Master of Orion 3 (PC)
Kevään 2001 E3-messuilla Infogrames paljasti tarttuneensa erittäin lupaavalta kuulostaneeseen aiheeseen. Yhtiö aikoi julkaista jatko-osan maineikkaille Master of Orion -peleille, jotka valvottivat lukemattomia peliharrastajia 90-luvun puolivälissä. Alun perin sarjan kolmannen osan oli määrä ilmestyä vuoden 2002 alkupuolella, mutta projekti viivästyi moneen otteeseen. Loppuvaiheessa tiedot julkaisijan vaatimista uusista ominaisuuksista saivat monet jo epäilemään pelin laadukkuutta. Nyt Master of Orion III on lopultakin ilmestynyt kauppoihin pelaajien punnittavaksi.
Mikrosta makroon
Täsmälleen esikuviensa kaltaista avaruusstrategiaa odottaneille tulokas on todennäköisesti suuri pettymys. Monista tutuista elementeistä huolimatta se lähestyy aihettaan täysin erilaisella otteella kuin edeltäjänsä. Pelaajan ei enää anneta päättää kaikista mahdollisista yksityiskohdista, vaan hänen tehtävänsä on vaihtunut mikromanageroinnista suurten suuntaviivojen vetämiseen.
Oman rotunsa johtajana pelaajalla on valta päättää mm. teknologisen kehityksen suunnasta, valtion budjetista, diplomaattisista suhteista, uusien alueiden asuttamisesta ja uusien avaruusalusten suunnittelusta. Yksittäisten planeettojen kehittäminen, niiden käytettävissä olevien varojen budjetointi, rakennusjonot ja muut hieman triviaalimmat asiat on jätetty tekoälyn ohjaamien avustajien huoleksi. Nämä tekevät työtään joko tiettyjen oletusparametrien puitteissa tai pelaajan antamien ohjeiden mukaan.
Asianmukaisten kehityssuunnitelmien luominen onkin yksi avaruusimperiumin johtajan tärkeimpiä tehtäviä. Pelaaja saa määritellä esimerkiksi sen, kuinka suuri osa budjetista käytetään sotilasmenoihin ja miten valtakunta kohtelee muiden rotujen edustajia. Yksittäisten planeettojen kehitykseen vaikuttaa eniten niiden luokittelu hieman yli kahteenkymmeneen eri tyyppiin sijainnin, väkiluvun, luonnonvarojen ja asuinolojen mukaan. Kullekin vaihtoehdolle voi määritellä kolme prioriteettia, jotka vaikuttavat siihen, mitä rakennuksia ja tuotantoyksiköitä planeetoille rakennetaan. Näitä kehitysmatriiseja muokkaamalla pelaaja voi hallita kaikkia imperiumin kolkkia yhden systeemin puitteissa ja keskittää voimavarat aina haluttuun suuntaan.
Mikromanageroinnin vähentäminen on monella tavalla tervetullut uudistus valtakunnan rakentamiseen keskittyneisiin peleihin. Se on eliminoinut kaiken asutettujen planeettojen lisääntymisestä seuraavan turhan nysväyksen ja tehnyt suurenkin imperiumin johtamisesta suhteellisen sujuvaa. Samalla kuitenkin pelaajan rooli on muuttunut entistä passiivisemmaksi. Kun suuret linjanvedot on tehty, peli etenee vuorosta toiseen vähän liiankin vaivattomasti. Tietokone huolehtii itsestään lähes kaikesta ja jättää pelaajalle vain uutisten lukemisen, satunnaisten tarkastuskierrosten tekemisen ja ulkopolitiikan hoitamisen. Tämä antaa mahdollisuuden keskittyä yksinomaan suuren mittakaavan tapahtumiin, mutta saa hiljaiset ajanjaksot helposti tuntumaan tylsiltä.
Tekoälyn armoilla
Kun tekoälyn on huolehdittava kaikesta valtakuntaan liittyvästä säätämisestä, pelaajalla on oikeus odottaa siltä järkeviä ja loogisia päätöksiä. Useimmiten tietokone hoitaakin tehtävänsä moitteettomasti, sillä planeettojen raha-asiat pysyvät kunnossa ja valtakunta kehittyy suunnitelmien mukaisesti. Halutessaan kotidiktaattori voi puuttua tekoälyn tekemiin päätöksiin ja hienosäätää niitä haluamaansa suuntaan. Yleensä tähän ei kuitenkaan kannata ryhtyä, sillä pelin yksityiskohdat ja hienoudet on dokumentoitu erittäin puutteellisesti. Pelaaja ei siis voi tarkkaan tietää, mitä vaikutuksia hänen tekemillään muutoksilla on. Pelintekijät ovat onneksi tiedostaneet tilanteen ja luvanneet lisätä nettisivuilleen uudistetun ohjekirjan mahdollisimman pian.
Muutamia kummallisuuksia tekoälyn toimintaan kuitenkin liittyy. Esimerkiksi armeijaa koottaessa sillä on kummallinen pakkomielle tuottaa tarpeettoman paljon joukkojenkuljetusaluksia. Niinpä rakennusjonoja onkin syytä pitää silmällä, jotta voi tarpeen tullen puuttua tilanteeseen. Myös tekoälyn taktiset kyvyt vaikuttavat hieman puutteellisilta, mikä kannattaa muistaa taisteluun ryhdyttäessä. Tarttumalla itse toimeen pelaaja voi säästää armeijansa suurilta tappioilta.
Kaikkein kiusallisimmin tekoäly kompuroi muiden avaruutta asuttavien valtakuntien kohdalla. Nämä suhtautuvat galaksin herruudesta käytävään kamppailuun melko välinpitämättömästi eivätkä tarjoa kovin varteenotettavaa haastetta. Varsinkin aggressiivista pelityyliä kaipaaville flegmaattinen tekoäly on todennäköisesti pettymys. Se sopii selvästi paremmin poliittisesta lähestymistavasta pitäville, vaikka muukalaisrotujen diplomaattiset mielipiteet ovatkin varsin ailahtelevaisia. Kokonaisuudessaan vastustajien tekoäly olisi kuitenkin kaivannut ylimääräisiä työtunteja.
Paketin monista ongelmista huolimatta sisällön monipuolisuuden suhteen ei ole minkäänlaista valittamista. Tarjolla on peräti 16 erilaista rotua omine erikoispiirteineen, minkä lisäksi pelaaja voi luoda myös omia variaatioita yksinkertaisten muokkausoptioiden avulla. Kuuteen eri osa-alueeseen jaettu teknologia ja sen tutkiminen edustavat edelleen pelityypin parhaimmistoa. Tällä kertaa jokainen edistysaskel ei johda automaattisesti uuteen keksintöön, vaan ne tulevat vähitellen saataville teknisen tietämyksen lisääntyessä.
Eväät levällään
Mittavan yksinpelin lisäksi paketti tarjoaa mahdollisuuden moninpelikoitoksiin sekä lähiverkkojen että internetin välityksellä. Toistaiseksi systeemi kuitenkin kärsii muutamista ongelmista, jotka tekevät nettipelaamisesta melko kömpelön kokemuksen. Esimerkiksi vuoronsa lopettaneet pelaajat eivät pysty enää tarkastelemaan valtakuntaansa tai kommunikoimaan muiden kanssa chatin välityksellä, vaan heidän on kiltisti odotettava kierroksen päättymistä. Lisäksi netissä on liikkunut tietoja siitä, että GameSpyn välityksellä luotujen pelien jatkaminen ei ole onnistunut, vaan pelaajat ovat joutuneet aloittamaan kaiken alusta. LAN-viihteenä moninpeli toimii, mutta muuten siihen on suhtauduttava pienellä varauksella.
Peli ei teknisesti ole muutenkaan omiaan herättämään luottamusta, sillä sen audiovisuaalinen toteutus sprite-grafiikoineen luo suorastaan kiusallisen vanhanaikaisen vaikutelman. Pelin käyttöliittymä on periaatteessa toimiva, mutta johtaa ajoittain epäintuitiivisiin tilanteisiin. Lisäksi se tarjoaa liian vähän informaatiota monista yksityiskohdistaan, mikä pakottaa pelaajan selailemaan huonosti suunniteltua ohjekirjaa ja cd:n mukana tulevaa täydennystiedostoa. Näistä on toisinaan apua, mutta niiden jatkuva käyttö tekee ensimmäisistä pelitunneista tarpeettoman rikkonaisia.
Master of Orion III ei siis ole maineikkaiden edeltäjiensä veroinen julkaisu. Tästä pitävät huolen aneeminen tekoäly ja kömpelö pelisuunnittelu, jonka vuoksi pelaaja ei voi paneutua täysin valtakuntansa johtamiseen. Mikromanagerointia kaipaaville peli ei myöskään tarjoa kovin suuria elämyksiä. Toisaalta kaikkien näiden ongelmien alta löytyy pohjimmiltaan mielenkiintoinen rakentelustrategia, joka pystyy herättämään pelaajassa terveen ”vielä tuon planeetan valtaan ja tämän keksinnön odotan” -asenteen. Pelin kehityksestä vastannut Quicksilver on kuitenkin luvannut jatkaa työtään sen parissa ja paikata pahimpia aukkoja päivitysten avulla, joten ajan myötä rumasta ankanpoikasesta voi kuoriutua jokin jalosukuisempi lintu. Joutseneksi tulokkaasta tuskin on ilman todella perusteellista remonttia.
