Gray Matter (PC, Xbox 360)

14.12.2010 16:41 | Tero Lehtiniemi

Tekijä: Wizardbox
Julkaisija: dtp entertainment
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC 1,4 Ghz P4-prosessori tai vastaava, 1 Gt muistia , DirextX 9-yhteensopiva näytönohjain, Windows XP/Vista/7
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.gray-matter.de
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

 

Taikuus on aihepiiri, jota on pelimaailmassa hyödynnetty uskomattoman vähän. Taikureista puhuttaessa en siis tarkoita niitä hiippalakkisia kaapuveikkoja, jotka paiskovat tulipalloja ja muuttavat ihmisiä sammakoiksi, vaan David Copperfieldin kaltaisia silmänkääntäjiä.

Kun kuulin, että Gabriel Knight -pelisarjan äiti Jane Jensen on työstämässä aihepiirin ympärille uutta seikkailupeliä, olin luonnollisesti innoissani. Tosin rouvan ollessa kyseessä olisin varmasti riemuinnut, vaikka aihepiiri olisi ollut Harry Potter. Mutta kannattiko?

Gabriel Knight on allekirjoittaneelle aivan erityisen tärkeä pelisarja. Ykkösosa on selkeästi yksi parhaista koskaan tehdyistä point’n click-seikkailupeleistä, kakkososakin yksi ainoista onnistuneista ns. elokuvapeleistä. Vaikka kolmososa ei enää vakuuttanutkaan samalla tavalla, ei kahden ensimmäisen osan omaperäisyyteen ja tunnelmaan ole kovinkaan moni lajityypin edustaja kyennyt.

Jensenin pelit ovat aina pyörineet erilaisten myyttien ympärillä. Ensimmäisen Gabriel Knightin kantava teema oli voodoo, kakkososan ihmissudet ja kolmososan vampyyrit. Gray Matter lähtee astetta villimmälle linjalle, sillä taikuuden lisäksi sen toisena teemana on ihmisaivojen käyttämätön potentiaali.

Gray Matterin keskiossä on kaksi henkilöä: Samantha Everett on nuori, lupaava taikuri, David Styles taas kuuluisa neurobiologi. Kun erakkona tunnettu ja jopa pelätty herra Styles hakee apuria, Samantha eksyy tämän talolle, kuin kohtalon oikusta. Assistentiksi tuleva nainen joutuu kuitenkin ovella ”jonkin” pois raahaamaksi. Niinpä Samantha huomaakin olevansa Stylesin täysipäiväinen apuri, pelkän satunnaisen vierailijan sijasta.

Alun hanttihommien jälkeen Samantha huomaa, että Stylesin historia, toimet ja Oxfordin yliopistokaupunki kätkevät paljon salaisuuksia. Pian mikään ei ole sitä miltä näyttää. Samalla pitäisi tutkia Oxfordissa vaikuttavan mystisen taikurikerhon salaisuuksia.

Pelin ongelmanratkaisu pyörii hyvin pitkälle Samanthan taikatemppujen ympärillä. Neidolla on mukanaan kirja, josta sopivan paikan tullen täytyy valita oikea temppu, ja suorittaa se oikeaoppisesti. Itse taikatemppujen suorittaminen on melko yksinkertainen toimenpide jota ei varsinaisesti voi pitää edes puzzlena, vaan yleensä suurempi haaste on löytää sekä potentiaaliset esineet että tilanne tempun suorittamiseen.

Silmänkääntötemppuja

Peli on miljöönsä ja aihepiirinsä ansiosta melko hämmentävä yhdistelmä perinteistä college-huumoria, ovelaa ongelmanratkaisua ja kutkuttavaa mysteeriä. Tarinan edetessä Oxfordin kartalle ilmestyy yhä uusia alueita, ja paikasta toiseen pääsee siirtymään suhteellisen kätevästi, koska pääsääntöisesti kartan voi avata missä vain ja siirtyminen tapahtuu välittömästi.

Myös maailman tutkiminen on tehty suhteellisen vaivattomaksi. Uudelle alueelle vievää hotspottia klikattaessa seuraavaan ruutuun siirrytään lähes välittömästi, eikä pelaajan tarvitse esimerkiksi odottaa hahmon talsimista ruudun poikki.

Muutenkin käyttöliittymä sisältää hyviä oivalluksia, esimerkiksi kaikki ruudun hotspotit paljastavan näppäimen. Xbox 360:n käyttöjärjestelmän radiaalivalikko aiheuttaa aluksi hämmennystä, mutta pelin resoluution ja väripaletin synkkyyden vuoksi perinteinen ohjattava pointteri olisi melko hankala. Se mikä toimii puolen metrin päästä tietokoneen monitorilla, ei välttämättä toimi kahden metrin päässä sohvalta. Nytkin esimerkiksi kirjeitä lukiessa joutui välillä heristelemään silmiään, vaikka viimeisimmän lääkärintarkastuksen mukaan näössäni ei ole mitään vikaa.

Apuvälineiden ansiosta pelaaminen ei kuitenkaan missään vaiheessa muutu turhauttavaksi pikselijahdiksi, vaan ongelmanratkaisun haasteet piilevät muualla. Vaikka Gabriel Knight -tasolle ei päästä, on peli pääsääntöisesti varsin haastava, ja ongelmat pistävät pelaajan aivonystyrät tiukoille.

Pelaajaa ei myöskään mitenkään pidetä kädestä kiinni, ja välillä juonen eteneminen vaatii hetken pähkäilyä. Yhden klikkauksen käyttöliittymä nimittäin vaatii sen, että pelaaja juttelee tai tekee muualla jotain, vaikka loogisesti tietäisi jo valmiiksi mitä pitää tehdä.

Käyttöliittymän ja hotspottien oikullisuuteen kuitenkin tottuu hyvin nopeasti, ja kaikki pienetkin napinan aiheet jäävät taakse, kun juoni pääsee kunnolla vauhtiin. Pelin tarinankerronta on uskomattoman tehokasta ja juonen paljastukset jaksavat lyödä ällikällä.

Vaikeuksien kautta voittoon

Gray Matter on syntynyt ja kasvanut melko onnettomien tähtien alla. Vuonna 2003 julkistettu projekti on vaihtanut sekä julkaisijaa että kehittäjää, ja useampaan otteeseen sen koko tulevaisuus on ollut vaakalaudalla.

Tämä olisi ollut suuri vääryys, sillä tämän tason työn valuminen hukkaan olisi suorastaan rikos. Jensen on tehnyt pelin esoteeristen aihepiirien ympärillä kunnioitettavan paljon taustatyötä, ja kokonaisuutena paketti on uskomattoman laadukas.

Seikkailupelien lajityyppi ei ole ihan sieltä suosituimmasta päästä, mutta kaiken mikä on pyhää nimessä toivon että Gray Matter saa ansaitsemansa menestyksen. Se on jännittävä, ajatuksellinen ja persoonallinen, jopa hauska seikkailupeli, jonka ainoat ongelmat tuntuvat liittyvän Xbox 360 -version käyttöliittymään.

Samalla se on seikkailupeliksi sopivan pitkä, ja tarinankerrontaa tehostavat vielä synkkä, suorastaan maalauksellinen taide ja persoonallisesti toteutetut välianimaatiot.

Gray Matter on ilman epäilystä pakkohankinta jokaiselle seikkailupelien ja Jane Jensenin ystäville. Vaikka lajityyppi ei muuten edes kiinnostaisi, tarjoaa pelin aihepiiri niin mahtavan kokemuksen, että siitä luulisi nauttivan jo pelkän tarinan ansiosta.

Vaikka pelaankin lähes kaikkia pelejä nykyään mieluiten konsolilla, Gray Matterin suhteen suosittelen kyllä kääntymään PC-version puoleen, mikäli se suinkaan on mahdollista. Tämä sanottuna, kauppaan mars ja silmänkääntötemppuja tekemään.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.

Lisää aiheesta

Fable III (PC, Xbox 360)

Last Window: The Secret of Cape West (DS)

Mass Effect 2: Lair of the Shadow Broker DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Two Worlds II (PC, Xbox 360)

Lue myös

Epic Mickey (Wii)

Gran Turismo 5 (PS3)

Harry Potter and the Deadly Hallows – Part 1 (PC, PS3, Xbox 360, Wii)

Splatterhouse (PS3, Xbox 360)

 

Keskustelu

Täydennyksenä arvosteluun ja julkaisupäivämäärään:

Näemmä peli julkaistaan meikäläisten markkinoille 25.2.2011, vaikka arvostelukappale tulikin oletettavasti Saksala-julkaisun johdosta jo vallan hyvissä ajoin.
Eli pukinkonttiin Gray Matteria ei vielä saa, mutta pistäkääs ennakkotilaukseen.
Ozcar, standalonenakin toimii.

jok

Olen itsekin odotellut tätä peliä, Gabriel Knight fani kun olen. Jensen on ehdottomasti yksi parhaita pelikäsikirjoittajia.

@4: ihan arvostelun lukemalla on vaikea ymmärtää miksi tämä olisi jotain muuta kuin standalone. Arvostelutekstissä ei ainakaan mitenkään anneta ymmärtää että peli olisi millään tavalla samaa jatkumoa Gabriel Knightien kanssa.

Todellakin, mielenkiinto heräsi. Onko tämä standalone-teos, vai onko Jensenin aiempien teosten tunteminen pakollista/edukasta?

@2 Aivan aivan. Eli julkaisu menee ensi vuoden puolelle. Noh, odotellaan… ehkäpä tuo Steamiinkin ilmestyy sitten lähempänä, tai johonkin muuhun digitaaliseen pelikauppaan.

Vaikka en mikään Point and Click pelien suurkuluttaja olekaan, voin omalta kohdaltanikin sanoa, että suurella mielenkiinnolla olen tätä peliä odotellut. Ja nyt, kuin pystymetsästä, eDomeen lävähti pelistä arvostelu ja vieläpä erittäin positiivinen sellainen. Mielenkiinto heräsi, että mistä ihmeestä pelin voi ostaa? Onko arvostelu tehty jostain arvostelukappaleesta ja peliä ei ole vielä virallisesti julkaistu vai miten pääsitte peliä pelaamaan. Ja jos vielä voitte vinkata mistä sitä saapi ostaa jos se on jo jossain kaupan.

Muropaketin uusimmat