Mario Party 7 (GC)

Jälleen on tullut se aika vuodesta, kun Nintendon luottoputkimies Mario kerääntyy ystävineen ja tuttuineen kisailemaan Mario Partyn parissa. Tällä kertaa kekkereiden tekosyynä on sienikuningas Toadsworthin kustantama luksusristeily, jolle Mario ottaa kaikki ystävänsä mukaan. Matkasta jää yllättävästi pois koopakuningas Bowser, joka asiasta syvästi tuohtuneena päättää pistää matkaseurueen reissulle kapuloita rattaisiin.

Tuttuun tapaan uusin Mario Party lupaa kourallisen uudistuksia. Näistä tärkeimpinä yli 80 uutta, erittäin yksinkertaista minipeliä, ja jopa kahdeksan ihmispelaajan välinen moninpeli entisen neljän sijasta. Peli on suurimmilta osin tehty Mario Party 6:n viitoittamaa tietä pitkin, eikä pelisarjasta aikaisemmin innostumattomille isompia koukkuja tarjota edelleenkään. Kahdeksan pelaajan peli ei tarvitse kahdeksaa ohjainta, vaan tällöin jokaisella ohjaimella vuorottelee kaksi pelaajaa.

Uusimman Mario Partyn juoni on tekosyynä kuudelle eri kentälle levitetylle maailmanmatkateemaiselle kisailulle, jossa kahdesta kahdeksaan Mario-universumista tuttua hahmoa kisailee pelilaudalle sijoitetuista tähdistä. Tavanomaisen lautapelin mallin mukaan rakennetuilla kentillä on piilotettuja erikoisruutuja, kauppoja ja monia muita tilaisuuksia sekä ansaita, että tuhlata kaiken mittana käytettäviä kolikoita.

Oli karttana sitten tuulimyllykylä, gondolien täyttämä kaupunki tai pyramidimaailma, perusajatus ei muutu. Ensin pelaajat valitsevat suosikkinsa Mario-pelien tähtikaartista, johon kuuluu takuuvarman putkimieskaksikon lisäksi esimerkiksi Yoshi-dino ja prinsessa Peach. Pelaajat etenevät kentillä noppien osoittamien lukemien mukaan, ja etenemistä piristävät tielle jätettävät ansat, ja esimerkiksi sattumalta iskevät tornadot. Tavoitteena on aina kerätä ennalta määrätty määrä tähtiä, ja kisa näiden ostamiseen tarvittavasta rahasta on armoton.

Muilta pelaajilta voi anastaa rahaa ensisijaisesti erilaisissa minipeleissä. Pääosin nopeat ja muutamaa nappulaa vaativat yksinkertaiset minipelit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan sekä nuorempia pelaajia että hidastuneista reflekseistä kärsivää juhlakansaa armahtavia. Pelejä on riittävästi, mutta jostain käsittämättömästä syystä osa niistä vaatii pelin mukana seuraavan mikrofonin käyttöä. Puhetunnistus kyllä toimii suomalaisellakin ääntämyksellä asianmukaisesti, mutta pääsääntöisesti mikkipelien toteutus tuntuu lähinnä pelaajien kiusaamiselta. Kaikeksi onneksi mikrofonin saa kytkettyä pois päältä.

Mario Party 7 on aikaisempien osien tapaan peli, josta joko pitää, tai jota vihaa. Tiuha ilmestymistahti, tylsä yksinpeli ja hidastempoinen vauhti ovat pelisarjan perusvikoja, eikä Mario Party 6:sta pelanneille ole uusien lautojen ja pelien lisäksi juuri muuta uutta tarjolla. Jos tämä kuitenkin riittää, ja idea lämminhenkisestä lautapelikisailusta Mario-hengessä kiinnostaa, on Mario Party 7 sarjan paras vaihtoehto. Pelit ovat tarpeeksi yksinkertaisia, jotta ne vetoavat nuorempaan väkeen, mutta samalla niistä huokuu monin paikoin sen verran voimakasta nostalgiaa, että 8-bittisille Nintendo-klassikoille sydämensä menettäneille herää lämpimiä muistoja.

Tero Lehtiniemi