Ensituntumat: Syyskuussa ilmestyvä Marvel’s Spider-Man taitaa olla paras peli, joka supersankarista on tehty

02.08.2018 17:00 | Skye Borg

Spider-Man on Marvelin tunnetuin ja rakastetuin sarjakuvahahmo. Pelimaailmassa trikoosankarilla ei aina ole ollut hyvää tuuria onnistuneiden toteutusten kanssa, mutta nyt näyttää Hämiksenkin onni kääntyneen.

Muropaketti pääsi testaamaan Marvel’s Spider-Man -peliä parin tunnin ajan helteisessä Kööpenhaminassa heinäkuun lopulla. Jo näinkin lyhyessä ajassa ehti saada hyvän käsityksen pelin perusmekaniikoista, tarinan sävystä sekä laajasta kartasta. Testihuoneessa hurisi yhteensä kaksitoista PlayStation 4 -konsolia, joten hiki tuli otsalle jo pelkästä istumisesta. Onneksi pelin tunnelma vei nopeasti mennessään.

Marvel’s Spider-Manin luonut Insomniac Games on tunnettu toiminnantäyteisistä peleistään. Ratchet & Clank ja Sunset Overdrive olivat hyviä alkusoittoja studion toistaiseksi kunnianhimoisimmalle hankkeelle. Paineet ovat olleet varmasti suuret, sillä jokaisella fanilla on oma käsityksensä Peter Parkerista ja Hämähäkkimiehestä.

Insomniac Games on kuitenkin onnistunut urakassaan.

Mies eikä poika enää

Yksinoikeudella PlayStation 4:llä julkaistavan Spider-Man -pelin Peter Parker (ääninäyttelijänä Yuri Lowenthal) on kaukana nykyisin elokuvissa seikkailevasta ja Tom Hollandin tulkitsemasta MCU-hahmosta. Pelissä jo 23-vuotias Peter Parker on nimittäin rutinoitunut rikosten torjuja.

Supersankari on elämänsä vedossa – vyön alla on jo kahdeksan pitkää vuotta Hämähäkkimiehenä. Näin ollen Marvel’s Spider-Man ei kerro jälleen kerran tutun sankaritarinan alkua, vaan hyppää suoraan itse asiaan, mikä tuntuu suorastaan helpottavalta ratkaisulta niille, jotka jo Hämähäkkimiehensä tuntevat.

Marvel’s Spider-Manissa Peter Parker työskentelee nerokkaan tiedemiehen apulaisena laboratoriossa ja tasapainoilee rutiinilla työnsä ja supersankarin roolin välissä. Aikuisemman Parkerin elämä on täynnä oikean elämän ongelmia. Nämä rakentuvat napakaksi tarinaksi itse toiminnan ja tehtävien ympärille.

Peli esittelee myös jo sarjakuvista tutuksi tulleen Miles Moralesin (Ultimate Spider-Man) sekä Mary Jane Watsonin, joka ei tässä pelissä jää pelkän katsojan rooliin. Sivuhahmojen ympärille muodostuu hiljalleen tarina, jossa ystävyys ja uskollisuus joutuvat koetukselle. Peter Parker itse on myös ristiriitaisessa tilanteessa – tiellä kohti ymmärrystä siitä, että maailman voi pelastaa myös Hämähäkkimiehen asun ulkopuolella.

Turpiin tulee, mutta ainakin se on hauskaa

Peli painottaa vahvasti Spider-Manin kokemusta ja taitoja. Kyvyiltään huippuunsa viritetty sankari ei ole intoileva teini, vaan vakavasti otettava tekijä, jonka nähdessään rikolliset ryhdistäytyvät, oikovat kauluksiaan ja pistävät parastaan. Tämä tuntuu myös Marvel’s Spider-Manin vaikeustasossa, joka on säädettävissä.

Valitsemani keskitaso pisti heti alussa taitoni testiin.

Nyt ei nynnyillä! Vastustajilla on aseita, sinkoja, kranaatteja ja erilaisia etälamauttimia. Osa konnista on niin isoja, että yksi perille mennyt isku imee Spider-Manin elinjanan minimiin. Vaikka alussa peli opastaa hyvin, kuinka kombot rakentuvat, on henki vähällä lähteä useaan otteeseen. Onnistuneet liikeyhdistelmät kasvattavat fokusta, jolla pelaaja voi kasvattaa Hämiksen huvennutta elinjanaa. Vaihtoehtoisesti fokusta voi käyttää erikoisliikkeisiin.

Hämähäkkimies omaksuu uusia liikkeitä koko ajan pelin edetessä. Erilaiset seitti-iskut sekä hieman myöhemmin saatavan Spider-Dronen ominaisuudet tekevät Hämiksestä tehokkaan sankarin tavalla, joka ilahduttaa aidosti.

Taisteluissa on kekseliäisyyttä. Pelaaja pystyy sinkoamaan seitin avulla ympäristöstä erilaisia esineitä vastustajien päälle sekä liikkumaan salamannopeasti paikasta toiseen. Tämä tekee taisteluista huomattavasti monipuolisempia. Tiukan paikan tullen avuksi tulevat myös puvun ominaisuudet. Erilaisia pukuja peli tarjoaa tasaiseen tahtiin. Jokaisella niistä on ainutlaatuisia kykyjä, joita voi kuitenkin muokata valikossa mielensä mukaan.

Vaativat vastustajat

Mainetta saaneella Spider-Manilla on luonnollisesti arvoisensa vastustajat. Jo ensimmäisen pelitunnin kohdalla vastaan saapastelee Wilson Fisk eli Kingpin. Vielä hatarasti haltuun otetut kombot joutuvat heti kovalle koetukselle. Hien valuessa hiusrajasta kuulokkeiden alle ehdin ihmetellä hetken verran, keitä kaikkia vastaan vielä tuleekaan, jos peli pistää jo alkumetreillä näin kovat piippuun.

Kuolen Fiskin kohdatessani kerran.

Sitten kuolen toisen kerran.

Vilkaisen ympärilleni. Joka puolella huonetta näkyy eteenpäin kurottautuneita pelaajia, jotka manaavat ja eläytyvät samaan pomotappeluun helteen unohtaen. En ole siis yksin. Marvel’s Spider-Manin vaikeustaso on kohdillaan ja asettaa haasteita. Kestää aikansa, ennen kuin ymmärrän kuinka tärkeää ajoitus ja varsinkin ilmassa tehtävät kombot oikeasti ovat fokuksen kasvattamiseksi ja hengissä pysymiseksi.

Jossakin toisen tunnin kohdalla taisteluista pystyy vihdoin nauttimaan kunnolla. Haparointi on poissa, ja useimmat liikkeet tulevat selkärangasta. Tietenkin peli heittää heti vastaan QTE -kohtauksen, joka sekoittaa pakkani täysin. Toiminta on täynnä iloa ja silti hyvin haastavaa – menossa on samanlaista intoa kuin kaupungin pilvenpiirtäjien välissä liidellessä.

Pilvenpiirtäjien välissä liitely on puhdasta nautintoa

Paikasta toiseen seitin avulla siirtyminen, web swinging, on luultavasti etukäteen puhutuin ja pelätyin asia mitä tulee uuteen Spider-Man-peliin. Spider-Manin perinteisin ja rakastetuin kyky on testissä heti pelin alettua. Ja se toimii, suorastaan ilahduttavalla tavalla!

Marvel’s Spider-Manissa New Yorkin kaupunki avautuu hienoina yksityiskohtina, pala palalta, samalla kun pelaaja suhailee kevyesti rakennuksesta toiseen. Itse liike on toteutettu hyvin yksinkertaisesti toista triggeriä painamalla – vapautus ja uudelleen kiinnittäytyminen tuntuvat jopa liian yksinkertaisilta. Hämis voi muuttaa liikkeensä suuntaa kesken heilautuksen, tehdä pieniä kierteitä vain huvin vuoksi ja syöksyä alas, spurtaten eteenpäin ja ottaakseen lisää vauhtia trikoidensa alle. Mitään erityisen hienoja temppuja slingailu ei sisällä, mutta ratkaisu tuntuu oikealta. Alla vilisee katunäkymä, samalla kun Hämis liitää vaivattomasti ja vauhdilla kohti seuraavaa tehtävää.

Kaikkinensa homma on koukuttavaa.

Huomasin valitsevani pidempiä reittejä matkallani kohti uusia seikkailuja ainoastaan nauttiakseni seittisinkoilun tuomasta ilosta. Hämähäkkimies pystyy myös luonnollisesti kiipeämään nopeasti ylös rakennusten sivuja ja tehdä komean loikan katolle päästäkseen. Katon läpi juokseminen ja toiselta puolen taas ilmaan heittäytyminen, seitin laukaisu seuraavaa taloa kohti ja heilautuksen tuntu – tätä pelaajat ovat odottaneet, eivätkä he tule pettymään!

Pala palalta kohti sankarin kohtaloa

Marvel’s Spider-Manin kulku koostuu pääasiallisesti kolmesta elementistä. Itse päätarinasta ja sivutehtävistä, taisteluista sekä pulmista. Erilaisia aivopähkinöitä ratkaistaan laboratoriossa, ja jokainen ratkaisu tuo lisää kokemuspisteitä tiettyyn kategoriaan.

Kategorioita on useampia, ja niihin kerrytetään pisteitä erilaisilla tehtävillä. Ympäri Manhattania on piilossa Parkerin reppuja, poliisiradio huutaa alati tapahtuvista rikoksista ja kuuluisat maamerkit vaativat valokuvaamista. Pisteitä kulutetaan kategoriasta riippuen parantelemaan asuja tai Parkerin ominaisuuksia sekä rakentamaan Spider-Droneen lisää temppuja. Näin peli pakottaa pelaajan suhailemaan ympäri pelialuetta tehokkaasti, mikä tuo vaihtelua suorittamiseen ja motivoi päätarinasta poikkeamiseen.

Ilahduttavasti pelistä paljastui Kööpenhaminassa myös hiiviskelyelementti.

Pelaaja pystyy eliminoimaan vastustajia hiljaa ja huomaamatta. Konnia napsitaan käyttämällä hyväksi ilmastointikanavia ja korkeita paikkoja, kuten teollisuushallien hyllyjä ja kattopalkkeja. Konnat voi vaikkapa napsia roikkumaan seitin varaan tai vaihtoehtoisesti Hämis voi hiipiä konnan ylle ja tehdä äänettömän iskun ilmasta käsin. Tämä tuo mielenkiintoisen lisäelementin peliin, joka alkuun tuntui lähinnä suoraviivaiselta toiminnalta. Taktisempi lähestymismistapa tuo kaivattua vaihtelua, ja on myös ratkaisuna hauska.

Marvel’s Spider-Man tuntuu kahden tunnin perusteella onnistuvan kahdessa päätehtävässään mainiosti. Sen keksinnöt, sujuvat (mutta haastavat) taistelut ja ilmojen halki liitely ovat yksinkertaisesti viihdyttävä tapa viettää aikaa. Toinen elementti eli itse tarina vetää puoleensa magneetin tavoin. Edes sivuhahmot eivät jää statisteiksi, vaan heillä on oma valtava vaikutuksensa Peter Parkerin tarinaan.

Marvel’s Spider-Man saapuu Suomessa kauppoihin 7.9.2018. Muropaketti arvostelee Insomniac Gamesin uutuuspelin syyskuun aikana.