Mario Party 5 (GC)
eDomen arvostelussa Gamecuben Mario Party 5
Joulua edeltävät kuukaudet ovat perinteisesti olleet pelimarkkinoiden vilkkainta aikaa uusien julkaisuiden kannalta. Kauppoihin saapuu runsaasti pelejä, jotka keskittyvät mm. sotimiseen, rikollisten ampumiseen, huippuautoihin tai urheiluun. Näiden ”vakavasti otettavien” pakettien lisäksi uutuushyllyistä löytyy nykyään yhä enemmän myös hieman kevyempiä julkaisuja, jotka on tarkoitettu helposti lähestyttäväksi koko perheen viihteeksi. Yksi tämän joukon laadukkaimmista edustajista on juuri viidenteen osaansa edennyt Mario Party –sarja.
Tuuria ja rämpytystä
Edeltäjiensä tapaan tulokas on ennen kaikkea kokoelma minipelejä, joita on tällä kertaa mahtunut mukaan hieman yli 70 kappaletta. Valikoima on varsin monipuolinen. Helpoimmat vaihtoehdot ovat täysin tuuripohjaisia virityksiä, joissa esimerkiksi kiskotaan naruista ja toivotaan parasta. Tällaisia tapauksia mukana on kuitenkin vain muutama, ja suurin osa minipeleistä vaatii pelaajilta jonkin verran taitoa.
Näiden hieman haastavampien vaihtoehtojen perusideat vaihtelevat oikeasta ajoituksesta mahdollisimman nopeaan napinrämpytykseen. Näiden kahden ääripään välille mahtuu kiitettävän laaja valikoima erilaisia minipelejä, joissa samoja perusideoita toistetaan vain satunnaisesti. Haastavimmissa kentissä menestyminen vaatii sekä sorminäppäryyttä että hyviä hoksottimia, mutta suurin osa paketin sisällöstä on omaksuttavissa yhdellä harjoituskerralla. Yksinkertaisen luonteensa ja helpohkon vaikeustasonsa vuoksi tulokas ei toimikaan yksinpelinä erityisen hyvin, vaan sen vahvuudet piilevät muiden pelaajien haastamisessa.
Lautapeliä konsolilla
Tekemistä paketista irtoaa viiden eri pelimoodin verran. Niistä tärkein on lautapelin muotoon valettu Party Mode, jossa pelaajat kiertävät kenttää nopan määräämässä tahdissa keräten kolikoita ja metsästäen voittoon oikeuttavia tähtiä. Haitallisia tai hyödyllisiä tapahtumia sisältävien erikoisruutujen lisäksi touhuun tuovat vaihtelua jokaisen kierroksen jälkeen pelattavat minipelit, joissa menestyminen palkitaan kolikoilla. Lopputuloksena on hauska ja erittäin leppoisa pelimuoto, jonka parissa ei tarvitse juurikaan päätään vaivata.
Lautapeli-ideaa hyödynnetään myös yksinpeliä varten kehitetyssä tarinamoodissa, jossa pelaajan on puolustettava unia Bowserin ilkeiltä suunnitelmilta. Tällä kertaa tavoitteena ei ole tähtien kerääminen, vaan kaikkien kolikoiden ryöstäminen kolmelta mini-Bowserilta. Nopean yksinpeliviihteen lisäksi tarinan tärkeimpänä koukkuna toimivat sen avulla avattavat bonukset. Muissa pelimoodeissa pelaajat pääsevät leikkimään minipeleillä erilaisten kilpailujen muodossa, rakentamaan omia taistelurobottejaan ja harrastamaan muistipeliä muistuttavaa tähtikorttien metsästystä. Kaiken kaikkiaan mukaan on siis mahtunut runsaasti tekemistä, johon uppoaa tuntikaupalla aktiivista peliaikaa. Paketin elinikää rajoittaakin enemmän minipelien kiinnostavuus kuin tarjonnan loppuminen.
Mario Party 5 ei missään tapauksessa kuulu Gamecuben luovimpiin tai palkitsevimpiin julkaisuihin. Sitä ei kuitenkaan ole edes tarkoitettu sellaiseksi, vaan kyseessä on ennen kaikkea kevyt ja helposti lähestyttävä bile-peli, joka sopii lähes kaikille perheenjäsenille. Yksinpelinä simppeli napinrämpytys ja satunnaisuuteen perustuva pelimekaniikka eivät jaksa kiinnostaa muutamaa tuntia kauempaa, mutta useamman hengen voimalla touhu muuttuu huomattavasti mielekkäämmäksi. Hauskaa koko perheen viihdettä joulunajaksi etsiville tulokas onkin hyvä vaihtoehto kunnianhimoisempien julkaisujen joukossa.
