Uusimmat

Mafia (PS2)

07.02.2004 00:00 Muropaketin toimitus

Monet muistavat varmasti PC-peli Mafian, jota kehuttiin monissa medioissa. Pelin menestys johti siihen, että konsolipelaajatkin alkoivat toivoa Mafian saapumista omalle suosikkialustalleen ja nyt PlayStation 2:n omistajien odotus on ohi. Vaikka peli ulkoisesti ja ideansa puolesta muistuttaakin Grand Theft Autoa, ei mistään GTA-kloonista voida Mafian yhteydessä puhua. Tämä pätee niin pelin sisältöön kuin laatuunkin. Pelin kääntäminen PC:ltä PS2:lle on nimittäin epäonnistunut.

Vaikka pelattavuus ja monet muut osa-alueet ovat kärsineet käännöksen yhteydessä, ei tämä tietenkään koske pelin tarinaa, joka onkin erinomainen. Tällä kertaa pelaaja omaksuu 1930-luvun Lost Heaven -kaupungissa asustavan taksikuski Thomas Angelon roolin, joka pian huomaa jättäneensä taksikuskin pestin ja työskentelevänsä paikallisen mafiapomo Don Salierin laskuun. Tarina avautuu todella hyvin tehtyjen välinäytösten myötä, jotka ovat upean näköisiä ja hyvin ääninäytelty.

Alamaailmassa elämä on tietysti rumaa ja pelaajan eteen tulevat tehtävät sen mukaisia. Kaasu pohjassa kaahaaminen, ihmisten tappaminen ja paikkojen räjäyttely muodostuu arkipäiväksi vajaat parikymmentä tuntia kestävän kampanjan aikana. Kampanja on hyvin suoraviivainen eli GTA-peleistä tuttua vapauden tunnetta ei pääse syntymään. Tällaisenaan peli tuntuu lähinnä hidastempoiselta elokuvalta, jossa hyvien juonen käänteiden väliin on upotettu B-luokan toimintakohtauksia.

Peli koostuu kahdesta osa-alueesta. On kaahailua ja räiskintää. Koska ollaan 1930-luvulla ovat autokin sen mukaisia. Ulkoisesti lähinnä laatikoita muistuttavat menopelit eivät ole mitään ralliautoja, vaan mailimittari nousee vain harvoin reilusti yli 60 mailin tunnissa. Pelaaja saa totutella myös siihen, että menopelit saattavat hyytyä pieneenkin ylämäkeen.

Koska kaupunki on laaja, johtaa tämä hidas autoilla kruisailu siihen, että pelaaminen on hyvin hidastempoista. Eteenkin alkuvaiheessa, kun ajotehtäviä on todella paljon, peli tuntuu todella tylsältä. Pelkkä staattinen kaahailu tai takaa-ajot eivät vain jaksa kiinnostaa, eteenkään kun ympäristöt ovat hyvin yksipuolisia ja tekstuurit ankeita. PC:llä nähdystä eläväisestä ja kauniista kaupungista ei PS2:lla ole jäljellä kuin häilyvä varjo.

Lost Heaven jakautuu GTA 3:n Liberty Cityn ja Vice Cityn tapaan muutamaan eri osaan, joiden välillä on lataustauko. Tämä – kuten myös muut lataustauot – kestää aivan liian pitkään. Koodia siivoamalla turhaa odotteluaikaa olisi varmasti saatu vähennettyä. Ruudunpäivitys on usein reilusti alle sen 24 kuvan, jonka ihmissilmä näkee yhtenä sulavana liikkuvana kuvana. Mitä enemmän ruudulla on tavaraa, sitä enemmän peli pätkii ja tämä luonnollisesti häiritsee pelaamista.

Kaiken lisäksi peliin on työstetty onneton poliisijärjestelmä. Pelaajaa voidaan kyllä sakottaa, josta ei ole juuri mitään haittaa, tai pahimmassa tapauksessa saattaa vankilaan, joka johtaa tehtävän epäonnistumiseen. Virkavalta lähtee perään useimmiten kolareita, ylinopeutta tai punaisia päin ajamista nähdessään. On kuitenkin outoa, että aina ystävälliset polizai-sedät eivät reagoi ihmisten yli kaahaavan mafiamiehen toimiin.

Kolmannesta persoonasta kuvatut räiskintäosuudet ovat sentään mukavia. Pelaajan käsiin saama aseistus on revitty suoraan gangsteri-elokuvista. Mukana on siis kaikkea aina pesäpallomailaa ja legendaarista Thompson-konepistoolia myöten. Vihollisten tekoälyssä on kuitenkin parantamisen varaa ja räiskintäosuudet nojaavat liikaa virheistään oppimiseen. Lähes poikkeuksetta on edettävä tappamalla pari vihollista kerrallaan, jonka jälkeen joku varmasti niittaa pelihahmon. Seuraavalla yrityksellä tiedetään tämän seuraavan pahiksen sijainti ja näin päästään jälleen vähän eteenpäin.

Myös kontrolleja olisi voitu hioa vielä lisää. PC:llä hyödynnetty näppis+hiiri-kombinaatio oli erinomainen, mutta PS2:n ohjaimella tähtäileminen on hivenen kankeaa ja eteenkin liikkeestä ampuminen on kovin hankalaa. Automaattitähtäys helpottaa sentään vähän, mutta ainahan tekoälyn apujen käyttö verottaa pelifiilistä. Ajaminen onnistuu puolestaan hyvin.

Kuten jo aiemmin tuli todettua, on Mafian PS2-käännöksessä tapahtunut paljon mokia, jotka johtavat siihen, että peliä ei yksinkertaisesti jaksa pelata. Eteenkin autoilla ajelun ponnettomuus, hidastempoisuus, tekniset ongelmat ja muut pikkuviat syövät pelikokemusta, eikä jäljelle jää juuri muuta kuin hyvin kirjoitettu juoni ja kohtuulliset räiskintäkohtaukset. Jos nämä riittävät ostopäätöksen perusteeksi niin ihan vapaasti vaan, mutta itse en tähän peliin rahojani käyttäisi.

— Mikko Matilainen