UUSIMMAT

Legend of Guardians: The Owls of Ga’Hoole (PS3, Wii, Xbox 360)

27.10.2010 15:00 | Juho Anttila

Tekijä: Krome Studios
Julkaisija: Warner Bros. Interactive Entertainment
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://legendoftheguardians.warnerbros.com/
Juho Anttila

 

Pöllöjä eeppisen fantasiatarinan sankareina? Liikkuuhan maailmalla lasten fantasiaa myös esimerkiksi soturikissoista, joten mikäpä ettei. Kun kirjasarja myy tarpeeksi oikeuttaakseen leffaversion, väännetään siitä toki myös peli.

Yleensä tällaiset esitellään tasohyppelyinä tai räiskintöinä. Lähdemateriaali asettaa kuitenkin omat vaatimuksensa. Legend of Guardians on jotain aivan muuta: arcade-tyylinen lentoseikkailu. Ei pöllömpi idea.

Taustalla oleva, mainion Zack Snyderin ohjaama leffa on sen verran jännä, ettei sitä suositella ihan perheen pienimmille. Pelikin on kielletty alle 12-vuotiailta. Lastenpelejä hurjempi meno asettaa tuotoksen vastakkain myös monien aidosti korkean profiilin pelijulkaisujen kanssa. Lisenssikiire iskee väistämättä kynsille, mutta ei se tee pöllöilystä välttämättä huonoa peliä.

Ilmojen valtiaat

Seikkailu alkaa valitsemalla hahmo neljästä mahdollisesta siivekkäästä. Yksi on nopea, toinen kestävä ja kolmas taas hyvä kompromissi. Suuria pelillisiä eroja on turha odottaa yhdenkään kohdalla. Tarina avautuu kertojanäänen pauhatessa tyylitellyn animaation taustalla. Juonen kehys on tuttu leffan nähneille, muutkin pääsevät kärryille, jos englannin kieli vain sujuu.

Pian päästäänkin hallitsemaan ilmatilaa. Lentotuntuma poikkeaa hieman nykyaikaisen hävittäjän vastaavasta. Pöllöltä puuttuu kunnollinen perätuuppari, paitsi ehkä hernekeittopäivinä, joten vauhtia on haettava syöksymällä maata kohti. Ensialkuun kaasukahvan käyttöön tottuneiden lento tyssää vähän väliä, mutta pian nokka tarttuu punaiseen langanpäähän ja taivas muuttuu pelaajan ikiomaksi valtakunnaksi. Liiteleminen on sujuessaan suorastaan mukavaa.

Graafinen toteutus lyö tässä vaiheessa kapuloita rattaisiin. Pelialueet ovat suhteellisen avoimia, mutta moottoria ei olla ehditty optimoida kunnolla. Tiukoissa paikoissa esiintyy liikaa satunnaista hidastumista ja tökkimistä. Syytä on turha etsiä liian yksityiskohtaisista maisemista, sillä maailma on rusehtavan harmaa ja tuhruinen. Pahimmillaan jopa ruma. Olisi mukava nähdä enemmän värejä, etenkin, kun esikuvana toimiva leffa loistaa nimenomaan visuaalisuudellaan.

Kynnet laulamaan

Noin kymmenen minuutin mittaiset tehtävät vaihtelevat tiedustelu- ja saattokeikoista täysimittaiseen sodankäyntiin. Lähes aina kuitenkin taistellaan kerta kerralta vaikeampia vihollisia vastaan.

Ohjukset ja konekiväärit puuttuvat aihepiirin vuoksi. Ilkeille siivekkäille tarjoillaan sen sijaan kynttä ja nokkaa. Lähitaistelun toteuttaminen vauhdikkaassa lentopelissä on ongelma, jota ei täysin saada korjattua. Järjestelmä pyörii automaattisen lukituksen ympärillä, eikä se ole aina pelkästään hyvä asia.

Taistelut seuraavat samaa kaavaa. Lukitusnappi pohjassa katse ohjautuu kohti lähintä vihollista. Jos etäisyys on oikea, tähtäin muuttuu punaiseksi, muuten on pakko liitää lähemmäs. Valittavana on muutamia erilaisia hyökkäyksiä, joita olisi tarkoitus ketjuttaa. Välillä mukana on siipimiehiä, joita saa käskyttää hyökkäämään kulloisenkin kohteensa kimppuun.

Toiminta käy pian turhan monotoniseksi. Kaava on aina sama, lukita, hyökkää, ketjuta ja etsi uusi kohde. Kaavaa rikotaan erikoisvihollisilla, jotka ovat immuuneja tietylle hyökkäykselle. Hereillä on syytä olla. Lukitus tuntuu myös kovin sattumanvaraiselta. Tilanteiden eläessä kohde vaihtelee villisti. Samalla katoaa suunta ja tunne hallinnasta. Pöllö syöksyy vain kohteesta toiseen sen sijaan, että pelaaja pääsisi itse luomaan hurjia hyökkäyskuvioita.

Joissakin tehtävissä päästään pommittamaan. Kentältä löytyy yksi tai useampia patoja täynnä hehkuvia hiiliä. Näitä voi poimia mukaansa ja heitellä kohti katapultteja ja muita kohteita. Kovin vaativasta suorituksesta ei ole kyse, riittää, että lentää tarpeeksi lähelle kohdetta ja painaa nappulaa ruudulla näkyvän vihjeen mukaisesti. Samalla menetelmällä väistellään myös liian lähelle päässeiden vihollisten hyökkäyksiä.

Taistelujärjestelmä on lopulta pettymys. Haaste on suuri, ilmassa käytävää lähitaistelua ei ole helppo toteuttaa sujuvasti. Ei siinä onnistu Legend of Guardianskaan. Pelin keskeisin sisältö jää samalla sen heikoimmaksi lenkiksi. Harmi.

Lyhyeksi jää lento

Tehtäviä löytyy reilusti yli kaksikymmentä, mutta kestoa kokemukselle ei silti kerry kovinkaan montaa tuntia. Uudelleenpeluuarvoa haetaan haasteilla. Kultamitali irtoaa vasta, kun suorittaa tehtävän tiettyjen tiukkojen rajojen sisällä. Rajoitus voi koskea esimerkiksi suoritusaikaa tai käytössä olevia elämiä. Jälkimmäinen ei tosin ole haaste eikä mikään, itse en menettänyt pelin aikana henkeäni kertaakaan.

Tarjolla on myös kourallinen bonustehtäviä jo selvitetyillä alueilla. Lisärit seuraavat aina samaa kaavaa. Alueelle on piilotettu muutama käärö, lisäksi taitojaan pääsee koettamaan muun muassa nopeuslennon, taistelemisen ja poikasten pelastamisen merkeissä. Itseään toistavista lisätehtävistä ei vain irtoa kovinkaan pitkäikäistä iloa, kuten ei myöskään kourallisesta erilaisia panssareita, joilla pöllönsä kykyjä saa hienosäätää.

Pelien c-divisioonassa, lapsille ja nuorille suunnattujen lisenssipelien joukossa Legend of Guardians pärjää silti kohtuullisesti.  Jos ei muuten, niin hieman poikkeavan lähestymistapansa ansiosta. Tämän kaltaisia lentelypelejä ei ole markkinoilla liikaa. Harmi, että siivet eivät kanna kuitenkaan ”ihan ok” -tason suoritusta korkeammalle.

 

Elokuva: Legenda suojelijoista

Peli perustuu Zack Snyderin ohjaamaan elokuvaan Legenda suojelijoista, joka pyörii tälläkin hetkellä teattereissa. Elokuvan kuvaus:

Soren unelmoi liittyvänsä jonain päivänä sankariensa joukkoon, mutta hänen isoveljensä Kludd ilkkuu ajatukselle; hän haluaa vain metsästää ja lentää ja varastaa isänsä huomion pikkuveljeltään. Mutta Kluddin mustasukkaisuudella on karmeat seuraukset − molemmat pikku pöllöt putoavat puunlatvakodistaan suoraan Puhdasrotuisten kynsiin. Nyt Sorenin on lähdettävä uhkarohkealle pakomatkalle muiden urheiden pöllönuorukaisten avustuksella. Yhdessä he liitävät yli meren ja halki sumujen etsiessään Suurta puuta, joka on legendaaristen Suojelijoiden koti. Suojelijat ovat Sorenin ainoa keino voittaa Puhdasrotuiset ja pelastaa pöllökuningaskunnat.

Lue myös

Alan Wake: The Writer DLC (Xbox 360)

Blade Kitten (PC, PS3, Xbox 360)

Comic Jumper (Xbox 360)

Dead Space: Ignition (PS3, Xbox 360)

Deathspank: Thongs of Virtue (PS3, Xbox 360)

Final Fantasy: The 4 Heroes of Light (DS)

Last Window: The Secret of Cape West (DS)

 

Muropaketin uusimmat