Uusimmat

House of the Dead III (Xbox)

07.03.2003 00:00 Muropaketin toimitus

Suositus-ikäraja: 18

Erilaisia erikoisohjaimia hyödyntävät julkaisut ovat aina olleet mielenkiintoinen, mutta hyvin marginaalinen ilmiö pelimarkkinoilla. Viime vuosien aikana meille on tarjottu mm. tanssimattoja, tappelukehiä, onkivapoja ja ääniohjauksen mahdollistavia mikrofoneja. Autopeleihin tarkoitettujen rattien ja polkimien ohella alan todellinen klassikkotuote on kuitenkin valopyssy, joka tuli monille tutuksi jo 8-bittisen Nintendon aikoihin. Se on siitä lähtien pystynyt säilyttämään pienen, mutta vankan kannattajakuntansa, jota kosiskellaan vuosittain parilla erityyppisellä ammuskelupelillä. Tällä kertaa tarjolla on jatkoa Segan zombi-räiskintöjen sarjalle House of the Dead III:n muodossa.

Vanha valssi

Juonellisesti tulokas jatkaa edeltäjissään alkanutta tarinaa. Lähes katastrofaaliseksi muodostuneesta Curie-tapauksesta on kulunut nyt 20 vuotta. Erään tutkimuslaitoksen liepeillä alkaa liikkua huolestuttavan epäkuollutta väkeä ja edellisistä House of the Deadeista tuttu Thomas Rogan on kadonnut tutkiessaan tilannetta. Miehen perään lähtevät hänen pirtsakka tyttärensä Lisa ja vanha työkaverinsa Agent G. Parivaljakolla on edessään kuuden kentän mittainen zombien lahtausurakka, jonka varrella pelisarjaa seuranneet kohtaavat kasan tuttuja vihollisia ja törmäävät hieman yllättävään henkilöön.

Kolmannen kuolleiden talon tarina on kirjoitettu huomattavasti vakavammalla otteella kuin sarjan edellisten osien. Camp-asenteesta on luovuttu ja sen sijaan pelaaja yritetään viedä takautumien, äänimaailman ja entistä verisemmän grafiikan avulla keskelle todellista kauhuseikkailua. Päähenkilöt laukovat edelleen pahasti ontuvia puujalkavitsejä, mutta käyvät myös muutaman suhteellisen inhimilliseltä ja uskottavalta kuulostavan keskustelun. Lopputuloksena on sarjan edellisiä osia vakuuttavampi tarina, joka kuitenkin kärsii hieman ryppyotsaisuudestaan. Verisillä zombeilla mässäilevää seikkailua on nimittäin vaikea ottaa vakavasti, joten vanha kieli poskessa -asenne sopi siihen paljon paremmin.

Tuoreita zombeja

Segan mukaan tulokkaan tärkeimpiin uudistuksiin kuuluu mahdollisuus valita itse, mihin suuntaan kussakin tilanteessa haluaa lähteä. Käytännössä kyse on kuitenkin vain markkinointiosaston keksimästä sanahelinästä, sillä suurin osa kentistä on joka tapauksessa käytävä lävitse. Järjestyksen valitseminen vaikuttaa hahmojen reittiin ja vastaan tuleviin vihollisiin jonkin verran, mutta muutaman pelikerran jälkeen käy selväksi, että todellista vaihtelua on tarjolla vain vähän.

Ratkaisu tuntuu epäonnistuneelta myös siinä mielessä, että sarjan edellisessä osassa eri reittien haarautuminen oli hoidettu paljon fiksummin. Seuraavan kohteen valitseminen parin-kolmen vaihtoehdon joukosta tuntuu paljon kankeammalta kuin onnistuneiden ja epäonnistuneiden pelastusyritysten mukaan muuttuvat tilanteet. Niinpä pelin palkitsevimpiin ominaisuuksiin kuuluukin se, että pelaamalla avattavien bonusten joukosta löytyy myös House of the Dead 2. Se tuo pakettiin huomattavasti enemmän uudelleenpeluuarvoa kuin muutama vaihtoehtoinen reitti tai pari tarjolla olevaa pelimoodia.

Pelillisistä uudistuksista kaikkein merkittävin on päähenkilöiden aseiden vaihtuminen pistooleista haulikoihin. Muutos tuntuu pieneltä, mutta se vaikuttaa pelikokemukseen melkoisesti. Käytettävissä oleva tulivoima on lisääntynyt huomattavasti, sillä yksi laukaus voi nyt vahingoittaa useampaa eri kohdetta. Toisaalta aseen panostaminen ei enää onnistu yhtä nopeasti kuin aikaisemmin, sillä aikaa kuluu aina ruudulla näkyvän latausliikkeen verran. Tämä pakottaa pelaajan miettimään hieman tarkemmin, miten laukaukset kannattaa käyttää. Vikkelästi liikkuvat viholliset ehtivät tehdä yllättävän paljon lyhyen lataustauon aikana.

Heikompia hirvittää

Kuten asiaan kuuluu, peli on ehdottomasti parhaimmillaan valopyssyn kanssa nautittuna. Tavallisella ohjaimella pelaaminen on kuitenkin toteutettu varsin hyvin, joten sekään ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Etenkin kahden pelaajan voimin zombien lahtaaminen on sen verran viihdyttävää puuhaa, että sitä voi harrastaa ilman erikoisvarusteitakin.

Graafisesti tulokas ei pysty vastaamaan sille asetettuihin odotuksiin. Rei’ille ammuttavat zombit ovat parhaimmillaan varsin vakuuttavan näköisiä, mutta muuten Segan väki on mennyt siitä, mistä aita on matalin. Etenkin kummallisen muotoinen sankaritar, neliömäinen taskulampun valokeila ja sorsaa muistuttavat raadonsyöjälinnut nakertavat pelin uskottavuutta huomattavasti. Toisaalta grafiikan gore-tasoa on nostettu parilla pykälällä. Oletusasetuksilla punainen veri roiskuu sen verran lennokkaasti, että heikkovatsaisimpien kannattaa varautua lieviin pahoinvointioireisiin. Tarvittaessa tilannetta voi helpottaa vähentämällä väkivaltaa ja muuttamalla roiskeet zombimaisen vihreiksi.

Yksittäisenä tekeleenä House of the Dead 3 ei olisi edes valopyssyfanien huomion arvoinen. Sen reitinvalintasysteemi on jäykkyydessään askel huonompaan suuntaan. Lisäksi paketin pelimoodivalikoima on selvästi entistä suppeampi, eikä päähenkilöiden haulikoitakaan voi pitää kovin kummoisena uudistuksena. Mukaan mahtunut uusioversio sarjan edellisestä osasta pelastaa kuitenkin paljon. Sen ansiosta peli on hankkimisen arvoinen julkaisu, mikäli hyllystä sattuu löytymään Xboxia ymmärtävä valopyssy.

-Mikko Karvonen