Mount & Blade (PC)
Useimpien shareware-pelien kohtalona on kadota netin syövereihin tuottamatta sen enempää tekijöilleen rahaa kuin pelaajilleen iloa. Joskus tähdet kuitenkin osuvat kohdalleen ja pelistä tulee menestystarina. Näin kävi myös turkkilaiselle Mount & Bladelle, joka kohosi hetkessä todelliseksi underground-legendaksi.
Mount & Blade sijoittuu sodan runtelemaan Calradian maahan, jossa kaksi taistelevaa kansakuntaa ja lukematon määrä onneaan koittavia ryöstelijöitä terrorisoivat viattomia lantsareita. Pelaaja on aloitteleva seikkailija, kuinkas muuten. Tarkoitus on kerätä itselleen mahtava posse, jolla voi jyrätä tieltään kaiken vastaantulevan.
Käytännössä tämä tapahtuu semirealistisen miekka ja kilpi -taistelun kautta. Mukana on myös kevyitä roolipelimäisiä elementtejä, sillä hahmojen ominaisuudet kehittyvät pelin aikana. Pääseepä pelaaja joskus jopa tekemään valintoja.
Pure terästä!
Vaikka Mount & Blade -pelin valtaosa kuluukin suhatessa kartalla ja vaikeuksia etsien, pelin sydän on sen taistelumoottori. Pelaaja ja hänen enemmän tai vähemmän kattava seurueensa ottaa yhteen erilaisten rosvojen tai pahemmassa tapauksessa järjestäytyneiden sotajoukkojen kanssa. Mitään sen kummempaa fantasiaa pelistä ei löydy, joten tulipalloja tai tonttuja on turha odottaa.
Meno on keskiaikaisen synkkää. Alun taistelut romuaseilla kestävät pitkään, kun kukaan ei tunnu osuvan vastustajaansa tai ainakaan saa aikaan vahinkoa ruosteisella miekallaan. Kevyitä taktisia komentoja tyyliin ”pysykää tässä” tai ”kaikki rynnäkköön” voi hyödyntää, joskaan tekoäly ei ole kummallakaan puolella rintamalinjaa sitä parasta tasoa.
Taistelu on sujuvan yksinkertaista, mutta silti tarpeeksi syvällistä jaksaakseen kiinnostaa perusmättöä pidempään. Aseita löytyy miekoista hilpareihin, joiden välimaastosta löytää lähes kaiken mahdollisen kättä pidemmän. Lähitaistelussa on aseesta riippuen käytössä kolme erilaista lyöntiä, joista jokaiselle on oma torjuntansa. Aseilla on myös ominaisuuksia, jotka ratkaisevat miten kaukaa, nopeasti ja kovaa lyönti lähtee.
Vastustajan liikkeitä joutuu lukemaan ja oikea-aikainen valelyönti voi avata aukon ratkaisevaa lävistystä varten. Touhua piristävät kilvet, joilla blokkaa mitä vain, joskin jokainen torjunta kuluttaa kilven rajoittunutta kestoa. Kun kilpi hajoaa päreiksi, torjuntataistelu muuttuu astetta epätoivoisemmaksi.
Taistelu onnistuu luonnollisesti myös ratsain. Hevosen selässä taistelu toimii kuten voisi olettaakin. Nopeasti liikkuva ratsumies on jalkaväelle vaikea vastustaja, sillä ratsurynnäkön paino lyönnin takana tekee varsinkin peitsistä isku ja kuolema -tyyppisiä tappokoneita. Toisaalta mikäli mosurit onnistuvat saartamaan ja pysäyttämään ratsumiehen, tämä revitään nopeasti alas satulasta ja tapetaan.
Pelin parasta antia ovat silti useiden mielestä jouset. Näillä räiskintä tapahtuu yksinkertaisen tähtäimen kautta. Nuoli lentää aseen ja pelaajan voiman määrittelemällä ballistisella radalla, joten tähtäys vaatii oman aikansa. Mestariampuja on kuitenkin todella pelottava vastus, sillä osuma heikkoon kohtaan tappaa lähes kerrasta. Tässäkin kilvet tosin auttavat turhankin tehokkaasti, sillä niillä torjuu laukauksen kuin laukauksen.
Pienenä kauneusvirheenä runsaasta hurmevärityksestä huolimatta raajat eivät irtoile. Nuolet toki jäävät törröttämään groteskisti osumakohtaan, mutta katkeilevat kädet ja jalat antaisivat paitsi sairasta riemua, myös taktisia mahdollisuuksia. Suurinkaan kirves ei heilu kovin kummoisesti ilman rannetta.
Taleworlds on onneksi päivittänyt peliään innokkaasti, joten kenties tämäkin hartaasti toivottu ominaisuus lisätään joskus.
Epävirallista sisältöä
Pelin taistelumoottori siis toimii, mutta valitettavasti muu peli on jäänyt sangen torsoksi. Pelistä löytyi pitkään kirjaimellisesti yhden käden sormilla laskettava määrä erilaisia tehtäviä. Vaikka tekemisen määrää on viime aikoina lisätty, ei peli vieläkään voi varsinaisesti sisältönsä määrällä pröystäillä. Pienellä viitseliäisyydellä saa kasattua itselleen voittamattoman armeijan, jonka jälkeen ainoa hupi on etsiä ja tuhota vihollisen sotajoukkoja. Omilla jaloillaan peli olisikin jäänyt lyhyen ajan huviksi, mutta sen pelastaa aktiivinen ja innokas modausyhteisö.
Pelaajien kasaamat viritykset kattavat koko skaalan yksinkertaisten grafiikkamuutosten ja massiivisten, itsenäisten kampanjoiden välillä.
Yksi suosituimmista modeista, The Last Days, antaa pelaajalle mahdollisuuden osallistua monimutkaiseen ja kattavaan kuvaukseen Taru Sormusten Herrasta -kirjan viimeiseen sotaan. Valittuaan puolensa pelaaja saa aina vain haastavampia tehtäviä, joiden suorittaminen tuo lisäarvostusta ja -vastuuta. Kartalla suhaa aina vain vahvistuvia armeijakuntia, kun örkit ja ihmiset selvittelevät välejään. Yllättäen peli saa kuin uuden elämän. Tolkienin maailma on helposti kymmenen kertaa kiehtovampi kuin pelin geneerinen keskiaika-rällästys, eikä lukuisia tehtäviä ja tutkittavia paikkojakaan voi pitää huonoina käänteinä.
Mikäli Sormuksen sota ei kiinnosta, modien kautta voi purjehtia Karibian saarille mättämään merirosvoja, feodaaliajan Japaniin osallistumaan samuraimeininkiin tai vaikka viritteillä oleviin fantasiamaisemiin velhojen ja minotaurien keskelle. Kaikkein sekopäisimmät modaajat puuhaavat peliin jopa Tähtien Sota -modia, jossa pääsee pätkimään Imperiumin tai kapinallisten kätyreitä valomiekoilla.
Vie mukanaan
Peli on graafisesti kohtalaisen pätevää tasoa. Hahmot näyttävät asiallisilta, mutta eivät varmastikaan voita palkintoja graafisesta erinomaisuudesta. Toisaalta vastapainona peli pyörii pehmeästi ja pätkimättä, vaikka ruudulla kirmailisi kymmeniä taistelijoita.
Jos se ei vielä käynyt selväksi, Mount & Blade vei allekirjoittaneen mukanaan. Pelin demo tarttui ohimennen mukaan jo toista vuotta sitten, eikä rekisteröintipäätös jäänyt kaduttamaan. Taistelu on brutaalin tyydyttävää ja kattavan modivalikoiman kautta peliin voi puhkua uutta vetoa juuri, kun vanhat maisemat alkavat kyllästyttää. Kun komeuteen lisätään vielä aktiivinen kehitystiimi, joka oikeasti kuuntelee pelaajiaan ja parantelee teostaan innokkaasti, Mount & Blade nousee tasolle, jolle monet kaupalliset pelitkään eivät yllä.
Jokaisen vähänkään miekkamätöstä kiinnostuneen pc-pelaajan kannattaa ehdottomasti tutustua peliin ainakin demoversion verran. Mikäli miekkakärpänen puraisee, rekisteröinti onnistuu kivuttomasti tekijöiden saitin kautta, jota kautta löytyvät myös kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat modit.
Tekijä: Taleworlds
Julkaisija: Taleworlds
Testattu: pc
Saatavilla: pc
Laitevaatimukset: Pentium 766MHz tai vastaava, 128 Mt keskusmuistia, DirectX 9 -yhteensopiva näytönohjain
Pelin kotisivu: http://www.taleworlds.com
Muuta: Shareware, rekisteröinti 15 euroa luottokortilla
