HomeWorld 2 (PC)
Vuonna 1999 Sierra julkaisi pelin, joka mullisti pelaajien käsityksen kolmannen ulottuvuuden hyödyntämisestä strategiapeleissä. Kyseessä oli tietysti avaruuteen sijoittuva HomeWorld, joka kertoi kotimaailmastaan karkotetuista Hiigaraneista, jotka pelaajan avulla pääsivät palaamaan takaisin kotiin. Alkuperäistä HomeWorldiä seurasi vielä Cataclysmiksi nimetty lisälevy, joka toi kuvioihin muutamia uusia jippoja, muttei mitään maailmaa mullistavaa. Lisälevy oli kuitenkin kaikin puolin hyvä, ellei jopa loistava, joten odotukset vastikään kauppoihin saapuneen HomeWorld 2:n suhteen ovat olleet korkealla.
HomeWorld 2:lla on kaikki edeltäjiensä ominaispiirteet. Tallella ovat niin tyylikäs grafiikka ja hyvin kirjoitettu juoni kuin kaikkia kolmea ulottuvuutta hyödyntävä avaruus sekä kookkaat avaruusalus-armadat. Kakkososassa kaikesta on vain pyritty tekemään nätimpää ja paremmin toimivaa. Tarinakin pyörii edelleen Hiigaraneiden kodin ympärillä. Tällä kertaa kotiinsa palannutta heimoa uhkaavat sotaisat Vaygrit Sajuuk-Kharin johdolla. Vaygrit ovat valmiita nappaamaan Hiigaranien kodin itselleen, mutta pelaajan johdolla sorretut käyvät taisteluun pahaa vastaan. On jälleen aika rakentaa uusi emoalus, joka toimii pelaajan joukkojen tukikohtana tehtävästä toiseen.
Vaikka HomeWorld 2 eroaa ulkoisesti C&C: Generalsin ja Rise of Nationsin kaltaisista peleistä, näissä kaikissa on paljon yhteistä. Resurssien kerääminen, joukkojen rakentaminen ja päivittäminen, vastustajan tuhoaminen ja valikoiden selailu on tuttua puuhaa meille jokaiselle. Varsinaisia tukikohtia ei pelissä rakenneta, vaan kaikki rakentaminen tapahtuu emoaluksessa tai muissa isoissa risteilijöissä. Tässä Relicin uutuuspelissä resursseina toimivat asteroidit, joilta kerääjät hankkivat rahaa. Rahalla voi päivittää emoalusta (tai muita isoja risteilijöitä) erilaisilla lisämoduuleilla, joiden avulla pääsee käsiksi parempiin sotakoneisiin. Raha on tässäkin pelissä erittäin tärkeää, ilman sitä ei pelejä voiteta.
Kaikkein halvimmat alukset ovat pieniä ja nopeita, mutta hyökkäysteholtaan heikkoja. Isoissa laumoissa ne kuitenkin pystyvät tuhoamaan isommankin aluksen, kunhan pelaaja tietää mitä tekee. Isot taisteluristeilijät ovat puolestaan tehokkaita muita isoja koneita vastaan, mutta pikkualuksiin jytykanuunoilla on hankala osua. Isojen ja pienten alusten väliset heikkoudet ja vahvuudet ovat erittäin merkittäviä. Tämän takia on tärkeää, että ison aluksen mukana seurailee myös pienempiä koneita jättiä suojaamassa. Yksikkörajoitukset estävät tehokkaasti massalla jyräämisen mahdollisuuden, mikä on hyvä asia. Näin pelaaja joutuu kiinnittämään paljon huomiota siihen mitä yksiköitä rakentaa. Emoaluksellakin voi periaatteessa hyökätä tai muuten vaan liikkua, mutta käytännössä etenkään emoaluksella hyökkääminen ei ole kovin järkevää puuhaa.
Avaruudessa liikkuminen tuo peliin oman lisänsä, kun ”perinteisistä” strategiapeleistä tuttuun 2-ulotteiseen liikkumiseen lisätään vielä korkeusulottuvuus. Etenkin moninpeleissä korkeutta kannattaa hyödyntää, sillä ylimääräisen ulottuvuuden myötä hyökkäys-strategiat ja väijytykset saavat aivan uusia mahdollisuuksia. Alkuperäisessä HomeWorldissä tärkeässä osassa olleet muodostelmat ovat kakkososassa jääneet taka-alalle. Aluksien aggressiivisuuden lisäksi mukana on vain pari hassua muodostelmaa, joiden hyötykin jäi hieman kyseenalaiseksi. Isommista aluksista voi tuhota erikseen lisämoduleja tai vaikkapa moottorit. Ison aluksen taistelukyvyn lamaannuttamisen jälkeen onkin sitten helppo tuhota avuttomana avaruudessa lilluva jättiläisalus lopullisesti.
Yksinpelikampanja on viidentoista tehtävän mittainen ja sen parissa kuluu aikaa vajaat 20 tuntia. Kampanjan vaikeustaso on todella korkea, minkä takia lähes jokaisen tehtävän joutuu aloittamaan alusta ainakin kerran. Jo oman tukikohdan puolustaminen tekoälyn joukoilta on haastavaa, mutta siinä samassa pitäisi suorittaa erinäisiä tehtäviäkin. Yksinpelikampanjassa on siis vain yksi staattiseksi määrätty vaikeustaso, jonka haastavuudesta johtuen peliä ei voi suositella aloitteleville kotistrategeille. Yksi pelin mukavista piirteistä on se, miten oma laivasto seuraa pelaajaa kentästä toiseen. Kentän lopussa pelaajalla olleet joukot siirtyvät siis sellaisenaan seuraavaan tehtävään.
Tekoäly osaa siis panna pelaajan ahtaalle, mutta osaa se myös auttaa pelaajaa. Hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan omat joukot osaavat nimittäin automaattisesti hakeutua sellaisten alusten kimppuun, joita vastaan ne ovat parhaimmillaan. Kampanjan lisäksi HomeWorld 2:ssa päästään taistelemaan tietokonetta vastaan skirmish-moodissa, tai muita pelaajia vastaan maksimissaan kuuden pelaajan moninpelissä. Moninpelit ovat HomeWorldin perusmekaniikasta johtuen varsin hidastempoisia, mutta silti viihdyttäviä pelisessioita.
Pelin käyttöliittymä on melko suora kopio edeltäjästään, mutta parannuksia ja pikkuviilauksia on paljon. Pientä harjoittelua omien joukkojen kontrollointi kyllä vaatii, mutta ei kestä kauan kun hommat sujuvat rutiinilla. Grafiikkansa osalta peli on mykistävän kaunis. Kaikki on viilattu viimeistä piirtoa myöten näyttävän näköiseksi, eikä upeisiin taustoihin tunnu kyllästyvän koskaan. Isojen ja pienten alusten harmoniassa käydyt taistelut ovat myös näyttävää katsottavaa. Ulkoasunsa, kaikin puolin laadukkaan äänimaailman ja taisteluiden mahtipontisuuden vuoksi HomeWorld 2:a voi hyvinkin kutsua taideteokseksi tai jopa avaruusoopperaksi.
HomeWorld 2:ssa on kaikki kunnossa, mutta silti se ei nappaa pelaajaa mukaansa aivan niin hyvin kuin edeltäjänsä. Osasyynä tähän saattaa olla se, että uusia ideoita juurikaan ole. Paketista kuitenkin löytyy niin laadukasta ja mielenkiintoista pelattavaa, että rahat eivät missään tapauksessa mene hukkaan.
