Uusimmat

Galactic Civilizations (pc)

23.05.2003 00:00 Muropaketin toimitus

eDomen arvostelussa PC:n Galactic Civilizations

Tämän kevään piti olla avaruudenvalloituksen kulta-aikaa, kun pitkään työstetty Master of Orion III saapui lopultakin pelaajien ulottuville. Valmis peli kärsi kuitenkin lukuisista ongelmista ja oli monien mielestä suuri pettymys. Lajityypin ystävien toiveet ovat tämän jälkeen kohdistuneet Strategy Firstiin, joka on viime vuosien aikana kiihdyttänyt tuotantotahtiaan melkoisesti. Yksi yhtiön uutuuksista on Stardockin kehittämä Galactic Civilizations, joka on sisältönsä puolesta paljon velkaa Master of Orion -sarjalle.

Äärettömyyteen ja sen ylitse

Pelin alkudemon mukaan galaksissamme on vuosituhansien ajan liikuttu paikasta toiseen yksinomaan valtavien tähtiporttien avulla. Niinpä tyhjyyttä ovat hallinneet ne rodut, jotka ovat päässeet käsiksi näihin harvinaisiin rakennelmiin. Nyt tilanne on muuttunut ihmisten keksimän hyperajo-teknologian myötä. Avaruusmatkailua ei ole enää sidottu muutamiin, paikallaan jököttäviin portteihin, vaan galaksin tutkiminen on mahdollista ilman minkäänlaisia rajoituksia. Tämä johtaa sekasortoiseen kilpajuoksuun, kun kaikkein edistyneimmät rodut yrittävät varmistaa paikkansa tähtikartalla.

Pelaajan tehtävänä on astua ihmiskunnan johtajan saappaisiin ja pitää huolta siitä, etteivät Maan asukkaat jää avaruuden muukalaisten jalkoihin. Muilla roduilla galaksia ei siis pääse valloittamaan, mutta sen sijaan tarjolla on mahdollisuus valita edustamansa puolue sekä vaikuttaa omiin vahvuuksiinsa ja heikkouksiinsa yhdeksään eri osa-alueeseen jaettavien pisteiden avulla. Valinnoista riippuen ihmiset voivat olla mahtavia kauppiaita, aseiden voimaan luottavia öykkäreitä tai vakoilun ja diplomatian mestareita. Lisäksi galaksin kartta luodaan jokaista peliä varten uudelleen, joten lähtökohta on aina erilainen.

Alkuvalikoiden jälkeen tapahtumat etenevät tutun kaavan mukaisesti. Pelaajan on lähetettävä aluksia tutkimaan muita aurinkokuntia ja asutettava sopivimmat mahdollisimman nopeasti. Samaan aikaan planeettojen infrastruktuuria on kehitettävä erilaisia etuja antavien rakennusprojektien avulla eikä tieteellistä tutkimustakaan sovi unohtaa. Siihen on suunnattava huomattava osa koko imperiumin budjetista, jotta ihmiskunnan tekninen taso ei jää jälkeen muista roduista. Kaiken tämän lisäksi pelaajan on kiinnitettävä huomiota kauppayhteyksien luomiseen, arvokkaita materiaaleja tuottavien avaruusasemien rakentamiseen ja outojen ilmiöiden tutkimiseen.

Politiikkaa ja moraalikeskustelua

Suhteet galaksin muihin asukkaisiin hoidetaan helposti lähestyttävän diplomatian avulla. Käytännössä kyse on eräänlaisesta kaupankäynnistä, jossa osapuolet yrittävät päästä yhteisymmärrykseen teknologioiden, avaruusalusten ja rauhantarjousten välisestä vaihtosuhteesta. Neuvottelupöydällä olevien hyödykkeiden lisäksi lopputulokseen vaikuttavat myös rotujen diplomaattiset taidot, joten alaan erikoistuminen mahdollistaa erittäin kannattavien vaihtokauppojen tekemisen.

Toinen pelimaailman poliittiseen tilanteeseen vaikuttava tekijä on YK:ta muistuttava The United Planets, jossa jokaisella rodulla on käytettävissään tietty, voimasuhteista riippuva äänimäärä. Kokouksissaan järjestö käsittelee lakiesityksiä, jotka vaikuttavat kaikkien jäsenten elämään esimerkiksi sallittujen kauppareittien määrän muodossa. Istunnot ovat sen verran satunnaisia, että galaksin kehityksen kannalta UP:n merkitys on vähäinen. Se antaa kuitenkin tilaisuuden hauskaan poliittiseen kikkailuun, kun muilta roduilta voi ostaa näiden ääniä esimerkiksi viimeisimpien keksintöjen avulla.

Stardockin väki on siis osannut poimia peliinsä kaikki lajityypin oleelliset piirteet. Ne on kasattu tasapainoiseksi ja monipuoliseksi paketiksi, jonka pariin on erittäin helppo unohtua tuntikausiksi kerrallaan. Kovin omaperäiseksi peliä ei kuitenkaan voi kehua, sillä se luottaa lähes täysin vanhoihin, hyviksi havaittuihin elementteihin. Täysin uusia ideoita mukana on vain pari kappaletta.

Kunkin galaksia asuttavan valtakunnan vahvuudet ja heikkoudet on määritelty 20:n ominaisuuden avulla. Ne vaikuttavat mm. kaupankäynnin tehokkuuteen, kerättyjen verojen määrään, avaruusalusten suorituskykyyn, tuotantonopeuteen ja kansan tyytyväisyystasoon. Systeemin mielenkiintoisin piirre on imperiumien taipuvaisuus hyvyyteen tai pahuuteen. Pelaajan eteen heitetään satunnaisin väliajoin monivalintakysymyksiä, joihin annetut vastaukset määrittelevät ihmiskunnan moraalisen suuntautumisen. Pelin ääressä voi joutua pohtimaan esimerkiksi sitä, onko valmis uhraamaan miljoonia kansalaisia malmin etsimiseen hengenvaarallisista luolista. Idea on erinomainen, vaikka kysymysten tarjoama maailmakuva onkin hieman kieroutunut. Häikäilemättömyydestä on nimittäin aina hyötyä ja suoraselkäisyydestä joutuu poikkeuksetta maksamaan. Onneksi liikkuminen hyvä-paha -akselilla vaikuttaa myös rotujenvälisiin suhteisiin.

Inhimillisyyttä etsimässä

Toinen pelin omalaatuinen piirre on Metaverseksi ristitty kokonaisuus, joka mahdollistaa kanssakäymisen muiden pelaajien kanssa. Kyseessä ei ole varsinainen moninpeli, vaan eräänlainen nettiyhteisö, johon pääsee osalliseksi lähettämällä palvelimelle pisteensä ja muut tietonsa loppuun saakka viedyistä yksinpeleistä. Niiden avulla Metaverseen rakennetaan omaa valtakuntaa, jonka avulla suoritustaan voi verrata muiden pelaajien vastaaviin. Lisäksi palvelimelle kerätään tietokantaa jokaisen osanottajan pelityylistä. Tavoitteena on kerätä riittävästi dataa, jotta Metaversestä voi hakea itselleen uusia, aitoja ihmispelaajia muistuttavia tekoälyvastustajia. Testijakson aikana projekti oli vielä sen verran keskeneräinen, ettei sen toimivuudesta tai toimimattomuudesta voinut muodostaa selkeää käsitystä.

Inhimillistä pelityyliä mukailevien rutiinien hakeminen netistä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa pakollista tai tarpeellista. Pelin oma tekoäly nimittäin hoitaa tehtävänsä varsin mallikkaasti. Jokainen rotu lähestyy avaruudenvalloitusta omalla tyylillään eikä mikään taho yleensä sorru käyttämään liian aggressiivista tai passiivista strategiaa. Lisäksi tietokone näyttää pelaavan samoilla säännöillä kuin pelaajakin eli vaikeustason nostaminen ei johda ainakaan kovin selkeisiin alkutilanteen muutoksiin.

Pelin tekniikkapuoli yskähtelee jonkin verran. Sen käyttöliittymä sisältää monia melko epäloogisia yksityiskohtia, joihin tottuminen vaatii oman aikansa. Lisäksi oletusarvoinen pelinäkymä tarjoaa pelaajalle niukasti informaatiota, joten valtakunnan hallitseminen vaatii runsaasti naksuttelua ja eri ikkunoiden selaamista. Myöskään grafiikka ei anna aihetta riemunkiljahduksiin, sillä vastaavaa jälkeä saatiin aikaiseksi jo kymmenen vuotta sitten.

Kömpelö tekninen toteutus ei kuitenkaan estä tulokasta olemasta onnistunut kokonaisuus. Se luottaa lajityyppinsä tärkeimpiin peruselementteihin ja sekoittaa niitä keskenään juuri sopivassa suhteessa. Tarjolla on niin galaksin kartoitusta, uusien aurinkokuntien asuttamista, tieteellistä tutkimusta, sotimista, kaupankäyntiä kuin diplomatiaakin. Mikään peliteollisuuden virstanpylväs Galactic Civilizations ei ole, mutta addiktiivista avaruudenvalloitusta kaipaaville se on pakko-ostos.

-Mikko Karvonen

Muropaketin uusimmat