Knights of the Temple – Infernal Crusade (GC, pc, PS2, Xbox)
Vuosituhansien vaihtuminen ei ole aina sujunut rauhallisissa merkeissä. Edelliskerralla, keskiajalla, touhu oli veristä vielä pitkään jälkeenpäinkin. Tähän aikaan sijoittuu Knights of the Temple – Infernal Crusade, joka kertoo nuoren Paulin tarinan.
Tarinan puitteisiin kuuluvat yliluonnollisia kykyjä omaava kuvankaunis neito, jonka pahan poluille hairahtanut piispa sieppaa työvälineekseen, sekä pitkä linja vääräuskoisia, joiden mielipiteitä pitää muokata miekan ja kirveen avulla.
Starbreeze Studiosin kehittämä KTIC on kunnianhimoinen yritys. Grafiikka, ääninäytteleminen ja musiikki, väli- ja hahmoanimaatiot sekä esimerkiksi tarinan kuljetus ovat huippuluokkaa. Kentät ovat usein ilo silmälle ja esimerkiksi vastapuolen ritarit sulkakypärineen kerrassaan upeita. Kieltämättä realistisen näköistä miekkataistelua ei kannata kovin nuorille tai heikkohermoisille näyttää. Polvillaan hoipertelevan vastustajan lopettaminen niskaan survaistulla miekalla karmii aluksi myös omaa selkäpiitä.
Kontrollit ovat yksinkertaiset. Kahdella hyökkäysnapilla suoritetaan eri tyylisiä iskuja, ja näitä yhdistelemällä tehdään pidempiä liikesarjoja. Yksi nappi on varattu suojaukseen, ja yhdellä käytetään esimerkiksi ovia tai kytkimiä. Hahmon ulkopuolista kameraa voi liikuttaa hieman oikealla peukalosauvalla. Oikea liipaisin on varattu ns. jumalallisille voimille, ja vasen liipaisin mahdollistaa erikoishyökkäykset. D-padin avulla valitaan neljän aseen eli jousen, miekan, kirveen ja nuijan välillä.
Tekoäly toimii hyvin. Viholliset kohdataan usein ryhmissä, ja silloin vastustaja osaa käyttää ylivoimaa hyödykseen: kone yrittää pussittaa pelaajan, jolloin olo on kuin kolmiteräisessä sirkkelissä. Heikommassa kunnossa olevat sotilaat vetäytyvät parempikuntoisten taakse antaen miesylivoimalle näin jatkoaikaa. Vihollisen jousimies pysyttelee taaempana pelaajan ulottumattomissa tukien sotilaita. Miinusta tekoäly saa, kun vihollista pääsee karkuun muutaman metrin. Tällöin vastapuoli jää helposti seisomaan paikalleen ja se on helppo tappaa yhdellä nuolella.
Pelattavuuden pitäisi siis olla kaikin puolin kohdallaan, mutta sitä se ei ole. Ensimmäiseksi asiaa hankaloittaa tekijöiden mukaan älykäs ja dynaaminen kamera, joka ei ole älykäs eikä ainakaan dynaaminen. Kamera jää helposti seinän, kulman tai jonkun muun esteen taa, kun sankarimme ottaa toisessa huoneessa selkäänsä. Dynaamisuus kamerassa tarkoittaa kai sitä, että kamerakulma vaihtuu todella ripeästi. Joskus tämä tapahtuu yhdessä ja samassa huoneessa tai käytävässä, aluksi selän takana, ja kahden askeleen kuluttua toisinpäin. Ikävä vain, että kamerakulmasta riippuu myös Paulin liikkuminen ja hyökkäyksen kohteen valinta. Usein ritarimme kouhottaa pitkin seiniä lyöden sitä vastustajaa, joka on selkeästi oman miekan tavoittamattomissa.
Muutamien kenttien suoranainen ahtaus ja ontuva kameran dynaamisuus aiheuttavat todella tuskaisia pelikokemuksia. Kun kamera vaihtaa paikkaa kesken neljän hengen taistelua, ja Paul lyö rikki kasan tynnyreitä vihulaisten sijaan, ovat hermot koetuksella. Vaikeustaso on vaihteleva. Alussa peli käy juoksukilpailusta, ja ilmeisesti tutoriaaliksi tarkoitettu ensimmäinen taso on naurettavan helppo jopa vasta-alkajalle. Toisen tason alussa vastus kovenee nopeasti.
Kokonaisuus on siis hämmentävä. Kameran toimimattomuus on varmasti huomattu myös teko- ja testausvaiheessa. Tästä kielii myös se, että Paul ei putoa korkealta tai kävele laiturilta alas: edessä on aina näkymätön seinä. Ja jos näkymätön seinä jotain estää, niin useimpien näkyvien seinien ja ovien läpi voi lyödä vastustajaa minkä jaksaa. Ärsyttävää on myös se, ettei avattavia ja kulissiovia erota toisistaan millään.
Ja jos pelin vaikeustaso onkin vaihteleva, vastustajien loputon määrä on vakio. Yhtä tasoa kohti teurastetaan varmasti kylällinen porukkaa. Koska tekoäly osaa myös suojata, taistelut ovat välillä puuduttavan pitkiä. Onneksi Paulin suhteet yläkertaan ovat kunnossa, ja hän osaa erilaisia rukouksia, joilla voi muun muassa parantaa omaa terveydentilaa, mikäli tilanne niin vaatii.
Pelin kannessa mainitaan myös Xbox Liven mahdollisuus: käytännössä peliä ei pelata online, vaan Liven avulla on mahdollista ladata itselleen survival- eli eloonjäämismoodi. Oikeasti juuri tämän tyyppinen peli voisi hiukan kehiteltynä olla mannaa Livessä – sädepyssyt nurkkaan ja kunnon aseistus käyttöön.
Knights of the Temple – Infernal Crusade on näyttävä peli kiinnostavasta aiheesta. Hyvä tarina ja kaunis toteutus olisivat ansainneet paremman pelattavuuden, joka jää nyt tyydyttävän tasolle surkean kameran takia.
