Uusimmat

Gladius (PS2)

16.12.2003 00:00 Muropaketin toimitus

eDomen arvostelussa Playstation 2:n Gladius

Vuosituhannen vaihteessa Lucasartsin pelituotanto näytti olevan niin lamassa, että sen toipuminen vaikutti epätodennäköiseltä. Yhtiö oli vajonnut tuottamaan lähes yksinomaan Star Wars –pelejä, joiden laatu oli parhaimmillaankin vain keskinkertainen. Kuluvana vuonna mainetta on paikattu Knights of the Old Republicin ja Star Wars Galaxiesin avulla. Lucasartsin tuorein julkaisu on kaikille nykykonsoleille juuri ilmestynyt Gladius, joka antaa niin ikään uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Morituri te salutant

Pelin tapahtumat sijoittuvat kahden hyvin erilaisen kulttuurin hallitsemaan fantasiamaailmaan, johon on haettu vaikutteita Euroopan historiasta. Pohjoisia erämaita asuttavat barbaariset germaanit ja etelässä kukoistaa melkoisesti Roomaa muistuttava imperiumi. Molempia valtakuntia on vahvistettu kiitettävän monipuolisilla mytologioilla, jotka yhdistelevät omasta maailmastamme tuttuja legendoja erilaisiin fantasiaelementteihin. Monet mukaan ujutetut yksityiskohdat eivät vaikuta pelin juonenkäänteisiin mitenkään, vaan niiden tarkoitus on yksinomaan tuoda tapahtumapaikkoihin lisää syvyyttä.

Tarinansa puolesta tulokas on varsin perinteinen eeppinen sankarikertomus. Seikkailun alkaessa pelaajan on valittava alter egokseen joko isänsä jalanjäljillä gladiaattoriksi pyrkivä Valens tai barbaarikuninkaan tytär Ursula, joka hallitsee asetaitojen lisäksi salaperäisiä maagisia voimia. Sankarikokelaat lähtevät liikkeelle eri puolilta maailmaa ja kulkevat kumpikin omiin suuntiinsa. Pelin edetessä molemmat joutuvat kuitenkin samaan tilanteeseen: heidän on suoriuduttava haasteiden ja vihollisten täyttämästä matkasta estääkseen maailmaa joutumasta tuhoisaan sotaan.

Hitaasti aukeavan tarinan ympärille on kasattu taktisia taisteluita ja roolipelimäistä hahmonkehitystä yhdistelevä kokonaisuus. Sen pääosassa ovat molempien kansakuntien suosimat areenat, joilla ihmiset, myyttiset olennot ja eläimet ottavat mittaa toisistaan. Pelin sankarit kuuluvat pelaajan ohjaamaan gladiaattorikouluun, jonka jäsenet vaeltavat kaupungista toiseen osallistumassa turnajaisiin ja harjoittelemassa taistelutaitojaan. Suurin osa peliajasta kuluukin erilaisten aseellisten yhteenottojen parissa.

Voimamittarin monet muodot

Pelin taistelut on toteutettu hyvin suoraviivaisen vuoropohjaisen systeemin avulla. Konfliktin osanottajat toimivat aloitenopeuden ja edellisten toimintojensa määräämässä järjestyksessä. Omalla vuorollaan taistelijat voivat joko liikkua ja lyödä vieressään olevaa vihollista tai käyttää erikoiskykyjään. Joidenkin taitojen käyttäminen onnistuu automaattisesti, mutta useimpien hyökkäysten kohdalla ruudun alalaitaan ilmaantuu voimamittari, jota pelaajan on manipuloitava oikealla tavalla saadakseen tempun toimimaan. Systeemi vaihtelee erikoiskyvystä toiseen. Yksinkertaisimmillaan se vaatii tietyn napin painamista oikeaan aikaan, ja hankalimmillaan pitkien sarjojen naputtelua. Varsinkin nopeaan rämpytykseen perustuvien erikoisliikkeiden kohdalla ratkaisu tuntuu hieman järjettömältä, mutta käytännössä se antaa pelaajalle mahdollisuuden osallistua taisteluihin tavallista aktiivisemmin.

Ottelijoiden ominaisuuksien ja varusteiden lisäksi kohtaamisten kulkuun vaikuttavat mm. hyökkäyssuunta ja yleisön suosio. Viimeisintä mitataan yksinkertaisilla palkeilla, jotka nousevat ja laskevat taistelijoiden edesottamusten mukaan. Jokaisessa mittarissa on neljä kriittistä pistettä, joiden ylittyessä yleisön kannustus parantaa kyseisen joukkueen ominaisuuksia jonkin verran. Kaiken kaikkiaan taistelusysteemi onkin yksinkertaisista perusteistaan huolimatta mukavan monipuolinen ja palkitseva kokonaisuus. Sen ainoa todellinen heikkous on vihollisista kohtaamisten aikana kerrottavan informaation vähyys, joka vähentää pelin taktisuutta jonkin verran.

Roolipeleistä tuttuun tapaan jokaisesta kohtaamisesta irtoaa kokemuspisteitä, joiden karttuessa hahmot kehittyvät vähitellen tasolta toiselle. Jokaisen virstanpylvään kohdalla taistelijoiden ominaisuudet paranevat ja pelaaja saa käyttöönsä muutamia pisteitä, joilla kyseiselle soturille voi hankkia uusia erikoiskykyjä. Pelistä löytyy kolmisenkymmentä hahmoluokkaa, joista jokaisella on erilainen taitovalikoima. Osa kyvyistä on kaikkien sotureiden ulottuvilla, mutta mukaan on mahtunut myös kiitettävä määrä yhdelle hahmotyypille varattuja ominaisuuksia. Tämä antaa pelaajalle mukavasti mahdollisuuksia muokata taistelijapoppootaan oman mielensä mukaan.

Vaarana vain pitkästyminen

Taisteluiden lisäksi pelaajan on liikuttava kaupungista toiseen yksinkertaisella maailmankartalla, jossa matkaa häiritsevät harvakseltaan kohdattavat satunnaistaistelut. Matkustaminen on pelin muun tarjonnan kannalta jokseenkin turhaa touhua, joten se olisi voitu toteuttaa huomattavasti yksinkertaisemmin. Toisaalta kaupungista toiseen siirtyminen on tervetullut ominaisuus, sillä areenoiden ulkomuoto, yleisön suosikkitemput ja eri turnausten sisältö vaihtelevat paikasta riippuen.

Peliin on yritetty tuoda vaihtelua myös muutamilla sivutehtävillä ja erilaisilla taistelutyypeillä. Vastustajien eliminoimisen lisäksi ottelijat voivat kilpailla esimerkiksi tiettyjen paikkojen hallinnasta, joukkuetoteemin tuhoamisessa tai toisille aiheutetun vaurion määrässä. Kaikki mukaan mahtuneet vaihtoehdot ovat varsin onnistuneita, mutta ne eivät riitä kumoamaan pelityypin perusongelmaa: pohjimmiltaan samanlaisten taisteluiden tahkoaminen tunnista toiseen alkaa pidemmän päälle tuntua puisevalta. Gladiuksessa tämä kyllästymisen rajapyykki tulee onneksi vastaan suhteellisen myöhään.

Teknisesti peli on kaukana viime vuosien laadukkaimmista julkaisuista. Sen käyttöliittymä kangertelee yksinkertaisuudestaan huolimatta esimerkiksi kohteen valinnassa ja latausajat tiettyjen erikoiskykyjen kohdalla ovat hämmästyttävän pitkät. Grafiikkapuolella hahmot ja areenat on mallinnettu kohtuullisen hyvin, mutta pelin näyttävyyttä nakertaa huomattavasti kaikenlaisten korkeuserojen ja muiden yksityiskohtien puuttuminen taistelukentiltä.

Kaiken kaikkiaan Gladius on varsin tyypillinen, joskin keskimääräistä monipuolisempi, taktisia taisteluita ja roolipeli-elementtejä yhdistelevä julkaisu. Sen 10-15 minuutin mittaiset taistelut, jatkuva hahmonkehitys, oman soturipoppoon muokkaaminen ja erilaiset haasteet muodostavat addiktiivisen kokonaisuuden, jonka parissa aika kuluu hämmästyttävän nopeasti. Sama rataa kiertävä perusrutiini alkaa kuitenkin pidemmän päälle tuntua hieman puisevalta. Mikäli tämä ei pelota ja paketin perusidea kiinnostaa, Gladius on erinomainen valinta joulupyhien peliviihteeksi.

-Mikko Karvonen