Mario Sports Mix (Wii)
Tekijä: Square Enix
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1, 2-4 samalla konsolilla, 2-4 verkossa
Pelin kotisivu: http://mariosportsmix.nintendo.com/
Arvostelija: Juho Anttila
Mario siellä, Mario täällä, nyt luistelee Mario liukkaalla jäällä. Jääkiekon merkeissä tietenkin, mutta ei siinä kaikki. Tuttu Nintendo-jengi syöksyy Wiille nimittäin jopa neljän pallopelin merkeissä. Kyllähän maailmaan aina yksi uusi Mario-peli mahtuu?
Minipelien luvatulla konsolilla ponteva putkimies on yleensä ollut edes jonkinlaisen laadun tae. Miten mahtaa käydä tällä kertaa, kun tarkoitus olisi tarjota urheiluhenkistä pelattavaa koko perheelle?
Pallopelipainotteinen kokonaisuus sisältää jo mainitun jääkiekon lisäksi myös lentopalloa, koripalloa ja polttopalloa. Kerrallaan hauskaa pitämään mahtuu jopa neljä pelaajaa, mutta onnistuupa kisaaminen myös verkossa tai ihan yksinään. Ensikuulemalta resepti sopisi mitä parhaiten illanistujaisiin tai perheen laatuajaksi. Nintendo ei näissä yleensä petä, vaikka Square Enix kehittäjänä herättääkin epäilyksiä.
Yksinkertaisuuden ylistyslaulu
Pelin henkenä on helppo lähestyttävyys, joten näkemys lajeistakin on kevyt. Ohjausjärjestelmä on suunniteltu nunchuckin kanssa pelattavaksi, mutta pelkällä wiimotellakin pärjää hätätapauksessa. Oli laji mikä tahansa, hahmon liikkumista hallitaan tatilla tai ristiohjaimella.
Valtaosa toiminnoista, oli kyse sitten pallon heittämisestä, taklaamisesta tai vaikkapa kiekon laukaisemisesta maaliin, sujuu wiimotea ravistelemalla. A-nappulaa tarvitaan pelivälineen syöttämiseen. Edistyneemmille pelaajille on tarjolla vielä pari näppäinyhdistelmää harhautusten kaltaisiin hienouksiin.
Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin. Jokainen laji on opittavissa noin minuutissa, varsinkin, kun tutoriaalitoiminto vääntää liikkeet rautalangasta. Helppo lähestyttävyys on etu, kun tarkoituksena on tarjota koko perheen pelattavaa.
Homma toimiikin suorastaan yllättävän hyvin. Pakkohan skeptisemmänkin on myöntää, että pelaaminen on vallan hilpeätä puuhaa. Pelikentällä tapahtuu koko ajan ja tilanteet vaihtelevat. Square Enix on tehnyt hyvää työtä, vaikka pelattavuus ei aivan parhaiden Mario-pelien tasolle ylläkään.
Mariomaista fantasiaa
Koska kyse on Mariosta, eivät pelit tai pelihahmotkaan ole aivan totutun kaltaisia. Valittavana on kirjava joukko Marion maailmasta tuttuja hahmoja, joilla jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mario itse on varsinainen yleismies Jantunen, kun taas esimerkiksi Bowser jyrää silkalla voimalla.
Pelikentälle mahtuu lajista ja valitusta variaatiosta riippuen kerrallaan kaksi tai kolme hahmoa joukkuetta kohden. Pelikentistä puheen ollen, valtaosa otteluista käydään kaikkea muuta kuin perinteisillä areenoilla. Lähes jokaisessa kentässä on oma pelimekaniikkaa hieman taivuttava kikkansa. Joskus lattia liikkuu, välillä kentällä on taas esteitä. Rannalla pelatessa aallot sekoittavat peliä ja tuovat mukanaan myös aseina käytettäviä kilpikonnan kuoria.
Välillä kentältä pääsee keräämään kolikoita, jotka esimerkiksi koripallossa lisäävät seuraavasta korista annettavaa pistemäärää. Mario Kartista muistuttavat puolestaan aseina käytettävät bonukset, esimerkkeinä vaikkapa banaani tai jo mainittu kilpikonnan kuori.
Onnistuneet suoritukset keräävät pisteitä tähtimittariin, jonka täyttyessä pelikaverin kanssa on mahdollista laukaista voimakas erikoishyökkäys. Yleensä varman pisteen tuovan voiman torjuminen vaatiikin jo lähes täydellistä suoritusta.
Pienet mutta mukavat ideat tekevät pelaamisesta mukavaa ja yllätyksellistä. Lajeissa löytyy toisiinsa nähden tarpeeksi vaihtelua oikeuttamaan jokaisen olemassaolon. Kevyellä sujuvuudella on kuitenkin myös varjopuolensa.
Yksin haukotuttaa
Yksinpeli koostuu sarjasta cup-muotoisia turnauksia, joiden aikana tulevat tutuksi niin eri vastustajat kuin eri pelikentätkin. Vaikeustaso lähtee naurettavasta ja päätyy helppoon. Varsinaista haastetta ei tarjoilla missään vaiheessa. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät, mutta enemmän pelaava turhautuu.
Mario Sports Mixiä ei voikaan suositella yksinäisille. Kaikkien lajien kaikki turnaukset on nähty parissa illassa, eivätkä vaihtoehtoiset reitit huipulle riitä pelastamaan kokonaisuutta. Peli on tarkoitettu nautittavaksi porukalla ja sellaisenaan se myös on parhaimmillaan.
Moninpeli sujuu joko yhteistyössä tekoälyä vastaan tai kilpailuhenkisemmin ihmispelaajien välisenä yhteenottona. Kun vastakkain on neljä suunnilleen saman tasoista peluria, irtoaa teoksesta hupia helposti useammaksikin tunniksi. Tilanteet vaihtelevat ja nauru raikaa, mutta tunnelma ei silti pääse missään vaiheessa liian vakavaksi.
Varsinaisten pallopelien lisäksi tarjolla on myös neljä vielä yksinkertaisempaa minipeliä. Nämä eivät kuitenkaan jaksa viihdyttää juuri kertakokeilua pidempään. Minipelit jäävätkin kokonaisuuden kannalta suhteellisen turhiksi bonuksiksi.
Alussa mainittu verkkopeli olisi mukava lisä, mutta peliseuran löytäminen voi osoittautua melkoiseksi haasteeksi. Verkkopelin varaan ei tässäkään tapauksessa kannata laskea. Jos pelikavereita ei löydy kotisohvan täytteeksi, kannattaa Marion pallopelikokoelma jättää suosiolla kaupan hyllyyn. Sopivalle peliporukalle tai vaikkapa lapsiperheelle Mario Sports Mix tarjoaa sen sijaan jopa yllättävän viihdyttäviä, joskin suhteellisen keveitä pelihetkiä.
Lue myös
Crash Time 4: The Syndicate (PC, Xbox 360)
