Guitar Hero: Warriors of Rock (PS3, Wii, Xbox 360)
Tekijä: Neversoft
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Nintendo Wii, PlayStation 3, Xbox 360
Tulossa: PC
Pelaajia: 1-4 (sama kone, Internet)
Pelin kotisivu: http://www.guitarhero.com/
Miikka Lehtonen
Musiikkipelit ovat jo jokusen vuoden polkeneet paikallaan. Rock Band lisäsi mukaan soittimet, mutta sitten… lisää samaa aina vain epätoivoisemmilla biisivalinnoilla tuettuna. Eikö tämä ole jo nähty? Näin ehkä ajatteli myös Neversoft, sillä Guitar Hero: Warriors of Rock lähtee yllättäviin suuntiin. Saatana on noussut helvetistä ja vain rokkarit voivat pysäyttää hänet, mutta vain jos he rokkaavat aivan per… hel… kympillä. Oletko sinä yksi valituista?
Todellakin, enpä olisi ikinä uskonut, että Activisionin vastaus Rock Band 3:n haasteeseen olisi tarinatila Saatanan ja demoneiksi muuttuvien rokkarien välisestä taistelusta. Ideana on, että pelaaja kiertää rokkarista toiseen lunastaen näiden potentiaalin. Kaikilla olisi ainesta vaikka mihin, mutta jokin estää heitä: yksi on esimerkiksi huolissaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, eikä uskalla näin rokata täysillä.
Tie todelliseen rokkiin aukeaa kun pelaaja soittaa kunkin artistin biisilistan läpi keräten jonkinlaisia piikitettyjä kaulapantoja tähtien sijaan. Siinä missä aiemmin biisistä saattoi saada maksimissaan viisi tähteä, nyt kauluksia voi saada vaikka miten monta.
Jokaisella pelin rokkarilla on oma erikoissääntönsä, jonka alaisuudessa hänen biisinsä vedetään läpi. Alun Johnny Napalm – se piikkilettinen punkkari, joka pelkää liikaa, mitä muut hänestä ajattelevat – kerää komboa paljon muita herkemmin ja jos pelaaja soittaa tiettyjä osioita biisistä läpi kombo tarpeeksi korkealla, tilille napsahtaa pari ylimääräistä piikkikauluria.
Kun kaulureita on tarpeeksi, Johnny muuttuu aivan X-Menin Painajaisen näköiseksi demoniksi, joka teleporttailee pitkin lavaa ja soittaa sitten Ramonesin version Spidermanin tunnarista. Tämän jälkeen Johnny on valmis liittymään sotaan Saatanaa vastaan ja miksipä ei olisi? Ei se ura enää tuosta ylöspäin pääse.
Rush alastoman, punaisen miehen selässä
Siinä siis Guitar Hero: Warriors of Rockin yksinpelin kantava teema. Saatana-jahti on ihan mukavaa ajanvietettä ja tuo ainakin jotain uutta siihen iänikuiseen biisilistan läpikahlaamiseen, mikä on muodostanut bändipelien yksinpelin selkärangan jo vuosien ajan. Mukaan mahtuu myös yksi oikeasti hieno hetki, kun pelaaja pistetään soittamaan koko Rushin 2112-teos läpi eeppisen, bändin jäsenten kertoman tarinan tahtiin. Lisää tätä!
Mutta eihän näitä pelejä yksinään ole tarkoitus pelata, vaan kaverien kanssa. Moninpelin puolella meno on kovin samanlaista kuin aiemminkin ja juuri tällä osa-alueella pelin ja Rock Band 3:n välinen filosofinen ero paistaa. Rock Band 3 lisää erilaisia mahdollisuuksia ja uuden soittimen, Guitar Hero keskittyy puskemaan kajareista kunnon hevimusiikkia. Kehitystiimi tuntuu nimittäin muistaneen, missä pelin juuret ovat, sillä meno on selvästi aiempaa raskaampaa.
Ja tiedättekö mitä? Ei siinä ole mitään vikaa. Pelailimme testiryhmän kanssa Guitar Heroa ihan tyytyväisinä ja hauskaa pitäen. Biisilistasta löytyi biisejä jokaisen makuun, joskin on selvästi huomattavissa, että ne genren aivan kultaisimmat klassikot on jo käytetty. Mutta… vaikka Avenged Sevenfoldin ”Bat Country” ei välttämättä löydy Hall of Famen seinältä, mutta kyllä sitä on hauska soittaa tai laulaa.
Yhdestä asiasta nostan kuitenkin keskisormea pelin kehitystiimille, sillä en ole ikinä nähnyt peliä, jossa äänilaitteiden viiveen kalibrointi olisi tehty näin vaikeaksi. TV-viive vielä onnistuu, mutta ääni… Peli ohjeistaa säätämään ristiohjaimen avulla piipityksen ruudulla näkyvien nuottien tahtiin, mutta piipitystä kuului surround-laitteistolla varustetussa testikoneessamme vain satunnaisesti. Kotona uudelleen testatessa piipitys kyllä kuului, mutta ongelmat eivät loppuneet: kun kalibroinnin saa vihdoin kohdalleen, peli unohtaa sen sattumanvaraisesti biisien välillä ja koko rupeama on taas edessä. No eipä silti, kyllä oikeilla rokkareillakin menee soundcheckiin aikaa…
Kokonaisuutena Guitar Hero 6 yllättää sekä iloisesti että negatiivisesti. Uusi uratila on oikeasti hauska ja kiinnostava uudistus, jonka parissa vierähtää iloisesti pari iltaa. Guitar Hero 5:stä tutut haasteet tuovat peliin myös lisää kestoa ja biisilista on ainakin minun mielestäni ihan jees. Hitto, mikä tahansa peli, jossa on näin paljon Rushia, on jees minun kirjoissani.
Mutta… kun savu hälventyy ja Saatana on rokattu suohon, ainakin minun mielessäni päällimmäinen kysymys oli, oliko tässä todellakin kaikki. Tämäkö on se ase, jolla Activision yrittää vastata Rock Band 3:n tulitukseen? Toisaalta ehkä tiimi on valinnut tiensä: antaa Rock Band 3:n pitää moninpeli, me tarjoamme tautisen vaikeaa kitaravingutusta sitä haluaville… ainakin jos nämä eivät halua käyttää oikeaa kitaraa.
No, oli miten oli: Rock Band 3 ei ole vielä täällä ja ainakin siihen saakka Guitar Hero: Warriors of Rock tarjoaa hauskaa ja toimivaa musisiointia niin yksinäisille kitaranvinguttajille kuin innokkaille amatööribändeillekin.
Lue myös
King’s Bounty: Armored Princess (PC)
Making History II: The War of the World (PC)
