Midnight Club 2 (PS2)
PlayStation 2:lta löytyy peliä jokaiseen lähtöön, mutta katukaahailuun keskittyvät pelit ovat olleet vähissä. Take 2:n julkaisema ja Rockstar San Diegon kehittämä Midnight Club II iskeekin juuri tähän markkinarakoon, eikä yhtään hullummin iskekään. Rockstarilla ei nimittäin luoteta vain harvinaiseen peli-ideaan, vaan myös toteutus on tasaisen laadukasta. Nyt on siis aika polttaa kumia ja lähteä kaahaamaan suurkaupunkien kaduille. Pois alta autoilijat ja jalankulkijat, täältä tulee Midnight Club II!
Midnight Club II:ssa kilpailut on siirretty radoilta nykytrendin mukaisesti kaupunkien kaduille, joilla kaahaillaan huippuunsa viritetyillä autoilla toisia hurjapäitä vastaan. Uramoodissa on kevyt tarinakin, mutta se jää kisojen varjoon heti kättelyssä. Joka tapauksessa pelaaja aloittaa katukisauransa pohjalta ja rupuisella autolla. Kokemuksen ja voittotilin karttuessa pelaajaa palkitaan uusilla autoilla, joita voi myöhemmin käyttää myös yksittäisissä kisoissa ja moninpelissä. Tapahtumapaikkoina toimivat Tokio, Los Angeles ja Pariisi. Pelialueet ovat todella laajoja, eikä niitä ole rajattu mitenkään. Hajoavaa tavaraakin löytyy joka nurkasta, joten lienee perusteltua sanoa, että yksityiskohdissakaan ei ole säästelty. Jokaisessa kisassa voi valita reitit oman maun mukaan, ja toivottavaa olisi tietysti, että seuraavaan tarkistuspisteeseen tultaisiin mahdollisimman nopeasti. Pienten sivukujien tyylisiä oikoreittejäkin kaupungeista löytyy ja tiukoissa kisoissa tällaisten reittien hyödyntäminen on erittäin tärkeää.
Paria ensimmäistä kisaa lukuun ottamatta peli on äärimmäisen vaikea. On käytännössä lähes mahdotonta voittaa kisoja ensimmäisellä yrittämällä, sillä yksikin suurempi kolari johtaa usein pelin menetykseen. Hommaa vaikeuttaa vielä sekin, että seuraavaan kenttään eteneminen edellyttää aina voittoa. Tekoälykuskit tuntuvat tietävän kentistä kaiken jo etukäteen, eivätkä ne pahemmin törmäilekään. Pelaajaa vastaan asettuvilla kuskeilla on vielä sekin etu, että pääsääntöisesti heidän ajokkinsa ovat pelaajan biiliä parempia. Midnight Club II:sta ei siis läpäistä parissa päivässä. Korkea vaikeustaso saattaa paikoin nostattaa pahaakin turhautumista. Tämän pelin yhteydessä voikin oikeutetusti kysyä perin harvinaisen kysymyksen: onko vaikeustaso hieman liian korkea? Minun mielestäni kyllä.
Midnight Club II:sta löytyy laaja valikoima erilaisia autoja ja muutamia moottoripyöriäkin. Jokaisella ajoneuvolla on oma luonteensa ja selkeät suoritusarvot, joiden avulla autoja voi helposti verrata keskenään. Ehkä autojen välille olisi kuitenkin kaivannut hieman isompia eroja. Autot ja moottoripyörät eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Autot vetävät pisteet kotiin ohjattavuudessa, mutta moottoripyörät lähtevät paikaltaan todella tykisti. Pienikin kolari kuitenkin aiheuttaa kaatumisen, joka kuluttaa kallista aikaa.
Vaikka autot kulkevat pitkälti yli kahta sataa, niiden ohjaaminen on äärimmäisen tarkkaa, eikä pyörähtämisen vaaraa ole. Pelin kontrolleihin pääsee sisään parissa minuutissa ja sen jälkeen se onkin menoa. Helposti puikoissa pysyvät autot, hurja vauhti ja tiukat kisat ovat omiaan imaisemaan pelaajan Midnight Club II:n ääreen useiksi tunneiksi. Ehkä ainoa pieni valittamisen aihe on ylitehokas jarru, jota ei kuitenkaan usein tarvitse. Onhan siellä se käsijarru, jonka avulla tiukatkin mutkat taittuvat suoriksi. Autoista löytyy myös nitrotankki, joten tiukoissa paikoissa voi hankkia runsaasti lisäpotkua pistämällä nitrot kehiin ja katselemalla, kun vastustajien menopelit jäävät kauas taakse.
Autojen fysiikanmallinnus on sekin vahvasti arcade-henkistä. Yhtenään tapahtuvat kolarit eivät pahemmin häiritse, ellei vastaan satu osumaan rekka, johon törmääminen aiheuttaa lähes aina äkkistopin. Autot kestävät siis kiitettävästi osumaa ja niiden hajotessakin kisaa päästään jatkamaan parissa sekunnissa korvaavalla menopelillä. Rennossa hengessä toteutettu fysiikka mahdollistaa myös tyylikkäät sladit ja piiiiitkät hypyt, joten menoa ja meininkiä tästä pelistä ei taatusti puutu. Parhaimmilleen meno äityy moninpeleissä. Midnight Clubia voi pelata maksimissaan peräti kahdeksan pelaajaa samanaikaisesti. Tämä tosin vain verkossa, mikä ei vielä täällä Suomessa onnistu. Me suomalaiset saamme tyytyä kahden pelaajan moninpeliin, joka sekin kyllä on loistavaa viihdettä.
Peli-engine on siis erittäin laadukas kokonaisuus, eikä grafiikkamoottorinkaan tarvitse hävetä yhtään. Peli ei pätki lainkaan, vaikka ruudulla vilisee ajoneuvoja ja yksityiskohtaista kaupunkia riittää useammankin pelin tarpeisiin. Keskivertoa tyylikkäämmät sade-efektitkin voidaan vielä huoletta heittää ruudulle ja silti peli pyörii nikottelematta. Musiikki on ehkä pelin luonteeseen sopivaa räppiä ja sen sellaista, mutta varsin huonoa lajissaan. Onneksi musiikit voi napata pois päältä koska tahansa. Autojen äänet hoitavat hommansa, vaikkei niissäkään mitään sen suurempaa hurraamista ole.
Midnight Club 2 on yksi parhaista tänä vuonna julkaistuista ajopeleistä. Siinä on pelattavaa useaksi päiväksi ja moninpelinä useiksi kuukausiksi. Vielä kun saadaan tänne Suomeenkin PS2:n nettiyhteys, niin tämä peli nousee varmasti suosituksi verkkopeliksi. Pari pientä ongelmaa ja korkea vaikeustaso eivät muuta sitä tosiseikkaa, että Midnight Club 2 asettaa uudet standardit katukisailuun perustuville autopeleille.
