Uusimmat

Keepsake (pc)

30.06.2006 13:00 Miikka Lehtonen

Seikkailupelit ovat nykyään kuollut genre, turha sitä on kiistää. Aikoinaan pc:n myydyimpien pelien joukkoon kuuluneet aivovoimistelut tarkoittavat nykyään surkeita hiiviskelypelejä, mikäli ilmestyvät alunperinkään.

Umpisurkean Dreamfall: The Longest Journeyn jälkeen olin valmis kuoppaamaan koko genren, mutta toivon kipinä elää pienten julkaisijoiden kautta. Keepsake yllättää olemalla perinteinen point & click -seikkailupeli ja kaiken kukkuraksi vielä hyvä sellainen.

Keepsake on kuin aikuisten Harry Potter, mutta hyvällä tavalla. Peli alkaa keskeltä kuvankaunista metsää, jossa Lydia-tyttö päättää juuri pitkää matkaansa Dragonvalen magia-akatemiaan. Edessä olisi elinikäisen unelman toteuttaminen taikaopintojen parissa, mutta myös kauan odotettu jälleentapaaminen lapsuudenaikaisen ystävän kanssa.

Koulun porteilla odottaa kuitenkin ikävä yllätys, sillä kaveria sen enempää kuin muitakaan koulun opiskelijoita ei näy missään. Pikainen tutkimus paljastaa, että koko koulu on täysin autio. Mihin kaikki ovat kadonneet ja miksi?

Old school -seikkailu

Keepsake on old school -henkinen seikkailupeli parhaasta päästä. Pelistä ei löydy ainuttakaan hiiviskelyosiota, taistelukohtausta tai ”jännittävää” takaa-ajoa. Ohjauskin on toteutettu epämuodikkaasti hiirivetoisella käyttöliittymällä. Ja juuri siksi se iskikin niin kovaa kuin iski.

Peli hurmaa perinteisin seikkailupelin keinoin. Ongelmat ovat pääasiassa kiinnostavia ja käsikirjoitus vie mukanaan houkutellen tutkimaan ja penkomaan maailman saloja. Oikeastaan ainoa kauneusvirhe on, että saloja ei ole pengottavaksi kovin paljoa. Odotan ehkä liikoja, mutta tämäntyyppisessä, rauhalliseen tutkimiseen perustuvassa pelissä olisi kiva, jos luettavaa taustatarinaa olisi enemmän kuin pari hassua kylttiä ja vihkon sivua.

Myös keskustelut ovat linnan tyhjästä luonteesta melko vähäisiä. Lydia saa tosin heti pelin alkupuolella mukaansa kumppanin. Zak-niminen lohikäärme on oppilaiden kepposen seurauksena muutettu sudeksi ja vangittu kaappiin, josta pelastuttuaan susikäärme seuraa Lydiaa uskollisesti ja avustaa kiperimmissä kohdissa.

Zak toimii yleensä lievänä komedian lähteenä, mutta tarvittaessa myös hienovaraisesti tökkii juuttunutta pelaajaa oikeaan suuntaan. Mikäli Zakin neuvot eivät riitä, pelin vihjesysteemin avulla voi pyytää muutamaan kertaan vihjeitä ja tämän jälkeen pistää pelin ohittamaan koko ongelman. Systeemi pitää huolen siitä, ettei pelin pysäyttäviä tappo-ongelmia tule vastaan, mutta toisaalta kiusaus ohittaa kinkkiset kohdat nousee suureksi.

Seikkailupelien kirouksena pidettyjä, tympäiseviä tavaroiden yhdistelemiseen perustuvia ongelmia ei ole käytännössä lainkaan, vaan haasteet ovat loogisia ongelmia. Mukana on Hanoin tornia, matemaattisia suhdelukuja, palapelejä, kaavojen hahmotusta ja monia muita klassisia kikkoja hyödyntäviä ongelmia. Monissa tapauksissa suurin ongelma on mekaniikan hahmottaminen, jonka jälkeen itse ratkaisu on yleensä suhteellisen simppeli.

Eteeristä ylinäyttelyä

Koko komeuden kruunaa tyylikäs ulkoasu. Taustat ovat pääasiassa staattista, kaksiuloitteista taidetta, jonka päälle on liimattu erilaisia efektejä, kuten virtaavia jokia tai palavia nuotioita. Kaikki hahmot ovat kolmiuloitteisia ja yllättäen sulautuvat mainiosti graafiseen tyyliin.

Käyttöliittymä on yksinkertainen. Hiiren kursori muuttuu esineiden kohdalla joko suurennuslasiksi tai hammasrattaiksu, joiden avulla joko tutkitaan niitä lähempää tai käytetään niitä. Kamerakulmat ovat staattisia ja vaihtuvat, kun pelaaja liikkuu hiiren kursorin valaisemiin pisteisiin. Pelin pahimmat jumitukset syntyivät minulle juuri tästä, sillä muutamassa kohdassa en yksinkertaisesti huomannut pieniä alueita, joissa kamerakulma olisi vaihtunut ja näyttänyt muuten huomaamatta jääneitä reittejä.

Musiikkia pelistä ei juuri löydy, vaan linnan äänimaailma koostuu lintujen visertelyn ja tuulen huminan kaltaisesta taustaäänestä. Kokonaisvaikutelma on mukavan eteerinen ja ainakin itse uppouduin nopeasti pelin maailmaan. Tunnelmaa edesauttaa se, että pelissä ei voi kuolla, vaan paikkoja voi tutkia rauhassa ja omaan tahtiinsa.

Ainoa kauneusvirhe on kauniisti sanottuna vaihtelevan tasoinen ääninäyttely. Äänet on selvästi nauhoitettu innokkaiden amatöörinäyttelijöiden toimesta ja osa kööristä vetää homman överiksi. Varsinkin Lydia itse on kuin suoraan ylinäyttelyn suuresta opaskirjasta repäisty. Toisaalta, jos tämä on hinta, joka pitää maksaa siitä, että seikkailupelejä yleensäkään enää tehdään, kuuntelen mielelläni B-tason näyttelijöitä.

Kokonaisuutena Keepsake oli todella piristävä tapaus. Seikkailupelejä, saati sitten hyviä sellaisia, ei viime vuosina ole julkaistu ainakaan liikaa. On todella piristävää pelata seikkailupeliä, joka ei ole joko staattisten postikorttien katselua tai B-luokan Tomb Raider -hiiviskelyä, vaan sitä vanhaa kunnon hiiriseikkailua, jota varten itsekin aikanaan ensimmäisen pc:ni ostin. Mikäli seikkailupelit kiinnostavat, Keepsake tarjoaa ihanaa balsamia kirveleviin haavoihin. Jään odottamaan innolla tiimin seuraavaa peliä.

 

Tekijä: Wicked Studios
Julkaisija: Lighthouse Interactive
Testattu: pc
Saatavilla: pc
Laitevaatimukset: Windows XP, 1 Ghz prosessori, 256 Mt keskusmuistia, 1,4 Gt kovalevytilaa, 32 Mt DirectX 9.0 -yhteensopiva näytönohjain
Pelin kotisivu: http://wickedstudios.com/keepsake  

Muropaketin uusimmat