtynyt Steamiin ja maksaa kympin.

Kaikenlaista on siis Quaken nimissä tehty, vaihtelevalla tasolla, menestyksellä, tyylillä ja taidolla.

Ja nyt mennään taas.

Nettitorilla tavataan

Quake Champions putoaa räiskintäkansalaisten syliin sopivasti monen klassisen pelibrändin henkiinheräämisen myötä. Tuskinpa viimevuotisen DOOMin megalomaanisen kova menekki ja hillitön vastaanottokaan haittaavat Quaken paluuta. Champions on kuitenkin veistetty hyvin erilaisesta puusta kuin DOOM 2016.

Esimerkiksi pelin moottori on aivan omanlaisensa viritys, joka on sekoitus id Techiä ja Saber tech –moottoreita. Sen myötä peliä voidaan kustomoida aivan omaan suuntaansa, mutta voisin veikata että samalla saadaan ihan uusia bugeja ja ongelmia, jotka on jo id Tech 6:tta käyttäneessä DOOMissa viilailtu. Champions ei myöskään tue virtuaalitodellisuutta, DOOMin SnapMappeja tai alkuvaiheessa edes modeja.

Kenties suurin ero on pelin suuntaaminen nykymuodikkaasti elektronisen urheilun suuntaan ja jopa ilmaispelien maailmaan. Championsin alkuperäinen kulma oli tarjota pelaajille ”hahmopohjainen areenaräiskintä”, mikä kuulostaa enemmän kuin vähän MOBA-peleistä lainatulta reseptiltä.

Ilmaisuus onkin taatun kiintoisa kulma. Freemiumit ja mikromaksut ovat tämän päivän pelibisneksen kulmakiviä, ja moni muutoin hyvä peli on kompastunut pahemman kerran pelaamisen hyytymiseen tietyn pisteen jälkeen, kun pärjätäkseen pitäisikin lopulta latoa latia pöytään ja reilusti. Quaken suhteen id lupailee vahvasti, että ei hätää, peli on ilmainen ja pysyy.

Toki rahalla saa ja Mersulla pääsee. Ilmaispelaajille on tarjolla yksi ilmainen hahmo, Ranger, ja lyömällä pöytään sopivan kertasumman, niin koko hahmokatras aukeaa kerralla. Ilman luottokortin vinguttamista Rangerin kaveriksi voi myös vuokrata väliaikaisesti muitakin tyyppejä pelinsisäisellä valuutalla.

id näkee ilmaisuuden, hahmovuokrauksen ja maksullisen täysversion toisiaan täydentävinä ominaisuuksina siten, että perinteiset quakkaajat voivat ostaa koko pelin kertajöötinä halutessaan. Samalla nettiareenoille saadaan enemmän kokeilijoita ja uusia pelaajia, kun näiden ei tarvitse maksaa rahaa pelatessaan. Kaikki kuitenkin sotivat samoilla kartoilla ja lähtökohdilla.

Guaget pöytään!

Hahmopohjaista räiskintää on siis luvassa – ja monenlaisia kykyjä.

Eri hahmoilla on vaihtelevasti elinpojoja, panssarointia, nopeutta, erikoiskykyjä ja kykyjen cooldowneja. Esimerkiksi Ranger pystyy teleporttautumaan paikasta toiseen näpsäkästi, passiivikykynään hän taasen ottaa vähemmän lättyyn itse aiheutetusta vahingosta, mikä jelppaa kivasti vaikkapa rakettihypyissä. Nyxillä on taasen vähemmän elinpojoja, enemmän panssaria ja kyky siirtyä hetkellisesti rinnakkaistodellisuuteen, näin pinkaisten pakoon pahoista tilanteista. Hän osaa myös hyppiä ja juosta seinillä. Anarki on taasen jokin outo tulevaisuuspunkkari, jolla ei juuri elinvoimaa ole eikä panssariakaan, mutta kaveripa osaa parantaa itseään taistelen tuoksinassa. Lisäksi hän kiitää todella ketterästi leijulaudallaan.

Ja niin edelleen.

Hahmoja on kiva liuta ja kunkin ominaisuudet vaativat aikansa opiskelua. Lunttilaput kannattaa lukea ennen matsiin astumista, koska muuten tyyppejään ei vain osaa käyttää täysillä hyödykseen. Hauskaa toki voi olla muutenkin, mutta kyllähän sitä aina mielellään ottaa muutaman fragin lisää loppusaldoonsa.

Ja fragejahan tässä nimenomaan kerätään.

Quake Championsin tunnistaa Quakeksi. Sen ydin on yhä sitä itseään: vauhdikasta gorefestiä, jossa kiidetään huimaa vauhtia kentillä, loikitaan, lennetään, räjäytellään ja kiroillaan. Kyyti on kuumaa ja refleksejä kaivataan. Paikalleen pysähtyminen palkitaan usein kuolemalla takaapäin, sillä ainakaan betan kentillä ei ole paikkoja, joihin voisi jumittaa sniputtamaan. Toki joskus kiikarin läpi tiiraamalla pystyy mäsäyttämään vihollista paremmin, mutta ei se silti yleensä kannata ainakaan liian pitkän aikaa.

Raketin henki olkoon kanssanne

Quake Championsin pelaaminen on hauskaa, mutta mitä se on pidemmällä tähtäimellä, onkin sitten eri kysymys. Testattu beta-versio pyöri hienosti, mutta pelin graafinen ilme tuntui jotenkin oudolta. Ehkä se on ennakkoversion outoilua. Nettiviive ei pahemmin haitannut, edes ulkkisten kanssa pelatessa.

Suurimmat kysymykset liittyvät pelitiloihin.

Deatchmatch ja Team Deathmatch ovat tietty kivoja klassikoita, ja kahden pelaajan Duel saattaa sekin löytää faninsa. Quaken supersuosio aikoinaan kumpusi kuitenkin paljolti modattavuudesta ja sen kautta syntyneistä huikeista virityksistä. Vaikka olinkin aivan paska Team Fortress –pelaaja, niin olisi se silti välillä hauskaa. Hupaisaa oli adminoida MBnetinkin Quake-servereitä ja rämistellä siellä hyvässä porukassa. Siihen peilaten miettii väkisinkin, että jos Championsia rakennetaan puhtaasti hahmojen, ilmaispelattavuuden ja suljetun systeemin ympärille, niin miten käy pelaajakansan luovuuden ja modien?

Missä muodossa ja laajuudessa Championsin portit avautuvat modaajille, vai kiinnostaako netti-FPS:n modaaminen ylipäätään enää? Onhan noita pelejä netti täynnä, ehkä niistä löytää jo kaiken haluamansa.

Paitsi Quaken.

Quake Championsin tilanne on nyt aika jännittävä. Pelin perustekniikka on hyvässä kuosissa, mutta id jatkaa sen kehittämistä ja viilaamista kaikessa rauhassa. Eiköhän siitä hyvä tule.

Viime vuonna olin muuten aika lailla samoissa mietteliäissä fiiliksissä DOOMin moninpeliennakoiden parissa. Tunnistin pelin DOOMiksi ja moninpelibeta oli kivaa, mutta kaipasin eniten yksinpeliä. Se olikin sitten niin raisu elämys, etten ole moninpeliin koskenutkaan. Quakessa ei yksinpeliä ole, joten näillä eväillä mennään loppuun saakka. Toivottavasti ne riittävät ja pitkäksi aikaa.

Vaan yhtä juttua arvon yhä.

Sekä DOOM että Quake tunnetaan moninpelipuolella nopeina, vauhdikkaina refleksiräiskintöinä. Peleissä on tiettyjä teemallisia eroja, mutta ainakin omin sumein silmieni kautta katsottuna niiden erot moninpeleinä ovat kaventuneet hurjasti. Quakessa on paljon samaa hahmonkehitystä, kokemuspisteitä, levelointia ja unlockeja kuin DOOMissakin. Suurin ero näyttäisi olevan se, että DOOM on loppujen lopuksi temmoltaan suhteellisen tasainen ja rauhallinen räiskintä, kun taas Quakessa mennään pirun nopeasti, bunnypompitaan ja räimitään täysii.

Quakessa on myös enemmän värejä ja tietynlaista positiivisuutta, elävämpää asennetta. Mutta vielä tässä vaiheessa pelitilat ovat niitä ihan samoja kuin kaikissa muissakin peleissä ja DOOMissa, ilman modituen mahdollistamaa monimuotoisuutta. id saakin puskea vielä täysillä töitä, että kokonaisuudesta saadaan niin koukuttava ja monipuolinen, että peli pärjää myös ilman esi-isiensä mainetta. Mutta olen luottavainen siihen, että hyvä tästä tulee.