Lock’s Quest (DS)
Kontrolliensa puolesta Nintendon DS-käsikonsoli olisi mitä mainioin alusta erilaisille reaaliaikastrategioille. Ideaa vain on hyödynnetty alustalla harvoin. Oikeastaan ainoa mieleen tuleva, toiminut ja viihdyttävä esimerkki on vajaan vuoden takainen Final Fantasy XII -spinoff Revenant Wings.
Tätä pulaa on nyt omalta osaltaan helpottamassa 5th Cellin Lock’s Quest. Linnanrakennusta, reaaliaikastrategiaa ja kevyitä roolipelielementtejä yhdistelevä peli on paperilla vaikuttavan kuuloinen kokemus, mutta miten on todellisuuden laita?
Peli kertoo fantasiamaailmasta, jota piinaavat teatraalisesti nimensä Master of Agonyksi muuttaneen, seonneen mestari-insinöörin vallanhaaveet ja tämän kokoama massiivinen robottiarmeija. Maailman vapautuksen käsikassaraksi päätyy nuori, syrjäisessä rantakylässä asuva Lock-niminen pojankloppi, joka aloittaa henkilökohtaisen ajojahtinsa pääpahiksen kätyrien kaapatessa siskon.
Peli jakaantuu kuta kuinkin kolmeen vaiheeseen. Kaupungeissa vietettävien suvantovaiheiden aikana pelaaja voi jututtaa asukkaita ja saada lisää tietoa maailmasta. Varsinaiset taistelut jakautuvat rakennus- ja taisteluosioon. Rakennusvaiheessa pelaajalla on rajoitettu aika kasata käytössä olevista resursseista tykkien, ansojen ja muurien kokonaisuus, jolla kulloinkin kimppuun rynnivä kellopeliarmeija pysyisi aisoissa. Stylus-vetoinen rakentelu toimii mutkattomasti, palikoiden suunnan pyörittelyä myöten.
Asiaan!
Valmisteluajan loppuessa alkaa varsinainen toiminta. Perusidea on torjua rakennelmien kimppuun hyökkääviä robotteja tasapainottelemalla lähitaistelun, taktisten vetäytymisten ja puolustusrakennelmien korjaamisen välillä. Jokaisessa kentällä suoritettavassa toimenpiteessä, kuten seinän korjaamisessa on myös omat, pienet minipelinsä joilla toimenpiteitä saa nopeutettua.
Jotta homma ei menisi liian yksinkertaiseksi, on isossa osassa tehtäviä myös muita tavoitteita, kuten vankien pelastamista. Näistä tulisi tietenkin suoriutua yleisen rakennus/taisteluhärdellin ohella. Välillä meininkiä piristetään myös yksinkertaisella piiritystilalla, jossa pelaaja pääsee mäiskimään robotteja tykkitornin puikoissa.
Alun kädestä pitäen opetetuista perusteista päästään lopulta massiivisiin konflikteihin, joissa pelaajan ylläpidettävänä on massiivisia linnoituksia ja vastassa olevien robottien määrä satapäinen. Näissä tilanteissa hiki alkaa olla jo oikeasti hatussa, ja alun seesteinen, rauhallinen naksuttelufiilis kaunis muisto vain.
Tekniseltä toteutukseltaan peli on vahvaa perustasoa. Musiikki on miellyttävää ja grafiikka ajaa asiansa. Kontrolleiltaan peli on hyvin stylus-intensiivinen, DS:n näppäimiä ei käytetä juuri kuin kamerakontrolleihin ja valikoiden avaamiseen. Niinpä onkin hyvä, että kontrollit toimivat pääosin mutkattomasti. Ainoastaan isommissa taisteluissa ilmenee ongelmia, kun massiivisesta vihollislaumasta pitäisi valita juuri se oikea.
Myös moninpeli kuulostaa kiinnostavalta, vaikka sitä ei toisen pelikasetin puuttuessa voitukaan testata. Kaksinpeli joka tapauksessa yhdistää oman kellopelihyökkäyksen suunnittelun ja vastustajan hyökkäyksen torjumisen niin, että molemmat pelaajat sekä samanaikaisesti seuraavat hyökkäyksensä etenemistä että rakentavat ja korjaavat omaa puolustustaan vastustajan hyökkäyksen torjumiseksi.
Lock’s Quest on DS:n vajavaisen naksutteluvalikoiman valopilkku, joka osoittaa että vanhoista ideoistakin voidaan saada tuoreen oloinen ja toimiva kokemus. Fantasiatarina ei perinteisyydessään ole mitään ihmeellistä, mutta ajaa hektisen rakennuskarkeloinnin lomassa asiansa. Kannattaa kokeilla, mikäli aihe yhtään kiinnostaa. Kilpailijoita ei juuri ole.
Tekijä: 5th Cell
Julkaisija: Play THQ
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1-2
Kotisivu: http://www.locksquest.com
Tero Lehtiniemi
Lue myös
Harvest Moon: Island of Happiness (DS)
Kung Fu Panda (PS2, PS3, Wii, 360)
Prince of Persia: The Fallen King (DS)
Spider-Man: Web of Shadows (PC, PS2, PS3, Wii, 360)
Star Ocean: First Departure (PSP)
