UUSIMMAT

Mario Kart – Double Dash!! (GC)

19.11.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

eDomen arvostelussa Gamecuben Mario Kart: Double Dash!!

Nintendolla on kautta aikojen ollut hämmästyttävä taito tehdä erinomaisia pelejä aiheesta kuin aiheesta. Sen jokaista uutta aluevaltausta ovat yleensä tähdittäneet yhtiön tutuimmat hahmot viiksekkäiden putkimiesveljesten johdolla. Yksi tällaisista projekteista on Super Nintendolla alkunsa saanut Mario Kart -sarja, joka on sittemmin nähty myös Nintendo 64:llä ja Game Boy Advancella. Nyt se on rantautunut Gamecubelle juuri kauppoihin ilmestyneen Mario Kart: Double Dash!!in muodossa.

Kaksin aina kaunihimpi

Edeltäjiensä tapaan tulokas tarjoilee vauhdikasta ja arcade-henkistä kart-autoilua. Sen tavalliset kilpailut ovat lyhyitä, keskimäärin parin-kolmen minuutin mittaisia koitoksia, joihin osallistuu kahdeksan ajoneuvoa. Voittoa ei ratkaista pelkästään ajamalla, vaan radan varrelle on ripoteltu kertakäyttöisiä esineitä sisältäviä laatikoita. Niihin törmäämällä kilpailijat saavat käyttöönsä mm. vastustajan häiritsemiseen sopivia kilpikonnankuoria ja banaaneja sekä ajokin nopeutta väliaikaisesti lisääviä sieniä. Vaikka erilaisia esineitä onkin tarjolla vain kourallinen, ne muuttavat suoraviivaiset kaahauskisat hektisiksi ja tapahtumarikkaiksi ajokarkeloiksi.

Vauhdikkaan perusideansa lisäksi Double Dashin tärkein koukku ovat kaksipaikkaiset kart-autot, joihin mahtuu kuljettajan lisäksi yksi takapenkkiläinen. Yksinpelissä jälkimmäisen toimenkuvaan kuuluu radalta löytyvien tavaroiden poimiminen ja käyttäminen. Koska ajokin kyydissä istuvien paikkoja voi tarvittaessa vaihtaa, pelaajalla on parhaimmillaan käytössään kaksi bonusesinettä. Tavallisten tavaroiden kohdalla tällä ei ole juurikaan merkitystä, mutta hahmokohtaisten erikoiskykyjen suhteen voi hyvällä ajoituksella ja taktikoinnilla vaikuttaa kisan kulkuun jonkin verran. Esimerkiksi Mario ja Luigi osaavat heitellä vastustajia häiritseviä tulipalloja ja Donkey Kongilla ja Diddy Kongilla on käytössään jättikokoisia banaaninkuoria.

Kaksipaikkaiset autot eivät kuitenkaan pääse täysin oikeuksiinsa yksinpelissä, vaan kaikkien niiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii kahden pelaajan yhteistyötä. Tällöin molemmat ohjaavat omaa hahmoaan ja takapiru saa käyttöönsä luisuhyökkäyksen, jonka avulla voi varastaa esineitä vieressä olevista ajoneuvoista. Tämä muuttaa pelisysteemiä vain hieman, mutta mahdollisuus yhteistyöhön lisää pelin viihdearvoa huomattavasti.

Hieman on köykäistä

Sisällöllisesti pelin selkärangan muodostavat sen neljä cup-kilpailua, jotka voi käydä lävitse kolmella eri vaikeustasolla. Niistä helpoin sopii lähinnä alkulämmittelyksi, mutta kaksi jälkimmäistä tarjoavat jo kohtuullisen vastuksen. Tästä on kiittäminen pelin mainiota tekoälyä, joka lähestyy kaikkia tilanteita samojen sääntöjen mukaan kuin pelaajakin. Muut kilpailijat eivät ole yliluonnollisen taitavia väistämään eteen sattuvia esineitä tai hyökkäämään juuri pahimmalla hetkellä. Pelintekijät eivät myöskään ole turvautuneet ikävään kuminauhaefektiin, vaan tietokone ajaa tilanteesta riippumatta samalla tavalla. Täysin puhtain paperein tekoäly ei kuitenkaan tehtävästään selviä, sillä muut kuskit tulevat jokaisessa kisassa maaliin suurin piirtein samassa järjestyksessä. Hieman tiukempi ote olisi tehnyt cup-koitoksista paljon mielenkiintoisempia.

Hieman lyhytjännitteisempää yksinpeliviihdettä kaipaaville paketista löytyy varsin perinteinen aika-ajo -moodi, jossa taitojaan voi mitellä joko kelloa tai muistikortille tallennettua haamuautoa vastaan. Sen lisäksi tarjolla on muutama erilainen moninpelivaihtoehto. Kavereistaan voi ottaa mittaa joko lähiverkossa, tavallisissa kilpa-ajoissa tai battle-moodissa. Jälkimmäisessä pyritään joko autoihin kiinnitettyjen ilmapallojen puhkomiseen, hohdoksi kutsutun esineen hallitsemiseen tai vastustajien räjäyttelemiseen Bob-ombien avulla. Kaikki kolme vaihtoehtoa perustuvat muiden pelaajien jahtaamiseen ja näiden kiusaamiseen sekä esineiden että tönimisen avulla. Vaikka tämä onkin erittäin hauskaa puuhaa, paketti tuntuu sisällöllisesti hieman köykäiseltä. Sen koko tarjonta on käyty lävitse parin illan aikana eikä avattavista bonuksistakaan löydy mitään erityisen mielenkiintoista.

Mielikuvitusta ratasuunnitteluun

Pelin ratasuunnittelu on mukavan kekseliästä. Ensimmäisessä cup-kisassa kenttien kummallisuudet rajoittuvat nopeasti liikkuvaan rantaviivaan ja kilpailijoiden ympärillä kieppuvaan vuoristorataan. Vaikeustason kasvaessa kilpailut siirtyvät yhä mielikuvituksellisimmille areenoille, kunnes ajamalla avattavassa cupissa päästään kaahaamaan mm. Bowserin linnassa ja sateenkaaritiellä. Niissä kisoja on maustettu vauhdikkailla hyppyreillä, pitkillä pudotuksilla ja valtavilla korkeuseroilla. Näitä olisi voitu hyödyntää muissakin radoissa hieman enemmän, mutta kentät eroavat joka tapauksessa toisistaan niin paljon, ettei niiden parissa pääse kyllästymään kovin nopeasti. Sama pätee myös muiden pelimoodien erikoisareenoihin, jotka on rakennettu mm. jättiläismäisen Gamecuben ja Luigi’s Mansionin ympärille.

Grafiikkapuolella kehitystiimi on pysytellyt uskollisena Nintendon perinteiselle tyylille. Pelin visuaalisen ilmeen parasta antia ovat erinomaisesti animoidut hahmot ja värikäs ulkoasu. Sen sijaan osa kentistä olisi kaivannut hieman yksityiskohtaisempaa toteutusta. Onneksi pelimoottorin piirtoetäisyys on sen verran hyvä, että pienet graafiset latteudet on helppo antaa anteeksi. Audiopuolella tarjontaa hallitsevat hilpeät ja kiihkeätempoisiin ajokarkeloihin erinomaisesti sopivat taustamusiikit. Niiden lisäksi kaiuttimista tulvii lähinnä Nintendo-hahmojen tuttuja ääniä, jotka on toteutettu tällä kertaa hieman laiskasti. Jokaiselle kuskikandidaatille on tarjolla vain muutama erilainen kommentti, joten ne alkavat toistaa itseään erittäin nopeasti.

Mario Kart: Double Dash!! on yksi niistä peleistä, jotka ovat parhaimmillaan melko pienissä erissä nautittuna. Sen perusidea on mainio ja kisat hauskoja eikä oppimiskynnystäkään ole hilattu turhan korkealle. Pidemmän päälle pelin tarjonta tuntuu kuitenkin loppuvan kesken. Kaikki cup-kisat on voitettu suhteellisen nopeasti ja moninpeliviihde alkaa muutaman tunnin jälkeen puuduttaa. Tämän ei kuitenkaan kannata antaa pelästyttää itseään, sillä lievästä köykäisyydestään huolimatta Double Dash!! on erinomainen ja parhaimmillaan erittäin hauska kaahailupeli.

-Mikko Karvonen

Muropaketin uusimmat