Fat Princess (PS3)

01.09.2009 18:50 Miikka Lehtonen

Sonyn Fat Princess on saanut netissä aikaan jo melkoisen tunteiden palon. Pelaajat odottivat innolla, tuhdimmat amerikkalaisneidit meinasivat tikahtua donitseihinsa ja keskustelu kävi kuumana. Sitten peli julkaistiin.

Pelin ympärillä käyvä keskustelu ei suinkaan ole loppunut tähän, mutta sen suunta on vaihtunut. Tonnikeijujen huomio on siirtynyt johonkin sokerisempaan ja pelaajienkin äänensävy negatiivisempaan. Kaiken tämän kohun alla piilee kuitenkin hyvä peli.

Fat Princess on melko erikoinen tapaus. Otetaan ensin hillittömän söpöä, värikästä ja hurmaavaa sarjakuvagrafiikkaa, yhdistetään siihen hahmoluokkapohjaista deathmatchia keskiaikaisilla aseilla ja kuorrutetaan koko homma RTS-elementeillä ja huumorilla. Ei ihme, että peliä odotettiin niin innolla.

Toisin kuin perhepizza Yhdysvalloissa, Fat Princess ei ole yksinäisille. Vaikka pelistä löytyy yksinpelitila, kyseessä on vain sarja bottimatseja löyhällä juonella ryyditettynä. Näitä ei jaksa viittä minuuttia kauempaa erkkikään, sillä tekoäly ei jaksa paljon muuta kuin frägäillä keskikentällä prinsessojen kuihtuessa selleihinsä. Veri vetää verkkoon, jossa käy yllättäen selväksi, että tekoäly taisikin olla sangen realistinen.

So Cosmo says you’re fat…

Vaikka Fat Princessistä löytyy taustatarinaa ja selitystä joka lähtöön, sen voisi tiivistää näin: fantasia-aiheinen ja tiimipohjainen lipunryöstöpeli, jossa lippua voi lihottaa. Kentän päissä on kummankin tiimin linnakkeet, joiden vankityrmissä viruu vastapuolen prinsessa. Se, joka ensimmäiseksi pitää hallussaan kumpaakin metrikeijua tietyn ajan, voittaa.

Jotta vastustaja ei onnistuisi tavoitteessaan, pelaajien pitää muun resurssienkeruun ohessa ahtaa prinsessan kitaan loputonta kakkutulvaa ja näin kasvattaa tämän painoa tonnin paremmalle puolelle. Näin prinsessan kantoon tarvitaan yllättäen puoli joukkuetta miehiä ja puolustus helpottuu.

Nokkelimmat lukijat aavistivatkin jo ylläolevasta kappaleesta erään pelin ongelmista, sillä Fat Princess on todella tiimipohjainen peli. Toistelen tätä paljon, mutta ajatus on syytä sisäistää nyt: ilman tiukkaa tiimipeliä Fat Princessissä on mahdoton voittaa.

Kummallakin puolella on laaja valikoima erilaisia hahmoluokkia duunareista metsästäjiin, velhoihin ja pappeihin väliin jäädessä vielä tilaa useammalle hahmoluokalle. Jokaiselle on oma roolinsa, joka on tärkeä taistelukentällä voiton saavuttamiseksi. Ehkä tärkein on peruslantsari, jonka vastuulle jää pilkkoa halkoja ja louhia kiviä, joiden avulla rakennetaan kaikki mahdollinen. Sitä rakennettavaa meinaan riittää.

Taistelukentälle kohoavien linnoituslaitteiden ohella kaikkien hahmoluokkien spawn-paikkoina toimivia hattukoneita voi nimittäin parannella, mikä on jälleen elinehto voitolle. Esimerkiksi kakkostason velho voi vaihdella tuli- ja jääloitsujen välillä ja kakkostason metsämies voi halutessaan vaihtaa jouskarinsa mieletöntä aluevahinkoa tekevään mörssäriin.

Jos näitä torneja ei rakennella, jos linnoituksen ovia ei korjata, jos vihollisen muurille ei rakenneta piirityslaitteita, voittoa on turha odottaa. Ongelma lienee jo selvä: peli vaatii sen verran paljon tiukkaa koordinaatiota ja tiimityöskentelyä, ettei sitä kannata keskiverrolta Internet-spedeltä odottaa vielä vuosikausiin.

Ongelmaa pahentaa laitealusta. Siinä missä Xbox 360:n mukana toimitetaan kaikille ainakin huonotasoinen headset, PlayStation 3:n puolella puhuvat pelaajat ovat paljon harvinaisempia. Yleensä tämä on siunaus, mutta Fat Princessissä koordinointi on miltei mahdotonta, kun yksi pelaaja yrittää puhua ja muut eivät reagoi mitenkään.

Well I ain’t down with that

On harmi, että peli ei suju niin monilta pelaajilta, sillä Fat Princess on riemukas peli. Kontrollit ovat mukavan yksinkertaiset, tempo juuri kohdallaan ja toiminta hauskaa. Ei ole ihme, että niin monen veri vetää vain keskikentän hurmehippaan, sillä on hauska heilua vaikkapa pahana pappina imemässä vihollisten sieluja ja parantamassa omiaan, tai heittelemässä lantsarin repusta löytyviä tehopommeja suoraan keskelle vihollisen muodostelmia.

Veri virtaa, raajat irtoavat ja hymy on leveä. Arveluttavaa? Kenties. Hauskaa? You bet your ass. Peli yrittää tarjoilla verilöylyä monipuolisesti esimerkiksi prinsessattoman Team Deathmatchin muodossa, mutta sekään ei poista tiimipelivaatimusta, sillä kentille pitäisi rakentaa siltoja ja muuta mukavaa, joilla voisi tehokkaammin koukkailla vihollisen selustaan.

Peli itsessään on hyvin tasapainotettu ja jokaiselle hahmoluokalle löytyy käyttöä. Tasapaino on ehkä turhankin hyvää, sillä eräs pelin suurimmista ongelmista on se, että matseilla on tapana puuroutua 100 vuoden sodan uusintaotteluiksi. Prinsessa on älyttömän helppo kaapata takaisin tukikohtaan ja vaikea saada sieltä pois, joten kumpikaan joukkue ei oikein pääse etenemään mihinkään.

Fat Princess kaipaisikin pahasti jotain mekaniikkaa, jossa tietyn pisteen saavutettuaan toinen joukkue lähtisi kallistumaan kiihtyvällä vauhdilla kohti voittoa. Mikä tämä mekaniikka voisi olla, sitä en lähde pohtimaan. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä, sillä tyypillinen Fat Princess –matsi päättyy siihen, kun peliä hostaava pelaaja kyllästyy tunnin kohdalla ja sammuttaa pelinsä.

Baby got back

Valituksesta ja ininästä huolimatta Fat Princess vetää minua puoleensa kuin tuhti tyttö ghetossa. Pelin parissa on vierähtänyt useampikin ilta ja päivitykset ovat jo korjanneet aluksi peliä vaivanneet verkko-ongelmat. Pelaajia riittää ja hyvässä, headseteillä varustetussa kaveriporukassa onnettomia nyyppiä on hauska teurastaa.

On silti selvää, että kyseessä ei ole mikään koko PlayStation-kansan ykköshitti, mikä on harmi. Pelillä olisi nimittäin ollut potentiaalia nousta sellaiseksi. Kenties se vielä tekeekin niin, sillä kehitystiimi on jo nyt ilmoittanut ottaneensa pelaajien parannusehdotukset harkintaansa ja tarjoavansa pelin ongelmiin jonkinlaisia ratkaisuja. Millaisia ja koska, sitä emme vielä tiedä.

Jos kukkaron pohjalla polttaa 15 euroa ja suhtaudut persauksiin kuin Sir Mix-a-Lot (jonka tuotantoa muuten kuullaan vuoden kulttuuritekona pelin soundtrackilla), , Fat Princessistä irtoaa pienin varauksin sen verran hyvää viihdettä ja iloa, että peliin tykästyvät hymyilevät vielä joulunakin. Kehitystiimin asenne on myös kohdallaan, joten toivottavasti ominaisuuslista paisuu pullataikinan lailla jo lähtitulevaisuudessa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Toisin kuin oikeiden tuhtien prinsessojen kohdalla kannattaa myös mainostaa kavereille että näin kävi.

Tekijä: Titan Studios
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1-32
Pelin kotisivu: http://www.us.playstation.com/PS3/Games/Fat_Princess
Miikka Lehtonen

Lisää aiheesta

Fat Princess –ennakko (PS3)

Joku voisi helposti kuvitella, että klassiset verkkopelin kulmakivet, kuten deathmatch ja lipunryöstö ovat jo mennyttä historiaa. Pyh, nähty ja tehty tuhat kertaa, mitä niitä enää rassaamaan? Näinhän se toki helposti meneekin, jos kehitystiimillä ei ole mitään omaperäistä lisättävää genreen.

Sonyn tiimi kuitenkin osoittaa, että kun sotkuun lisää kaksi läskiä prinsessaa, hahmoluokat ja ämpärikaupalla verta, tuloksena voi olla eräs kesän ja koko vuoden riemukkaimmista PlayStation Network –peleistä.